Kahoot! Numbers by DragonBox

Analysoinut Mobexer

Ennen kuin päätän, sopiiko tämä peli omaan arkeen, mietin ennen kaikkea yhtä asiaa: auttaako se lasta tarttumaan numeroihin ilman, että yhteisestä hetkestä tulee pieni läksytilanne? Minun kokemukseni mukaan Kahoot! Numbers by DragonBox toimii parhaiten silloin, kun sen ottaa lyhyeksi, rennoksi harjoitukseksi eikä koko matematiikan opetuksen korvikkeeksi. Se on Kahoot!-kehittäjän maksuton, lapsille suunnattu opetuspeli, jonka nimessä oleva DragonBox kertoo myös sen oppimiseen keskittyvästä peliperinteestä. Sovelluksen ikäraja on PEGI 3, ja sen perusajatus on tehdä yhteen- ja vähennyslaskujen harjoittelusta pelimäisempää.

Millainen peli on käytännössä?

Ensimmäinen hyödyllinen kysymys vanhemmalle on, tarvitseeko lapsi jo vahvaa laskurutiinia. Ei välttämättä: peli sopii parhaiten vaiheeseen, jossa lapsi alkaa tunnistaa numeroita ja harjoitella niiden välisiä suhteita, mutta voi hyödyttää myös lasta, joka osaa perusteet ja kaipaa toistoa. En kuitenkaan olettaisi, että pelkkä pelaaminen paikkaa kaikki oppimisen aukot. Jos lapsi ei vielä ymmärrä, mitä yhteen- tai vähennyslasku tarkoittaa, aikuisen kannattaa olla lähellä ja yhdistää näytön tapahtumat konkreettisiin asioihin, kuten lelujen tai välipalapalojen laskemiseen.

Arjessa käyttö voi olla esimerkiksi rauhallinen hetki ennen päivällistä: lapsi pelaa pienen pätkän, ja sen jälkeen kysyn, miten hän päätyi vastaukseen. Tällainen keskustelu tekee kokemuksesta hyödyllisemmän kuin se, että peli jää yksin viihdykkeeksi. Jos lapsi vastaa arvaamalla, voin pyytää häntä näyttämään saman laskun sormilla tai esineillä. Jos hän taas osaa selittää ratkaisunsa, annan hänen edetä omassa tahdissaan enkä keskeytä jokaista kierrosta opetustilanteeksi. Paras hyöty syntyy, kun pelin tekeminen ja lapsen oma selitys täydentävät toisiaan.

Pelillinen lähestymistapa on erityisen kätevä lapselle, joka kyllästyy helposti samanlaisiin tehtäväarkkeihin. Se voi tarjota vaihtelua kotona tai olla kevyt tapa palata koulussa käsiteltyihin perusasioihin. Toisaalta lapsi, joka viihtyy paremmin käsillä tekemällä, voi hyötyä enemmän palikoista, korteista tai kynä-paperitehtävistä. En yrittäisi saada kaikkia lapsia oppimaan samalla tavalla: peli on yksi väline, ei testi siitä, pitääkö lapsi matematiikasta.

Nykyinen kokemus ja oppimisen rajat

Kun puhutaan matematiikasta, monille tulee mieleen vaikeat laskutoimitukset ja kuivat teoriat. Mutta tämä peli on toista maata. Sovellus on suunniteltu niin, että lapset (ja miksei aikuisetkin) oppivat matemaattisia käsitteitä leikin varjolla. Pelissä on useita tasoja, jotka alkavat yksinkertaisista numeropeleistä ja etenevät monimutkaisempiin haasteisiin. On uskomatonta, miten pelin visuaalinen ilme ja musiikki tekevät oppimisesta niin mukaansatempaavaa, että et edes huomaa oppivasi samalla, kun pelaat.

Tässä kuvauksessa näkyy pelin vahvuus, mutta etenemisen hauskuus ei yksin takaa, että lapsi oppii jokaisen taidon pysyvästi. Itse seuraisin sitä, osaako hän käyttää samaa ajatusta myös pelin ulkopuolella: tunnistaako hän esimerkiksi, mitä tapahtuu, kun lukua kasvatetaan tai siitä otetaan jotakin pois? Jos vastaus on vielä epävarma, pieni yhteinen keskustelu on usein parempi ratkaisu kuin uuden kierroksen kiirehtiminen. Peli voi pitää harjoittelun mukavana, mutta aikuisen tehtäväksi jää huomata, milloin lapsi tarvitsee aikaa, selityksen tai kokonaan toisenlaisen esimerkin.

Useita tasoja sisältävä eteneminen tuo vaihtelua, mutta vanhemman kannattaa suhtautua tasojen avautumiseen ensisijaisesti pelin rytminä, ei mittarina lapsen osaamisesta. Eteneminen voi tuntua motivoivalta, vaikka lapsi nojaisi vielä tuttuihin ratkaisuihin. Siksi käytän mieluummin pientä jälkikysymystä kuin kysyn vain, pääsikö hän eteenpäin: “Mikä tässä oli helppoa?” tai “Mitä kokeilit, kun vastaus ei heti löytynyt?” Kysymykset auttavat erottamaan, oliko onnistuminen ymmärrystä vai pelkkää yrityksen ja erehdyksen kautta etenemistä.

Jos lapsi turhautuu, keskeyttäminen ei ole epäonnistuminen. Lyhyt tauko voi suojata matematiikkaan liittyvää myönteistä asennetta paremmin kuin se, että peliä jatketaan väkisin. Käytännössä suosittelen sopimaan etukäteen, että pelaaminen päättyy luontevaan kohtaan eikä vasta silloin, kun lapsi on jo väsynyt. Tämä on pieni mutta tärkeä ero: opetuspelin tarkoitus on madaltaa harjoittelun kynnystä, ei tehdä harjoittelusta uutta kamppailua.

Selkeä käyttöliittymä auttaa alkuun, mutta aikuinen voi tukea

Kun avasin sovelluksen ensimmäistä kertaa, huomasin heti sen selkeän ja käyttäjäystävällisen käyttöliittymän. Jokainen taso on suunniteltu intuitiiviseksi, ja ohjeet ovat selkeitä, joten kuka tahansa voi hypätä mukaan ilman suurempia vaikeuksia. On hienoa, että pelin kehittäjät ovat panostaneet siihen, että kaikki tuntuu luonnolliselta ja helppokäyttöiseltä, sillä se tekee sovelluksesta entistä houkuttelevamman kaikenikäisille.

Selkeys on tärkeää etenkin silloin, kun lapsi käyttää peliä ensimmäistä kertaa. Ensimmäisellä kerralla istuisin vieressä ja antaisin lapsen itse kokeilla, mitä ruudulla tapahtuu, sen sijaan että tekisin kaikki valinnat hänen puolestaan. Näin näen nopeasti, ymmärtääkö hän ohjeet ja pystyykö hän toimimaan ilman jatkuvaa apua. Jos käyttö sujuu, lapsi saa kokemuksen omatoimisuudesta; jos jokin kohta hämmentää, voin auttaa juuri siinä enkä muuttaa koko pelihetkeä aikuisen ohjaamaksi opetustuokioksi.

Perheen yhteisessä käytössä kannattaa myös sopia, kuka vastaa laitteen asetuksista ja siitä, milloin pelaaminen loppuu. Pieni lapsi voi osata seurata pelin ohjeita, mutta se ei tarkoita, että hän osaisi itse päättää sopivasta ruutuajasta tai erottaa ostovalinnat tavallisesta etenemisestä. Koska pelissä on sovelluksen sisäisiä ostoja, pidän järkevänä tarkistaa laitteen ostorajoitukset ennen kuin annan lapsen pelata itsenäisesti. Tämä ei kerro mitään siitä, mitä lapsi pelissä tarvitsee, vaan on yleinen tapa välttää yllättäviä ostoksia perheen laitteella.

Toinen käytännöllinen vinkki on valita pelaamiselle hetki, jolloin lapsi ei ole jo väsynyt tai kiireinen. Peli voi olla lyhyt välipala päivän keskellä, mutta jos sitä tarjotaan juuri silloin, kun pitäisi kiirehtiä ulos tai mennä nukkumaan, lopettaminen voi olla vaikeampaa kuin itse tehtävät. Minulle sopivin käyttötilanne on sellainen, jossa pelaamisen voi päättää ilman kiirettä ja jossa lapsi voi halutessaan kertoa yhdestä oivalluksesta ennen siirtymistä seuraavaan asiaan.

Pelillistäminen motivoi, mutta palkinnot eivät ole sama asia kuin ymmärrys

Pelillistäminen on ollut kuuma puheenaihe koulutuksessa jo jonkin aikaa, ja tämä sovellus on täydellinen esimerkki siitä, miten pelillistäminen voi olla tehokasta. Pelin aikana keräät pisteitä, saavutat tasoja ja saat palkintoja, mikä lisää motivaatiota ja innostusta oppimiseen. Tämä tekee oppimisprosessista interaktiivisen ja palkitsevan, mikä on erityisen tärkeää nuoremmille käyttäjille.

Motivaatiota lisäävät palkitsevat elementit voivat auttaa lasta palaamaan harjoittelun ääreen, mutta itse pitäisin huomion siinä, mitä hän oppii, en siinä, kuinka pitkälle hän etenee. Jos lapsi alkaa keskittyä vain pisteisiin tai palkintoihin, pelihetkeä voi tasapainottaa pyytämällä häntä kertomaan, miten ratkaisu löytyi. Tämä ei vaadi monimutkaista opetussuunnitelmaa: yksi ääneen selitetty tehtävä riittää usein kertomaan, hahmottaako lapsi laskun idean vai seuraako hän lähinnä pelin tuttua kaavaa.

Lisäksi, pelin eteneminen on suunniteltu niin, että se pitää sinut kiinnostuneena. Uudet tasot ja haasteet tuovat jatkuvasti uusia oppimismahdollisuuksia, joten et kyllästy hetkeäkään. Tämä jatkuva palkitseminen ja uusien taitojen oppiminen tekevät sovelluksesta erittäin koukuttavan, mutta samalla äärimmäisen opettavaisen.

Juuri koukuttavuuden vuoksi asettaisin pelille selkeän paikan arjessa. Se sopii paremmin sovittuun harjoitteluhetkeen kuin rajattomaksi ajanvietteeksi, etenkin jos lapsella on muutenkin vaikeuksia siirtyä ruudulta pois. Voin esimerkiksi päättää etukäteen, että pelaamisen jälkeen tehdään jotakin konkreettista, kuten katetaan pöytä ja lasketaan yhdessä tarvittavat aterimet. Näin numerot eivät jää vain ruudun sisälle, ja lopettamiselle tulee luonteva seuraava vaihe.

Vertailussa tavallisiin laskutehtävä- ja harjoittelusovelluksiin pelin selkein etu on se, että harjoittelu tuntuu peliltä eikä pelkältä tehtävälistalta. Työkirja tai paperilaskut taas ovat parempia, jos lapsen pitää harjoitella kirjoittamista, näyttää työvaiheet tai valmistautua tehtäviin, joissa vastaus pitää perustella kirjallisesti. Aikuisen kanssa tehtävät laskuleikit voivat olla parempi vaihtoehto, jos lapsi tarvitsee välitöntä keskustelua tai haluaa liikkua ja käsitellä esineitä. En asettaisi näitä vaihtoehtoja vastakkain: peli voi innostaa alkuun, ja muut tavat auttavat siirtämään taidon uusiin tilanteisiin.

Ääni ja kuvitus tukevat kokemusta – eivät korvaa sisältöä

Visuaalinen ilme on yksi sovelluksen vahvimmista puolista. Kirkkaat värit ja selkeät graafiset elementit tekevät pelistä miellyttävän katsella, ja musiikki sekä äänitehosteet täydentävät kokemusta. On selvää, että kehittäjät ovat panostaneet siihen, että sovellus on sekä visuaalisesti että auditiivisesti houkutteleva. Tämä tekee oppimisesta paitsi tehokasta myös hauskaa, mikä on erityisen tärkeää, kun kyseessä on oppimissovellus.

Äänet ja näkyvä palaute voivat auttaa pitämään pienen pelaajan huomion, mutta ne eivät sovi samalla tavalla kaikille. Jos lapsi häiriintyy toistuvista äänistä tai pelaaminen tapahtuu paikassa, jossa tarvitaan hiljaisuutta, äänimaailma voi olla käytännön hankaluus. Kokeilisin ensin peliä aikuisen kanssa ja katsoisin, nauttiiko lapsi kokonaisuudesta vai viekö ääni huomion itse tehtävistä. Myös kirkas, liikkuva pelikuva voi olla liikaa lapselle, joka kaipaa rauhallisempaa harjoittelua; silloin kirja, kortit tai yksinkertainen laskupeli voivat palvella paremmin.

Visuaalisuuden hyödyllisin puoli on minusta se, että abstrakti numero voidaan kytkeä konkreettiseen tekemiseen. Silti lapsen kannattaa välillä sanoittaa, mitä hän näkee: mikä määrä muuttui, mikä pysyi samana ja mistä hän huomasi vastauksen. Tämä auttaa vanhempaa arvioimaan, tukeeko kuvitus ymmärtämistä vai onko lapsi vain kiinnostunut ruudun tapahtumista. Joskus lapsi vastaa oikein mutta ei osaa vielä selittää miksi, ja se on hyvä merkki siitä, että taito on vasta muodostumassa eikä syy siirtyä automaattisesti vaikeampaan harjoitteluun.

Kenelle peli sopii ja milloin valitsisin muuta

Suosittelisin tätä ensisijaisesti perheelle, jossa lapsi kaipaa leikkisää tapaa harjoitella numeroita ja jossa aikuinen voi tarvittaessa olla mukana. Se sopii myös vanhemmalle, joka haluaa tarjota lapselle lyhyen, aiheeltaan rajatun ruutuhetken yleisen videokatselun sijaan. Opettajalle tai varhaiskasvatuksen aikuiselle se voi olla yksi vaihtoehto numeroteemaisen toiminnan rinnalle, mutta en suunnittelisi koko opetuskokonaisuutta yhden pelin varaan. Tärkeintä on, että lapsen taitotaso ja tapa oppia ratkaisevat, ei se, että sovellus on merkitty opetukselliseksi peliksi.

Valitsisin muun vaihtoehdon, jos lapsi tarvitsee laajaa matematiikan opetusta, yksilöllistä palautetta tai erityisen rauhallisen käyttöliittymän. Tämä peli keskittyy numeroiden harjoitteluun, eikä sitä pidä sekoittaa kokonaisvaltaiseen matematiikan kurssiin. Jos tavoitteena on harjoitella kirjallisia laskuvaiheita, kertotaulua tai pidempiä sanallisia tehtäviä, paperitehtävät, opettajan ohjaus tai niihin tarkoitettu sovellus voi olla osuvampi. Jos taas lapsi jo hallitsee yhteen- ja vähennyslaskun niin hyvin, ettei harjoittelu tunnu hänestä mielekkäältä, hän voi kaivata haastavampaa sisältöä kuin tämä peli tarjoaa.

Myös lapsen kiinnostus ratkaisee. Joku innostuu heti pelimäisestä etenemisestä, toinen haluaa mieluummin laskea oikeita esineitä tai pelata lautapeliä perheen kanssa. En pakottaisi lasta jatkamaan vain siksi, että harjoittelu näyttää aikuisen silmissä hyödylliseltä. Jos sovellus aiheuttaa riitaa ruutuajasta tai lapsi välttelee sitä, vaihdan menetelmää ja palaan peliin myöhemmin vain, jos se tuntuu hänestä sopivalta.

Käytännön valintaan vaikuttaa myös se, kenelle laite kuuluu ja miten sitä käytetään. Jos samaa puhelinta tarvitaan jatkuvasti muuhun, erillinen oppimispeli ei välttämättä ole perheen sujuvin ratkaisu. Jos lapsi pelaa yhteisellä tabletilla, kannattaa sopia vuoroista ja siitä, ettei vanhemman työ tai viestit keskeydy kesken hetken. Nämä eivät ole pelin erityisominaisuuksia vaan arkisia reunaehtoja, jotka vaikuttavat siihen, tuntuuko harjoittelu mukavalta vai jatkuvasti katkonaiselta.

Versio, hinta ja sovelluksen käyttö perheessä

Peli on saatavilla maksutta, mutta siihen kuuluu sovelluksen sisäisiä ostoksia; Playn kautta laskutettuna niiden hinnat asettuvat 6,99 eurosta 74,99 euroon. Siksi en antaisi pienen lapsen tehdä sovelluksessa ostovalintoja ilman aikuisen valvontaa. En myöskään lähtisi olettamaan, että maksuton lataus tarkoittaa jokaisen sisällön olevan automaattisesti käytettävissä samalla tavalla. Perheelle olennaista on tarkistaa ostamiseen liittyvät laitteen asetukset ja arvioida rauhassa, vastaako mahdollinen lisäosto omaa käyttöä.

Nykyinen versio on 1.26.06, ja sovellus vaatii Android-laitteelta vähintään version 8.0. Kahoot! Numbers by DragonBox julkaistiin 20.11.2020, joten se ei ole aivan uusi tulokas oppimispelien joukossa. Minusta nämä tiedot kertovat lähinnä siitä, että peliä kannattaa arvioida nykyisessä muodossaan eikä olettaa sen olevan jatkuvasti muuttuva uutispalvelu tai laaja sisältökirjasto. Jos lapsi käyttää vanhempaa laitetta, tarkistaisin käyttöjärjestelmän yhteensopivuuden ennen asennusta sen sijaan, että suunnittelisin pelihetken valmiiksi.

Myös käyttäjäarviot antavat vain yleisen taustakuvan: pelin keskiarvo on 4,2 noin 11 tuhannen arvion perusteella, ja sillä on yli miljoona asennusta sekä noin 1,4 tuhatta kirjallista arvostelua. En pitäisi näitä lukuja takeena siitä, että peli sopii juuri omalle lapselle. Lapsen ikä, keskittymiskyky, aiempi laskutaito ja suhtautuminen ääniin vaikuttavat kokemukseen enemmän kuin muiden käyttäjien keskiarvo. PEGI 3 kertoo pienille lapsille sopivasta ikärajalinjasta, mutta vanhemman oma arvio peliajasta ja sovelluksen sopivuudesta on silti tärkeä.

Kun asennan lasten sovelluksen, tarkistan mielelläni ensin, miten se toimii omalla laitteella ja miltä ostovalinnat näyttävät aikuisen näkökulmasta. Sen jälkeen voin näyttää lapselle vain tarvittavan alun ja antaa hänen kokeilla itse. Tämä pieni ennakkotarkistus säästää usein keskeytyksiltä: tiedän, että laite avaa pelin, lapsi ymmärtää aloituksen ja pelaaminen voidaan lopettaa suunnitellusti. En tarvitse pitkää valmistelua, mutta aivan pienimpien kanssa täysin valvomaton ensimmäinen käyttökerta ei ole oma valintani.

Mitä seuraisin jatkossa ja miten arvioisin oppimista

Kun arvioin sovelluksen hyödyllisyyttä pidemmällä aikavälillä, en katsoisi vain sitä, palaako lapsi pelin ääreen. Kiinnittäisin huomiota siihen, alkaako hän huomata numeroita muualla: laskeeko hän tavaroita spontaanisti tai tunnistaako hän arjessa, että jokin määrä kasvaa tai pienenee. Tällaiset merkit kertovat paremmin taidon siirtymisestä kuin se, että pelihetki tuntuu hauskalta. Jos kiinnostus säilyy mutta lasku ei siirry pelin ulkopuolelle, vaihtaisin välillä konkreettisiin esimerkkeihin ja pitäisin pelin vain yhtenä harjoittelutapana.

Tuotteen kehitystä arvioidessa erotan toisistaan sen, minkä tiedän nyt, ja sen, mitä vain toivon näkeväni tulevaisuudessa. Tiedän nykyisen versionumeron ja julkaisupäivän, mutta en lupaisi niiden perusteella tiettyjä tulevia sisältöjä tai muutoksia. Käyttäjänä seuraisin päivityksiä käytännön syistä: korjaantuuko mahdollinen toimintahäiriö, pysyykö sovellus yhteensopivana laitteen kanssa ja vastaako sisältö edelleen lapsen taitotasoa? Nämä ovat asioita, joita voin arvioida omassa käytössä, en ennusteita siitä, mitä kehittäjä tekee seuraavaksi.

Yksi järkevä tapa pitää peli osana oppimista on käyttää sitä vuorotellen muun tekemisen kanssa. Yhtenä päivänä lapsi voi harjoitella pelissä, toisena hän voi laskea hedelmiä tai leluja, ja välillä hän voi näyttää saman ajatuksen paperilla. Näin huomaan, ymmärtääkö hän yhteen- ja vähennyslaskun vain pelin antamien vihjeiden avulla vai pystyykö soveltamaan sitä eri tilanteissa. Samalla pelin kiinnostavuus ei kulu loppuun, kun sitä ei tarjota jokaiseen vapaaseen hetkeen.

Minulle tämä on lopulta selkeästi rajattu oppimispeli, jonka vahvuus on siinä, että se tekee numeroihin palaamisesta lapselle houkuttelevampaa. Se ei ole paras valinta jokaiselle lapselle eikä korvaa aikuista, koulua tai muita harjoittelutapoja. Jos lapsi nauttii pelillisestä tekemisestä ja yhteen- sekä vähennyslaskun perusteet ovat ajankohtaisia, kokeilisin sitä lyhyissä, yhteisesti sovituissa hetkissä. Jos taas tarvitaan perusteellisempaa opetusta, kirjallista harjoittelua tai rauhallisempaa tekemistä, valitsisin rinnalle tai tilalle toisen menetelmän.

Kokonaisuudessaan Kahoot! Numbers by DragonBox on erinomainen tapa oppia matematiikkaa hauskalla ja vuorovaikutteisella tavalla. Se yhdistää oppimisen ja pelaamisen tavalla, joka tekee siitä ainutlaatuisen oppimiskokemuksen kaikenikäisille käyttäjille. Jos etsit tapaa tehdä matematiikasta hauskaa ja innostavaa, suosittelen lämpimästi kokeilemaan tätä sovellusta.