Chicken Gun

Analysoinut Mobexer

Kun haluan pelata hetken jotain kevyttä mutta kilpailullista, Chicken Gun tarjoaa suoraviivaisen tavan hypätä kanahahmojen väliseen joukkuekamppailuun. Se on ChaloAppsin toimintapeli, jossa pääpaino on viiden pelaajan joukkueiden kohtaamisissa. Hauska ulkoasu ei tarkoita, että ottelut olisivat täysin huoletonta säntäilyä: parhaimmillaan peli palkitsee kartan lukemisesta, malttamisesta ja siitä, että tekee tiimin kanssa samaa tavoitetta kohti töitä.

Ensivaikutelmani on, että pelin vahvuus on matala aloituskynnys. Siihen voi tarttua lyhyeksi tauoksi ilman, että tarvitsee opetella pitkää tarinaa tai rakentaa monimutkaista hahmokehitystä. Toisaalta nopea alku ei poista ohjauksen, tähtäämisen ja tilanteiden lukemisen harjoittelua. Jos etsit rauhallista yksinpeliä, tämä ei ole paras valinta; jos taas pidät lyhyistä, muiden pelaajien kanssa käydyistä toimintakohtaamisista, sen omalaatuinen kanateema tekee kokemuksesta helposti lähestyttävän.

Otteluun sisään ja oma perusrutiini

Minulle toimiva tapa aloittaa on käyttää ensimmäiset hetket ympäristön hahmottamiseen sen sijaan, että juoksen suoraan kohti äänekkäintä taistelua. Viiden vastaan viiden asetelmassa oma liike vaikuttaa myös joukkuetovereiden mahdollisuuksiin: jos kaikki hajaantuvat eri suuntiin, yhteinen paine katoaa nopeasti. Kun pidän aluksi yhden reitin tai näkyvän taistelulinjan mielessä, minun on helpompi huomata, mistä vastustajat lähestyvät ja milloin kannattaa siirtyä tukemaan muita.

Ensimmäisissä otteluissa kannattaa suhtautua omaan suorituskykyyn kokeiluna. Kokeilen, miten nopeasti pystyn kääntymään, kuinka hyvin osun liikkuvaan kohteeseen ja missä tilanteessa olen liian esillä. Tällainen pieni itsearviointi on hyödyllisempää kuin jokaisen epäonnistumisen selittäminen huonolla tuurilla. Jos häviän kohtaamisen toistuvasti samasta suunnasta, muutan reittiä tai odotan hetken ennen kuin palaan samaan paikkaan.

Joukkuepelissä yksittäinen näyttävä hyökkäys ei aina ole paras ratkaisu. Kun vastustaja keskittyy yhteen omaan pelaajaan, voin käyttää hetken siihen, että vaihdan kulmaa tai autan toista joukkuetoveria. Tämä ei vaadi monimutkaista suunnitelmaa, vaan yksinkertaisen tavan katsoa ympärille ennen seuraavaa liikettä. Peli tuntuu näin vähemmän satunnaiselta ja enemmän pieniltä, nopeasti vaihtuvilta päätöksiltä.

Lyhyessä arkihetkessä, esimerkiksi odottaessani tapaamista tai pitäessäni taukoa, valitsen yhden tai kaksi ottelua ja keskityn yhteen parannettavaan asiaan. Yhtenä päivänä se voi olla tähtäyksen hallinta, toisena se, etten lähde yksin liian pitkälle. Tällainen rajattu tavoite tekee pelaamisesta mielekkäämpää kuin se, että yrittäisin opetella kaiken kerralla. Jos aikaa on vain minuutti tai pari, peliin ei silti kannata suhtautua täysin keskeytyksettömänä ajanvietteenä: verkkopohjainen joukkueottelu vaatii huomion ainakin käynnissä olevan erän ajaksi.

Arjessa huomaan myös eron siinä, pelaanko kotona rauhassa vai liikkuessani. Jos olen paikassa, jossa yhteys voi pätkiä tai huomio katkeilla, en aloita ottelua vain täyttääkseni lyhyen odotuksen. Joukkuepeli on hauskempi silloin, kun pystyn seuraamaan tilannetta loppuun asti. Lyhyt pelisessio toimii parhaiten, kun sille on varattu selkeä hetki eikä minun tarvitse jatkuvasti vaihtaa sovelluksesta toiseen.

Uudelle pelaajalle suosittelisin, ettei ensimmäisiä otteluita arvioida pelkän tuloksen perusteella. Mobiiliohjaus ja vastustajien liikkeiden ennakointi ovat taitoja, jotka vaativat totuttelua, ja alussa oma huomio voi kulua kokonaan ruudun hallintaan. Kun opin tarkkailemaan samalla joukkuetovereiden sijaintia, myös tappioista saa hyötyä: näen, missä kohtaa oma valinta jätti joukkueen ilman tukea. Tämä on paljon parempi lähtökohta kuin yrittää heti pelata kuin kokenut pelaaja.

Asetukset kannattaa sovittaa omaan käteen

Mobiilitoimintapelissä oletusohjaus ei välttämättä tunnu heti luontevalta. Ennen kuin päätän, että tähtääminen on hankalaa, tarkistan pelin asetuksista tarjolla olevat ohjauksen ja äänen vaihtoehdot ja kokeilen niitä rauhallisessa tilanteessa. En muuta montaa asiaa yhdellä kertaa. Kun teen yhden muutoksen ja pelaan sen jälkeen muutaman ottelun, huomaan paremmin, auttoiko säätö vai sekoittiko se jo opittua liikerytmiä.

Erityisen hyödyllistä on löytää sellainen ohjaustapa, jossa pystyn liikkumaan ja tähtäämään ilman, että peukalot peittävät liikaa näkymää. Puhelimen koko ja ote vaikuttavat tähän enemmän kuin moni odottaa. Pienellä näytöllä sormien asento voi viedä näkökentästä juuri sen kohdan, jota yritän tarkkailla; isommalla laitteella taas pitkä peukalon liike voi tuntua kömpelöltä. Siksi en kopioisi suoraan toisen pelaajan asetuksia, vaikka ne näyttäisivät paperilla tehokkailta.

Ääniasetuksia kannattaa kokeilla myös käytännön, ei vain tunnelman vuoksi. Jos pelaan paikassa, jossa en voi käyttää ääntä, pidän äänet hiljaisina ja nojaan enemmän näkyviin vihjeisiin ja kartan tilanteeseen. Kotona kuulokkeilla pelaaminen voi puolestaan tehdä ympäristön seuraamisesta luontevampaa. En kuitenkaan oleta, että ääni yksin korvaisi katseen: ruudun tapahtumat ja joukkuetovereiden sijainti ovat edelleen tärkeimpiä asioita, joita seuraan.

Jos tähtäys tuntuu nykivältä, yksi hyvä testi on hidastaa omaa pelaamista ennen kuin muutan herkkyyttä uudelleen. Hätäinen sormen liike voi näyttää asetusten ongelmalta, vaikka todellinen syy on se, että yritän tehdä liian monta korjausta yhdellä vedolla. Teen mieluummin pienempiä liikkeitä ja pidän tähtäimen valmiina todennäköisellä lähestymissuunnalla. Tällainen tapa toimii erityisen hyvin silloin, kun vastustajan liikkeet ovat ennakoitavissa, eikä se edellytä mitään pelin ulkopuolista työkalua.

Asetuksia testatessa kannattaa huomioida myös se, millaisessa asennossa pelaan. Jos puhelin on tuettuna pöytää vasten, peukaloiden ulottuvuus ja otteen vakaus poikkeavat tilanteesta, jossa pidän laitetta käsissä seisten. Minulle luontevimmat säädöt löytyvät sillä, että testaan niitä tavallisessa peliasennossa enkä vain valikossa. Muuten voin päätyä valitsemaan asetuksen, joka tuntuu kokeillessa hyvältä mutta tekee nopeat käännökset ottelussa hankalammiksi.

Toinen hyödyllinen tarkistus on pitää pieni tauko säätämisestä, kun jokin tuntuu väärältä. Jos muutan ohjausta jokaisen heikon ottelun jälkeen, en ehdi muodostaa lihasmuistia enkä tiedä, mikä muutos todella auttoi. Pidän yhden asetuksen käytössä useamman pelikerran ajan ja arvioin vasta sitten. Tämä ei tee tähtäämisestä heti täydellistä, mutta säästää turhalta edestakaisin säätämiseltä ja auttaa erottamaan oman virheen ohjauksen todellisesta ongelmasta.

Nopeammat tavat pelata fiksusti

Kun perusohjaus alkaa tuntua tutulta, tehokkuus syntyy ennen kaikkea toistettavista tavoista. Ensimmäinen on välttää samaa huonoa paluureittiä ottelun jokaisessa vaiheessa. Jos minut yllätetään tietyssä kohdassa, seuraavalla kerralla valitsen toisen kulman tai odotan, että joukkuetoveri etenee ensin. Pieni muutos tekee vastustajan toiminnasta vaikeammin ennakoitavaa ja antaa minulle paremman mahdollisuuden nähdä, miten tilanne kehittyy.

Toinen tapa on erottaa hyökkääminen ja paikkaaminen toisistaan. Jos joukkueella on jo useita pelaajia yhdessä kohtaamisessa, minun ei välttämättä tarvitse tunkea samaan kasaan. Voin pitää silmällä sivureittiä tai siirtyä paikkaan, josta pystyn auttamaan seuraavassa tilanteessa. Tämä on hyödyllistä etenkin silloin, kun vastapuoli vaihtaa suuntaa nopeasti. Peli ei palkitse sitä, että jokainen yrittää olla ottelun sankari; joskus järkevämpi panos on estää joukkueen muodostelman hajoaminen.

Kolmas käytännöllinen niksi on antaa jokaiselle ottelulle oma pieni harjoitusteema. Yritän esimerkiksi seurata, kuolenko siksi, että menen liian aikaisin näkyville, vai siksi, että tähtäykseni karkaa liikkuvasta vastustajasta. Kun syy on selvillä, seuraava ottelu tarjoaa heti konkreettisen kokeen. Näin peli pysyy kiinnostavana myös silloin, kun tulokset vaihtelevat. Samalla vältän turhaa asetusten rukkaamista jokaisen tappion jälkeen.

Jos pelaan kavereiden kanssa, sovimme ennen ottelua yksinkertaisen yhteisen suunnan sen sijaan, että yrittäisimme tehdä monimutkaisia taktiikoita. Esimerkiksi sovittu keskittyminen samaan taistelulinjaan auttaa hahmottamaan, milloin joukkue toimii yhdessä ja milloin se hajaantuu. Satunnaisten pelaajien kanssa samaa kurinalaisuutta ei voi olettaa, joten mukautan omaa etenemistäni heidän liikkeisiinsä. Tämä ero on hyvä pitää mielessä: peli tuntuu järjestelmällisemmältä tutussa porukassa, mutta yksin pelatessa joutuu lukemaan tilanteita lennosta.

Kun pelaan yksin, teen nopean tilannearvion aina ennen kuin vaihdan suuntaa: missä omat pelaajat liikkuvat, mihin vastustajien huomio näyttää kohdistuvan ja onko edessäni reitti, jota olen jo yrittänyt tuloksetta. Tällainen muutaman sekunnin pysähdys ei ole passiivisuutta, vaan tapa välttää saman virheen toistaminen. Jos joukkue on hajallaan, pysyn mieluummin sellaisella linjalla, josta voin liittyä mukaan kuin lähden tekemään omaa erillistä hyökkäystä.

Toistettava tapa voi olla myös ottelun jälkeinen pieni muistiinpano omassa mielessä: mikä yksi päätös onnistui ja mikä yksi kannattaa seuraavalla kerralla tehdä toisin? En tarvitse monimutkaista tilastointia. Jos huomasin jääväni liian pitkäksi aikaa samaan näkyvään paikkaan, muistan vain kokeilla seuraavassa ottelussa eri kulmaa. Näin oma kehitys pysyy konkreettisena, eikä pelaaminen muutu jatkuvaksi tulosten tai yksittäisten hetkien märehtimiseksi.

Mihin peli ei yllä – ja kenelle se sopii

Chicken Gunin kevyt ilme ja vauhdikas toiminta ovat myös sen selkeät rajat. Jos kaipaan syvää yksinpelikampanjaa, pitkää tarinaa tai rauhallista tutkimista, se ei tarjoa minulle oikeanlaista tekemistä. Sen vetovoima perustuu toistuviin moninpelikohtaamisiin, joten vaihtelun kokemus riippuu paljon siitä, miten kiinnostavalta otteluiden rytmi tuntuu juuri minusta. Pelaajalle, joka kyllästyy nopeasti saman perusidean ympärillä pyörivään toimintaan, ilo voi jäädä lyhyeksi.

Myös kosketusnäytön tarkkuus asettaa omat rajansa. Nopeat käännökset ja tähtääminen voivat tuntua hankalilta, jos olen tottunut pelaamaan vastaavia pelejä hiirellä tai ohjaimella. En suosittele odottamaan, että mobiililaite tuntuu heti yhtä täsmälliseltä kuin erillinen peliohjain. Toisaalta lyhyisiin peleihin tarkoitettu ohjaus sopii hyvin tilanteisiin, joissa haluan pelata ilman suurta valmistelua. Jos kilpailullinen tarkkuus on tärkeämpää kuin helppo mukaan pääsy, jokin perinteisempi alustavaihtoehto voi olla parempi.

Vertailussa tavallisiin toimintapeleihin Chicken Gun asettuu selvästi rennommalle laidalle kuin realistiset ammuskelut, joissa tunnelma ja aseiden käsittelyn yksityiskohdat ovat keskiössä. Se on myös eri valinta kuin tarinavetoinen yksinpeli, koska sen kiinnostus syntyy muiden pelaajien kohtaamisesta eikä valmiiksi kirjoitetusta etenemisestä. Jos haluan harjoitella tarkkaa tähtäystä vakavassa kilpailullisessa ympäristössä, valitsen mieluummin pelin, jonka ohjaus ja pelirakenne on suunniteltu nimenomaan siihen. Jos taas haluan värikkään, helposti lähestyttävän joukkueottelun, kanateema keventää lajityypin tuttua asetelmaa.

Kyseessä on maksuton peli, mutta mukana on sovelluksen sisäisiä ostoksia, joiden Playn kautta laskutettavat hinnat vaihtelevat 1,09 eurosta 114,99 euroon. Tämä haarukka kannattaa huomata ennen ostamista, etenkin jos puhelinta käyttää lapsi tai ostotapahtumat haluaa pitää tiukasti hallinnassa. Itse aloittaisin pelaamisen ilman ostoksia ja arvioisin vasta myöhemmin, tuoko jokin tarjolla oleva hankinta aidosti lisäarvoa. Maksuton lataus ei yksin kerro, millaisiin ostoksiin pelissä voi törmätä, joten kulurajat ja laitteen ostovahvistukset ovat järkevä varotoimi.

Jos pelaan nuoremman perheenjäsenen kanssa tai annan puhelimen hänen käyttöönsä, keskustelen ostamisesta ennen ensimmäistä pelikertaa enkä vasta silloin, kun jokin hankinta tulee vastaan. PEGI 12 -ikäraja on yksi huomioon otettava asia, mutta käytännössä myös lapsen tapa suhtautua kilpailuun ja verkkopeleihin vaikuttaa siihen, sopiiko peli juuri hänelle. Minusta on järkevää käydä puhelimen ostojen hallinta läpi etukäteen ja sopia selkeästi, ettei maksuton lataus tarkoita automaattisesti maksuttomia lisähankintoja.

Sisällön ikäraja on PEGI 12. Se on hyvä ottaa huomioon perheen yhteisessä päätöksessä, mutta ikäraja ei itsessään kerro, viihtyykö nuori pelaaja pelissä tai miten hän suhtautuu verkossa pelattaviin otteluihin. Jos tarkoituksena on antaa peli lapsen käyttöön, käyn asetukset ja ostojen hallinnan läpi etukäteen ja sovin, milloin pelaaminen sopii arkeen. Tämä on erityisen hyödyllistä pelissä, jonka ottelut houkuttelevat jatkamaan vielä yhden kierroksen.

Suosio, laitteet ja ajantasaisuus käytännössä

Pelin suosio näkyy suurena pelaajakuntana: sitä on asennettu yli 50 miljoonaa kertaa, ja sen keskiarvo on 4,4 noin 844 tuhannen arvion perusteella. Noin 497 tuhannen kirjallisen arvostelun määrä kertoo myös siitä, että moni pelaaja on halunnut kuvata kokemustaan. Nämä luvut eivät takaa, että jokainen ottelu olisi tasainen tai että peli sopisi kaikille, mutta ne osoittavat, ettei kyse ole aivan tuntemattomasta kokeilusta.

Suuri pelaajakunta voi olla rohkaiseva lähtökohta, jos mietin, löytyykö pelille yleisöä, mutta se ei ratkaise henkilökohtaista sopivuutta. Minulle tärkeämpi testi on se, tuntuuko otteluissa tekeminen hauskalta silloinkin, kun oma joukkue ei voita. Jos pidän vain voittamisesta tai odotan jokaiselta vastustajalta samanlaista pelityyliä, satunnaisten kohtaamisten vaihtelu voi turhauttaa. Jos taas nautin nopeista tilanteista ja oman pelitavan hiomisesta, yksittäinen huono ottelu ei välttämättä pilaa kokemusta.

Chicken Gun julkaistiin 19. helmikuuta 2019, ja nykyinen versio on 6.0.12. Androidilla vähimmäisvaatimuksena on 8.0. Jos peli ei käynnisty tai toimii huonosti, tarkistan ensin laitteen käyttöjärjestelmän ja vapaan tilan sekä varmistan, että käytössä on ajantasainen sovellusversio. Vanhemmalla tai hitaammalla laitteella suorituskyky voi vaikuttaa siihen, kuinka luontevalta nopeat kohtaamiset tuntuvat; silloin grafiikan tai muiden tarjolla olevien asetusten keventäminen on järkevä ensimmäinen kokeilu, jos tällaisia säätöjä on omassa versiossa saatavilla.

Ennen kuin syytän ohjausta tai omaa reaktiokykyä, tarkistan myös, tuntuuko laite muuten sujuvalta ja onko näyttö puhdas sekä ote vakaa. Pienet käytännön asiat voivat vaikuttaa kosketuksen hallintaan enemmän kuin odotan, erityisesti kun peukalot liikkuvat samanaikaisesti. Jos peli toimii mutta ohjaaminen on jatkuvasti epämukavaa, kyse ei välttämättä ole siitä, että minun pitäisi vain harjoitella lisää: puhelimen koko tai oma peliasento voi olla huono yhdistelmä juuri tälle toimintapelille.

Jos joku kysyy, voiko tätä pelata täysin rauhallisena yksinpelihetkenä, vastaan, ettei sen ydinkokemus ole siinä. Tämä on ennen kaikkea muiden pelaajien kanssa käytävä joukkuepeli, joten parhaimmillaan se on silloin, kun pystyn keskittymään otteluun ja hyväksyn sen, että tilanteet muuttuvat vastustajien mukaan. Jos taas etsin tekemistä, jonka voi keskeyttää milloin tahansa ilman vaikutusta muuhun pelaamiseen, valitsisin mieluummin yksinpelin tai vuoropohjaisen vaihtoehdon.

Kenelle suosittelen sitä

Suosittelen peliä ystävälle, joka haluaa lyhyitä verkkopelituokioita ja on valmis harjoittelemaan mobiiliohjausta. Parhaiten siitä saa irti, kun pelaan rauhallisesti, tarkistan asetukset kerran kunnolla ja keskityn otteluissa yhteen parannettavaan tapaan. Yhteiset pelit tuttujen kanssa lisäävät joukkuetunnetta, mutta yksin pelaaminenkin toimii, jos hyväksyn sen, ettei muiden satunnaisten pelaajien toimintaa voi suunnitella etukäteen.

Se sopii minusta myös pelaajalle, joka ei tarvitse jokaiseen peliin suurta etenemisprojektia. Tässä voin keskittyä yksittäiseen otteluun ja omaan päätöksentekoon ilman, että pelaamisen nautinto riippuu pitkästä tarinasta. Jos mukana on ystävä, jonka kanssa voi sopia yhteisestä suunnasta, joukkueen liikkeiden seuraaminen tuntuu luontevammalta. Yksin kokeilevalle taas paras tapa aloittaa on pitää tavoitteet pieninä ja opetella ensin ohjauksen perusteet, ei odottaa heti täydellistä yhteistyötä muiden kanssa.

Jättäisin sen väliin, jos en pidä vastustajia vastaan pelattavasta toiminnasta, haluan ehdottomasti yksin pelattavan kokemuksen tai turhaudun kosketusnäytön epätarkkuuteen. Myös runsaat ostohinnat voivat olla syy suhtautua varovasti, vaikka itse lataus on ilmainen. Omasta mielestäni paras tapa arvioida sopivuutta on pelata muutama ottelu ilman ostoksia ja huomata, innostaako itse ottelun rytmi palaamaan peliin.

Jos päätän kokeilla peliä, aloitan ilman kiirettä ostaa mitään ja katson, miten ohjaus sopii omaan laitteeseeni. En myöskään vertaa ensimmäisiä pelejä kokeneiden pelaajien suorituksiin. Muutama rauhallisesti pelattu ottelu kertoo jo paljon: pidänkö joukkueen rytmistä, jaksanko opetella tähtäämistä ja onko kevyt tyyli minulle mieluinen. Jos vastaus näihin on ei, lajityypin toinen peli tai yksinpeli on todennäköisesti parempi ajankäyttö.

Lopulta Chicken Gun on parhaimmillaan, kun en yritä tehdä siitä enempää kuin se on: värikäs ja nopeatempoinen joukkuepeli, jossa pienet tottumukset tekevät pelaamisesta sujuvampaa. Kun opin oman ohjaustuntumani, vaihdan tarvittaessa reittiä ja autan joukkuetta sen sijaan, että ryntäisin jokaiseen kohtaamiseen yksin, otteluissa on yllättävän paljon päätöksiä kepeän ulkokuoren alla. Se ei ole kaikille sopiva toimintapeli, mutta oikealle pelaajalle se tarjoaa helposti lähestyttävän syyn tarttua puhelimeen vielä yhden erän ajaksi.