Arvaa kuka minä olen: Guess Up

Analyysin laatija Mobexer

Kun porukka on koolla ja keskustelu kaipaa helppoa yhteistä tekemistä, Guess Up tarjoaa tutun pantomiimin ja sananselityksen idean puhelimen ympärille. Yksi pelaaja yrittää arvata, kuka tai mikä hän on, ja muut antavat vihjeitä. Minusta pelin viehätys ei ole monimutkaisissa säännöissä vaan siinä, että mukaan pääsee nopeasti: puhelinta voi ojentaa vuorollaan ja keskittyä siihen, mitä muut sanovat ja tekevät.

Miten peli toimii eri pelaajille ja tilanteissa?

Selkeä idea, mutta ruudun luettavuus ratkaisee

Pelin perusajatus on helppo selittää myös ihmiselle, joka ei pelaa mobiilipelejä: arvaa oma sana muiden vihjeiden avulla. Tällainen tuttu lähtökohta vähentää tarvetta opetella pitkiä ohjeita tai seurata monimutkaista pelimaailmaa. Kun kaikki ovat ymmärtäneet vuoron kulun, huomio siirtyy nopeasti seurueeseen eikä sovellukseen.

Arvaajan ja vihjeiden antajien roolit tekevät pelistä sosiaalisen. Puhelimen käyttäjä ei pelaa yksin ruutua vastaan, vaan tarvitsee muiden osallistumista. Tämä on hyvä puoli seurueessa, jossa ihmiset haluavat jutella ja nauraa yhdessä, mutta samalla se tarkoittaa, ettei peli tarjoa samaa tekemistä yksin pelaavalle. Jos haet rauhallista sanapeliä, jossa etenet omassa tahdissasi, tämä ei välttämättä ole sopivin valinta.

Ruudun luettavuudesta kannattaa ajatella käytännön kautta. Koska puhelinta pidetään muiden nähtävillä ja se kiertää pelaajalta toiselle, on hyödyllistä sopia ennen aloittamista, kuka lukee näytön ja miten vuorot vaihtuvat. Jos seurueessa on eri tavoin näkeviä ihmisiä, ruudun katsominen läheltä tai laitteen ojentaminen suoraan arvaajalle voi helpottaa osallistumista. En kuitenkaan lähtisi olettamaan, että pelkkä helppo pelisääntö takaa kaikille yhtä vaivattoman käyttökokemuksen: näyttöön perustuva toiminta asettaa omat rajansa.

Cosmicode on pelin kehittäjä, ja kyseessä on sanapeli, jonka sisältö asettuu seurapelin ja perinteisten arvausleikkien väliin. Google Playn käyttäjäarvioiden keskiarvo on 4,6, ja arviot sekä latausten määrä kertovat, että peli on löytänyt suuren yleisön. Suosio on rohkaiseva merkki siitä, että perusidea toimii monissa seurueissa, mutta se ei yksin kerro, sopiiko pelin käyttöliittymä juuri omalle porukallesi.

Liike, puhe ja aistiärsykkeet vaikuttavat pelikokemukseen

Seurapelinä Guess Up nojaa siihen, että ihmiset antavat vihjeitä puhumalla ja mahdollisesti elehtimällä. Tämä tekee siitä luontevan valinnan porukalle, joka nauttii ääneen arvaamisesta ja spontaanista esiintymisestä. Samalla juuri nämä piirteet voivat olla este: meluisassa huoneessa vihjeitä on vaikeampi kuulla, ja esiintyminen voi tuntua joistakin osallistujista kiusalliselta tai kuormittavalta.

Jos mukana on henkilö, jolle puhuminen on hankalaa, kannattaa sopia etukäteen, että vihjeitä voi antaa myös eleillä tai muulla seurueelle sopivalla tavalla. Tämä on käytännön mukautus, ei lupaus siitä, että kaikki pelin tilanteet toimisivat ilman puhetta. Esimerkiksi sana, joka vaatii tarkkaa sanallista vihjettä, voi olla hankalampi ratkaista eleistä. Pelin joustavuus syntyy pitkälti pelaajista ja heidän tavastaan ottaa toisensa huomioon.

Myös liikkumisen tarve riippuu seurueesta. Peliä voi pelata istuen, jos vihjeet annetaan puheella ja pienillä eleillä; koko huoneen halki liikkuminen ei ole pelin idean kannalta välttämätöntä. Tämä tekee siitä mahdollisen vaihtoehdon esimerkiksi pöydän ääreen kokoontuvalle perheelle. Jos ryhmä kuitenkin odottaa vauhdikasta pantomiimia, fyysisesti aktiivinen tapa pelata voi sulkea osan ihmisistä ulkopuolelle. Siksi aloittaisin rauhallisella kierroksella ja katsoisin, millainen vihjeiden tyyli tuntuu kaikista mukavalta.

Aistiherkkyyksien kannalta olennaista on ympäristön hallinta. Kun useampi puhuu päällekkäin, peli voi muuttua sekavaksi, vaikka säännöt ovat yksinkertaiset. Yksi puhuja kerrallaan ja lyhyet vuorot auttavat pitämään tilanteen seurattavana. Jos näyttö tai äänekäs seurue kuormittaa jotakuta, kannattaa vaihtaa rauhallisempaan paikkaan tai valita kokonaan hiljaisempi peli. En pitäisi tätä peliä parhaana vaihtoehtona tilanteeseen, jossa osallistujat tarvitsevat jatkuvasti hyvin ennakoitavaa ja vähä-ärsykkeistä tekemistä.

Missä ja kenen kanssa se toimii parhaiten?

Arjessa peli sopii esimerkiksi perheen yhteiseen iltaan, mökkipäivään tai odotteluun silloin, kun mukana on useita ihmisiä ja puhelin voidaan asettaa kaikkien ulottuville. Kuvittele tilanne, jossa sukulaiset ovat koolla mutta keskustelu ei vielä lähde käyntiin: yksi ottaa laitteen, selittää idean lyhyesti ja antaa ensimmäisen vuoron henkilölle, joka tuntee porukan. Kun vihjeet ovat tuttuja tai hauskoja juuri tälle ryhmälle, peli voi auttaa eri-ikäisiä osallistumaan samaan tekemiseen ilman erillisiä pelivälineitä.

PEGI 3 -ikämerkintä kertoo, että peli on luokiteltu kaikenikäisille sopivaksi, mikä tekee siitä luontevan harkittavan perhepeliksi. Käytännössä aikuisen kannattaa silti huomioida, osaavatko nuorimmat lukea näytön sisältöä ja ymmärtävätkö he vuorottelun. Nuorempi osallistuja voi pelata niin, että toinen lukee sanan tai auttaa vihjeiden tulkinnassa. Tällainen parittaminen on usein luontevampaa kuin se, että lapsi jätetään yksin käyttöliittymän kanssa.

Jos seurueessa puhutaan eri kieliä tai osa pelaajista ei tunne samoja sanoja ja viittauksia, arvaaminen voi muuttua epätasaiseksi. Tällöin kannattaa valita pelaajat pareiksi tai antaa ryhmän sopia, että vihjeitä saa selittää tarvittaessa hieman laajemmin. Tällainen jousto pitää tunnelman ystävällisenä, mutta samalla se muuttaa pelin rytmiä. Jos tavoitteena on tasavertainen sanallinen kilpailu, yhteinen kieli ja samankaltainen sanavarasto ovat tärkeämpiä kuin pelin ikäluokitus.

Toisin kuin yksin pelattavat sanaristikot tai sanapelit, tämä ei palkitse hiljaista keskittymistä vaan yhteistä reagointia. Lautapelien tapaan se sopii parhaiten, kun kaikki voivat kokoontua samaan tilaan, mutta puhelin vähentää tarvetta järjestää pelilautaa tai hankkia erillisiä kortteja. Jos taas porukka on etänä, haluaa pelata ilman ääntä tai tarvitsee tarkasti vuoroteltavaa, rauhallista tekemistä, jokin muu sanapeli tai perinteinen korttipeli voi toimia paremmin.

Esteet, jotka kannattaa huomioida ennen aloittamista

Yksi käytännön hankaluus on yhteisen laitteen kierrättäminen. Puhelimen ojentelu voi keskeyttää rytmin, ja kirkas tai pieni näyttö saattaa olla vaikea nähdä, jos pelaajia on paljon. Ennen peliä kannattaa asettua niin, että arvaaja näkee näytön vaivatta ja muut pystyvät antamaan vihjeitä ilman, että kaikki pakkautuvat laitteen ympärille. Jos laitetta ei haluta kierrättää tai se ei ole kaikkien helposti käytettävissä, pelin keskeinen toimintatapa muuttuu kömpelöksi.

Myös häpeän tunne on todellinen osallistumisen este. Kaikki eivät nauti siitä, että heidän pitää arvata muiden katseiden alla, vaikka tehtävä olisi kevyt. Hyvä tapa madaltaa kynnystä on antaa mahdollisuus ohittaa vuoro ilman selittelyä ja aloittaa ihmisistä, jotka lähtevät mielellään mukaan. Peli toimii parhaiten, kun nauru kohdistuu tilanteeseen eikä siihen, kuka arvasi väärin tai esiintyi kömpelösti.

Ilmaisuus tekee kokeilemisesta helppoa, mutta pelissä on sovelluksen sisäisiä ostoksia. Playn kautta veloitettavat ostot ovat 1,99–49,99 euroa, joten ennen kuin lapsi tai muu perheenjäsen käyttää peliä, tarkistaisin laitteen ostovahvistukset ja sopisin, ettei mitään osteta ilman lupaa. Maksuttomuus ei siis tarkoita, ettei käytössä voisi tulla vastaan ostomahdollisuuksia. Jos haluat täysin ostottoman pelikokemuksen, tämä on huomioitava etukäteen.

Peli on julkaistu 13.12.2016, sen nykyinen versio on 5.0.7 ja Androidin vähimmäisvaatimus on 7.0. Jos laitteesi täyttää tämän käyttöjärjestelmävaatimuksen, se on tekninen lähtökohta Android-käyttöön; itse tarkistaisin silti sovelluskaupasta yhteensopivuuden omalle laitteelle ennen lataamista. Ilmaisena sanapelinä se on helppo ottaa kokeiluun, mutta pidän ostojen tarkistamista ja pelitilan järjestämistä tärkeämpinä valmisteluina kuin pitkien ohjeiden lukemista.

Kenelle valitsisin tämän sanapelin?

Suosittelisin Guess Upia ihmiselle, joka etsii seurueelle nopeasti käynnistyvää arvausleikkiä ja jonka porukka viihtyy puhumisen, eleiden ja yhteisen naurun parissa. Se toimii erityisen hyvin, kun osallistujat tuntevat toisensa riittävästi, jotta väärät arvaukset eivät tunnu nololta ja vihjeitä uskalletaan antaa vapaasti. Suuren käyttäjäjoukon ja 10 miljoonan ylittävien asennusten rinnalla maksuton lataus tekee kokeilemisesta matalan kynnyksen vaihtoehdon.

Valitsisin jotain muuta, jos pelaajat kaipaavat yksinpeliä, eivät halua esiintyä tai tarvitsevat erityisen rauhallisen ja helposti luettavan kokemuksen. Sama koskee tilannetta, jossa yhteinen kieli puuttuu tai puhelimen näytön jakaminen on hankalaa. Pelin vahvuus on sosiaalinen kontakti, mutta se on myös sen rajaus: hyvä kokemus riippuu enemmän seurueen tunnelmasta ja mukautumisesta kuin siitä, että jokainen osaisi pelata samalla tavalla.

Oma suositukseni on kokeilla sitä pienellä, rennolla porukalla ja sopia heti alussa, että jokainen saa antaa vihjeitä omalla tavallaan tai jättää vuoron väliin. Näin näkee nopeasti, innostuuko ryhmä pelin ideasta ilman, että kukaan joutuu esiintymään vastoin tahtoaan. Jos porukka kaipaa kevyttä yhteistä tekemistä ja hyväksyy puhelimen kierrättämisen, kyseessä on toimiva valinta; jos tärkeintä on itsenäinen pelaaminen tai mahdollisimman esteetön, vähä-ärsykkeinen käyttö, etsisin toisenlaisen sanapelin.

Sanapeliä etsivälle perheelle tai ystäväporukalle Guess Up on parhaimmillaan silloin, kun pelaajat tekevät kokemuksesta omannäköisensä. Sen yksinkertainen arvausidea auttaa pääsemään alkuun, mutta kaikkien mukana pysyminen vaatii pientä huomaavaisuutta: näyttö pitää saada näkyviin, vihjeiden tulee kuulua ja jokaisen osallistumistapaa kannattaa kunnioittaa. Kun nämä asiat ovat kunnossa, peli voi tarjota hauskan yhteisen hetken ilman suurta valmistelua.

Pieni valmistelu tekee yhteisestä pelistä sujuvamman

Ennen aloittamista kannattaa sopia, kenellä laite on kierroksen aikana ja miten se siirtyy seuraavalle. Näin vuoronvaihdosta ei tule erillistä säätöä joka kerta. Jos seurueessa on paljon ihmisiä, kokeilisin ensin yhtä lyhyttä kierrosta ja katsoisin, pysyykö ruutu kaikkien nähtävillä. Tarvittaessa pelaajat voivat istua tiiviimmin tai valita arvaajaksi henkilön, joka näkee näytön hyvin; tärkeintä on ratkaista käytännön järjestely ennen kuin tunnelma ehtii katketa.

Vihjeiden antamiselle voi myös sopia yhteisen tyylin. Jos yksi huutaa vastauksia päällekkäin muiden kanssa, toinen yrittää näytellä ja kolmas antaa pitkiä selityksiä, arvaajalle syntyy helposti enemmän hälyä kuin apua. Yksi vihje kerrallaan tekee tilanteesta selkeämmän ja antaa hiljaisemmillekin tilaa. Tämä ei muuta pelin perusideaa, mutta vaikuttaa paljon siihen, kokeeko ryhmä sen hauskana yhdessä tekemisenä vai kilpailuna, jossa äänekkäimmät hallitsevat.

Milloin vaihtoehtoinen peli palvelee paremmin?

Jos tapaaminen on lyhyt ja ihmiset tulevat ja menevät eri aikaan, Guess Upin yhteinen rytmi voi olla hankala ylläpitää. Silloin pöydälle jätettävä korttipeli tai itsenäisesti pelattava sanatehtävä voi olla joustavampi: mukaan voi tulla kesken kaiken ilman, että yhden puhelimen käyttöä täytyy järjestää. Vastaavasti videopuhelun välityksellä osallistuville tarvitaan peli, jossa jokaisella on selkeä tapa nähdä vuoro ja antaa vastauksensa etänä. Tässä pelissä vahvinta on samassa tilassa syntyvä reaktio, joten etätilanteeseen valitsisin lähtökohtaisesti siihen suunnitellun vaihtoehdon.

Myös ryhmän tavoitteella on väliä. Jos halutaan harjoitella sanastoa järjestelmällisesti tai kilpailla tasapuolisesti pisteistä, kannattaa valita sanapeli, jonka eteneminen ja säännöt sopivat juuri siihen. Guess Up on mielestäni parempi jäänmurtaja kuin harjoitusväline: keskustelu, eleet ja toisten tunteminen painavat kokemuksessa enemmän kuin yksittäisen sanan osaaminen. Tämä ero auttaa valitsemaan oikein jo ennen lataamista.

Kenelle kokeilu on matalan kynnyksen valinta?

Cosmicode-nimellä julkaistu peli on maksuton, ja sen ikäluokitus on PEGI 3. Se on selkeä lähtökohta perheelle, joka haluaa kokeilla yhteistä sanaleikkiä ilman ostohintaa, mutta ikämerkintä ei yksin ratkaise, pystyykö lapsi lukemaan ruutua tai viihtyykö hän vuorossa. Jos lapsi ei vielä tunne sanoja hyvin, aikuinen voi auttaa vihjeiden tulkinnassa ja pitää kierroksen rennon lyhyenä. Näin pelin sosiaalinen puoli pääsee esiin ilman, että lukutaito muodostuu koko kokemuksen mittariksi.

Google Playssa pelillä on noin 43 000 arviota ja 7 300 kirjoitettua arvostelua, mikä antaa viitteen siitä, että moni on ollut valmis käyttämään sitä ja kertomaan kokemuksestaan. Noin 10 miljoonaa asennusta kertoo laajasta levinneisyydestä, mutta suosio ei ole tae siitä, että käyttö sopii jokaiselle. Minusta oleellisempaa on miettiä, onko omassa porukassa joku, joka viihtyy arvaajan roolissa, ja pystyykö ryhmä jakamaan yhden näytön luontevasti.

Oma lopputuntumani

Minulle Guess Upin arvo on siinä, että se antaa valmiin tekosyyn jutella, elehtiä ja nauraa yhdessä ilman pelilaudan kokoamista. Sen toimivuus ei kuitenkaan synny automaattisesti: hyvä tila, sopiva äänenvoimakkuus, selkeät vuorot ja lupa osallistua omalla tavalla ovat osa käyttökokemusta. Jos nämä onnistuvat, peli sopii mainiosti rentoon hetkeen, jossa kukaan ei odota täydellistä kilpailua tai tarkkaa suorittamista.

Jos kokeilet sitä, aloita seurueella, jossa ihmiset tuntevat olonsa turvalliseksi, ja pidä ensimmäinen kierros kevyenä. Katso, onko näytön jakaminen kaikille käytännöllistä ja kuuleeko arvaaja vihjeet. Kun ryhmä löytää itselleen sopivan tavan pelata, Guess Up voi olla toimiva yhteinen sanapeli. Jos taas puhe, näyttö tai esiintyminen tekee osallistumisesta epämukavaa, valitsisin suosiolla vaihtoehdon, joka ei nojaa näihin asioihin.