Granny: Chapter Two

Analysoinut Mobexer

Ennen kuin aloitan, mietin yleensä yhtä asiaa: haluanko juuri nyt jännitystä, jossa pitää tarkkailla ympäristöä ja tehdä harkittuja ratkaisuja, vai jotain kevyempää, jonka voi jättää kesken ilman että menettää tunnelman? Granny: Chapter Two sopii paremmin ensimmäiseen tilanteeseen. Se on mobiilikauhua, jossa eteneminen rakentuu talossa liikkumisesta, esineiden etsimisestä ja siitä, että jokainen ääni saa arvioimaan oman seuraavan liikkeen uudelleen.

Kyseessä on DVloperin ilmainen kauhupeli, jonka ikäraja on PEGI 16. Pelihalliksi luokiteltu peli on saanut 4,3 tähden keskiarvon noin 1,2 miljoonasta arviosta, ja sitä on asennettu yli 100 miljoonaa kertaa. Nämä luvut kertovat, että peli on tavoittanut suuren yleisön, mutta oma valintani riippuisi enemmän siitä, pidänkö hiipimisestä ja uusista yrityksistä kuin nopeasta toiminnasta. Nykyinen versio on 1.2.5, ja käyttöjärjestelmän vähimmäisvaatimus on Android 6.0. Julkaisupäivä on 6.9.2019.

Mihin tilanteeseen peli sopii?

Jos minulla on rauhallinen hetki ja haluan keskittyä yhteen jännitteiseen peliin, tässä on siihen sopiva lähtökohta. Pelin idea on helppo ymmärtää, mutta talon tutkiminen vaatii malttia. Se sopii erityisesti pelaajalle, joka nauttii siitä, että reittiä ei vain juosta läpi, vaan ympäristöä pitää havainnoida ja suunnitelmaa muuttaa, kun jokin menee pieleen. Kauhupelien ensikertalainenkin pääsee sisään perusajatukseen, vaikka tunnelma ja takaa-ajon uhka voivat tuntua raskailta.

Valitsisin kuitenkin toisenlaisen pelin, jos etsin rentouttavaa ajanvietettä, pitkää tarinavetoista seikkailua tai sellaista mobiilipeliä, jota voi pelata samalla kun huomio on muualla. Tässä keskittyminen kuuluu kokemukseen: jos pelaan väsyneenä tai haluan vain kuluttaa muutaman minuutin ilman paineita, hiiviskely ja jatkuva varuillaanolo voivat tuntua enemmän rasitteelta kuin hauskalta haasteelta.

Talo palkitsee tarkkaavaisen pelaajan

Peli alkaa, kuten edellinenkin, synkissä tunnelmissa. Olet lukittuna isoon taloon, mutta tällä kertaa et ole yksin. Granny: Chapter Two tuo mukanaan uuden vihollisen, Grandpan, joka tekee pakomatkasta entistä haastavamman. Nämä kaksi vanhusta ovat laittaneet talon täyteen ansoja ja sinun on pysyttävä varuillasi. Ainoa tehtäväsi on päästä pakoon viiden päivän sisällä.

Ääni ei ole vain tunnelmaa

Grafiikoissa on menty askeleen verran eteenpäin. Vaikka visuaalinen ilme ei olekaan AAA-tasoa, se onnistuu silti luomaan karmivan ja ahdistavan tunnelman. Pimeät nurkat, narisevat lattiat ja pelottavat taustamusiikit pitävät huolen siitä, että olet jatkuvasti varpaillasi. Äänimaailma on erinomaisesti toteutettu, ja se onkin yksi pelin vahvimmista puolista.

Kuunteluun kannattaa suhtautua osana päätöksentekoa, ei pelkkänä lisämausteena. Kun jokainen kolahdus voi vaikuttaa siihen, miten uskallan liikkua, pelaan mieluummin paikassa, jossa voin keskittyä rauhassa. Kuulokkeet voivat tehdä äänistä helpommin erotettavia, mutta ne myös korostavat pelottavaa tunnelmaa; jos säikkyminen ei ole tavoitteena, äänenvoimakkuuden säätäminen on järkevä tapa tehdä kokemuksesta itselle sopivampi. Pelaaminen ilman ääniä puolestaan muuttaa tunnelmaa ja voi tehdä varovaisesta etenemisestä hankalampaa.

Esineiden etsiminen vaatii järjestelmää

Pelimekaniikat ovat yksinkertaisia, mutta tehokkaita. Sinun on löydettävä avaimet, työkalut ja muut esineet, jotka auttavat sinua pakenemaan. Liikkuminen talon ympäri on sujuvaa, ja pelin ohjaimet ovat helppokäyttöiset. Silti, joka kerta kun teet liikkeen, sinun on oltava varovainen, ettet herätä vanhuksia.

Hyödyllinen tapa on käsitellä talon tutkimista pieninä tavoitteina sen sijaan, että yrittäisin ratkaista koko pakoreitin yhdellä kertaa. Kun löydän esineen, pysähdyn miettimään, mitä sen avulla voi tehdä ja mitä aluetta en ole vielä tarkistanut. Samalla kannattaa painaa mieleen, missä olen jo käynyt. Tämä ei poista yllätyksiä, mutta vähentää turhaa edestakaista kulkemista, joka voi kasvattaa riskiä ja tehdä yrityksestä sekavan.

Jos jokin yritys päättyy nopeasti, en tulkitse sitä automaattisesti merkiksi siitä, että peli olisi liian vaikea. Epäonnistuminen voi auttaa huomaamaan, mikä ääni tai liike johti ongelmaan ja millaista reittiä kannattaa seuraavaksi kokeilla. Tällainen oppiminen on pelin keskeinen vaihtokauppa: vähitellen oma suunnittelu paranee, mutta eteneminen vaatii kärsivällisyyttä eikä jokainen kierros tunnu palkitsevalta.

Vaikeus on myös valinta omasta pelitavasta

Pelin vaikeustaso on myös hyvin tasapainotettu. Vaikka se voi aluksi tuntua haastavalta, on tyydyttävää huomata, kuinka taitosi kehittyvät pelin edetessä. Sinulla on mahdollisuus valita eri vaikeustasoista, joten peli sopii sekä aloittelijoille että kokeneemmille pelaajille.

Vaikeustason valitseminen on hyvä tapa sovittaa peli omaan tilanteeseen: ensimmäisellä pelikerralla voin keskittyä talon logiikan opetteluun, kun taas kokeneempana voin hakea tiukempaa haastetta. En silti odottaisi, että matalampi vaikeus tekisi kokemuksesta automaattisesti rauhallisen. Pelin perusidea pysyy jännitteisenä, joten jos pelottava tunnelma itsessään on ongelma, toinen peli voi olla parempi valinta kuin vaikeusasetuksen vaihtaminen.

Arjessa tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että en aloita uutta pakoyritystä juuri ennen kuin minun pitää lähteä tai vastata viestiin. Keskeytys katkaisee helposti keskittymisen, ja palatessa voi unohtua, mitä olin etsimässä tai mitä aluetta olin jo tutkinut. Sopivampi hetki on rauhallinen tauko, jolloin voin pelata yhden yrityksen loppuun tai ainakin lopettaa harkittuun kohtaan. Tämä ei tee pelistä pitkää istuntoa vaativaa, mutta auttaa välttämään sen, että jännitys muuttuu kiireeksi.

Miten se eroaa muista kauhupeleistä?

Moniin mobiilikauhupeleihin verrattuna tämän vahvuus ei ole pelkkä säikyttely, vaan se, että uhka vaikuttaa tapaan tutkia ympäristöä. Toimintapainotteisessa kauhupelissä huomio voi olla reaktioissa ja taistelussa; tässä minua kiinnostaa enemmän se, uskallanko edetä, mitä voin ottaa mukaan ja miten pääsen pois herättämättä vaaraa. Jos pidät ympäristön tutkimisesta ja hiipimisen aiheuttamasta paineesta, tämä ero voi olla juuri syy valita peli. Jos taas haluat runsaasti tarinaa, dialogia tai taistelua, tarinavetoinen tai toiminnallisempi vaihtoehto palvelee todennäköisesti paremmin.

Myös pakohuonepeleihin verrattuna painotus tuntuu erilaiselta. Niissä pulmat voivat olla rauhallisen päättelyn keskiössä, kun taas tässä esineiden etsimiseen liittyy jatkuva huoli siitä, mitä tapahtuu, jos liikun huolimattomasti. Pidän tästä yhdistelmästä, koska tavallisesta huoneen tutkimisesta tulee jännittävää. Se ei kuitenkaan ole paras vaihtoehto pelaajalle, joka haluaa ratkoa arvoituksia omaan tahtiin ilman takaa-ajon tai kauhun tuntua.

Jos harkitset pelin vaihtamista johonkin samankaltaiseen, mieti ensin, mikä sinua oikeastaan häiritsee. Jos ongelma on vain alun vaikeus, harjoittelu ja sopivan vaikeustason valitseminen voivat riittää. Jos taas et pidä hiiviskelystä, säikyttelystä tai saman pakotilanteen yrittämisestä uudelleen, genreä kannattaa vaihtaa kokonaan. Uuteen peliin siirtyminen ei vaadi tämän parissa opitun unohtamista, mutta eri pelien ohjaus ja tavoitteet voivat tuntua aluksi vierailta. Siksi antaisin tälle muutaman keskittyneen yrityksen ennen päätöstä, mutta en pakottaisi itseäni jatkamaan, jos itse jännite ei tunnu mukavalta.

Kokemus ei sovi kaikille

Pelatessani Granny: Chapter Two -peliä, huomasin usein jääväni koukkuun. Pelin jännitys ja yllätyksellisyys tekevät siitä uniikin kokemuksen. Jokainen pakoyritys on erilainen, ja usein löysin itseni pohtimasta uusia strategioita talosta pakenemiseksi.

Koukuttavuudella on myös kääntöpuolensa. Kun haluan vielä yrittää kerran, pelaaminen voi venyä pidemmäksi kuin suunnittelin, ja epäonnistuminen juuri ennen onnistumista saattaa turhauttaa. Siksi asetan itse selkeän rajan: pelaan yhden tai muutaman yrityksen ja lopetan, jos huomaan kiirehtiväni tai toistavani samaa virhettä. Näin peli pysyy jännittävänä eikä muutu velvollisuudeksi.

PEGI 16 -ikäraja kannattaa ottaa tosissaan etenkin silloin, kun laitetta käyttää nuorempi pelaaja. Tämä ei ole perheen yhteiseen rentoon pelailuun suunnattu valinta, jos kauhuteemat tai uhkaavat tilanteet tuntuvat sopimattomilta. Aikuisellekin peli voi olla väärä valinta, jos voimakas jännitys vaikuttaa uneen tai jos yllätykselliset säikähdykset eivät tunnu viihdyttäviltä. Itse pitäisin sen pois myöhäisillan pelilistalta, jos tiedän olevani silloin tavallista herkempi tunnelmalle.

Ennen aloittamista ja vaihtamisen kynnys

Peli on maksuton, joten kokeilukynnys on matala. Se toimii Android-laitteella, jossa on vähintään versio 6.0. Jos peli tuntuu ensimmäisellä kerralla hankalalta, tarkistaisin ensin rauhallisessa paikassa, miten ohjaus tuntuu omassa kädessä, ja valitsisin aluksi itselle sopivan vaikeustason. Puhelimen koko ja oma tapa pitää laitetta voivat vaikuttaa siihen, kuinka mukavalta tarkka liikkuminen tuntuu, joten muutaman minuutin totuttelu on järkevämpää kuin päätellä heti, ettei ohjaus sovi.

Vaihtamisen kustannus on tässä ennen kaikkea ajallinen ja kokemuksellinen: opettelet pelin rytmin, mutta jos et pidä sen keskeisestä hiiviskelystä, osa tästä harjoittelusta ei siirry suoraan toiseen kauhupeliin. Vastineeksi tutustuminen on helppo aloittaa, koska peli on ilmainen. DVloperin nimi, versio 1.2.5 ja suuri pelaajakunta voivat auttaa tunnistamaan, mistä pelistä on kyse, mutta oma päätös kannattaa tehdä sen perusteella, pidätkö juuri tästä hitaasti kiristyvästä pakotilanteesta.

Milloin suosittelisin sitä?

Peli on myös yllättävän monipuolinen. Eri huoneista ja paikoista löytyy jatkuvasti uusia yllätyksiä, mikä pitää mielenkiinnon yllä. Kun yhdistät tämän varsin karmivaan tunnelmaan, ymmärrät miksi peli on niin suosittu.

Suosittelisin sitä ystävälle, joka haluaa puhelimella pelattavan kauhukokemuksen, jossa maltti ja ympäristön tutkiminen merkitsevät enemmän kuin jatkuva toiminta. Se sopii myös pelaajalle, joka nauttii omien reittien kokeilemisesta ja siitä, että epäonnistunut yritys antaa aiheen muuttaa suunnitelmaa. Sen sijaan valitsisin kevyemmän pulmapelin, jos haluan rauhoittua, tai tarinallisemman vaihtoehdon, jos kaipaan vahvoja henkilöhahmoja ja pitkää juonta. Tämä on päätös jännityksen laadusta, ei siitä, mikä pelityyli olisi yleisesti parempi.

Vaikka peli on suunniteltu mobiilialustoille, se tarjoaa syvällisen pelikokemuksen, jota harvoin löytää mobiilipeleistä. Pelin kehittäjä on selvästi panostanut yksityiskohtiin, mikä näkyy lopputuloksessa.

Oma suositukseni

Kaiken kaikkiaan Granny: Chapter Two on erinomainen lisäys kauhupelien maailmaan. Se tarjoaa jännittäviä hetkiä, loistavan äänimaailman ja haastavaa pelattavuutta. Jos etsit peliä, joka saa sydämesi pamppailemaan, tämä on oiva valinta. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, mutta varaudu siihen, että tämä peli vie mennessään.

Oma suositukseni on kokeilla sitä, jos hiipivä jännitys kuulostaa houkuttelevalta ja pystyt varaamaan pelaamiselle rauhallisen hetken. En suosittelisi sitä sokkona lapselle tai pelaajalle, joka haluaa välttää kauhua, eikä suuri suosio yksin takaa, että juuri sen tunnelma sopii sinulle. Minulle sen paras puoli on se, että yksinkertaisesta talon tutkimisesta syntyy jatkuva tarve harkita seuraavaa askelta. Kun kaipaan tätä tunnetta, palaan mielelläni peliin; kun haluan levollisen tai tarinavetoisen kokemuksen, valitsen jotain muuta.