Police Pursuit: Burnout Rush!

Analysoinut Mobexer

Kun minulla on vain muutama minuutti aikaa, arvostan peliä, joka kertoo heti, mitä tehdä eikä vaadi pitkää valmistautumista. Police Pursuit: Burnout Rush! rakentuu suoraan poliisiautoilla tehtävien takaa-ajojen ympärille: pääset kaupungin kaduille jahtaamaan rikollisia ja reagoimaan tilanteisiin lennosta. Sen perusidea on helppo ymmärtää, joten peli sopii erityisesti lyhyeen pelihetkeen, jolloin haluan vauhtia ilman monimutkaista alkua. Minulle sen viehätys syntyy ennen kaikkea välittömästä toiminnasta, ei pitkästä tarinasta tai hitaasti avautuvasta maailmasta.

Nopea aloitus sopii arjen lyhyisiin taukoihin

Tämänkaltaisen arcade-ajopelin pitää päästä asiaan nopeasti, ja tässä lähtökohta on selkeä: ohjaan autoa, seuraan takaa-ajon tapahtumia ja yritän pysyä tilanteen tasalla. En tarvitse pitkää perehdytystä ymmärtääkseni, miksi seuraava yritys kannattaa aloittaa. Se tekee pelistä luontevan vaihtoehdon esimerkiksi bussin odotteluun, lyhyeen kahvitaukoon tai hetkeen, jolloin haluan tehdä puhelimella jotain aktiivisempaa kuin selata sisältöä.

Pelissä on kuitenkin eroa siihen, että napauttaisin ruutua kerran ja saisin kaiken valmiiksi. Ajaminen vaatii huomiota, koska suunnan vaihtaminen, kiihdyttäminen ja jarruttaminen kuuluvat samaan nopeatempoiseen tilanteeseen. Siksi en avaa sitä aivan jokaiseen pieneen väliin: jos tiedän joutuvani sulkemaan puhelimen heti, keskeytys voi tulla huonoon kohtaan. Se toimii parhaiten silloin, kun voin antaa takaa-ajolle edes hetken yhtenäistä keskittymistä.

Takaa-ajon rytmi ja ohjauksen käytännön tuntuma

Kun avasin pelin ensimmäistä kertaa, minua tervehti energinen musiikki ja värikäs käyttöliittymä, joka houkutteli minut heti mukaan. Pelin idea on yksinkertainen: olet poliisi, ja tehtäväsi on napata kaupungin pahimmat rikolliset. Mutta älä anna yksinkertaisen konseptin hämätä sinua; peli tarjoaa runsaan määrän haasteita ja jännitystä jokaisessa tasossa.

Police Pursuit: Burnout Rush! on suunniteltu niin, että se on helppo oppia, mutta vaikea hallita. Ohjaimet ovat erittäin intuitiiviset, ja saat nopeasti tuntuman siihen, miten autosi käyttäytyy eri tilanteissa. Voit liikkua vasemmalle ja oikealle, kiihdyttää ja jarruttaa. Näiden yksinkertaisten ohjainten avulla peli tuntuu sopivan realistiselta, mutta samalla riittävän arcade-tyyliseltä, jotta hauskanpito on taattu.

Käytännössä ohjauksen yksinkertaisuus on sekä vahvuus että kompromissi. Se auttaa hyppäämään mukaan ilman, että pitäisi opetella laajaa nappiyhdistelmien valikoimaa. Samalla takaa-ajon syvyys riippuu paljon siitä, kuinka hyvin luen ruudulla tapahtuvaa liikennettä ja ajoitan liikkeeni. Aloittelijan kannattaa keskittyä aluksi rauhalliseen ohjaukseen eikä yrittää korjata jokaista tilannetta äkkinäisillä suunnanvaihdoilla; pienempi, harkittu liike auttaa hahmottamaan, miten auto reagoi.

Jos pelaan väsyneenä tai huomio on muualla, nopeat tilanteet voivat tuntua vaativammilta kuin pelin kevyt ulkoasu antaa odottaa. Tämä ei ole rauhallinen ajelupeli, jossa voi katsella maisemia samalla kun tekee muuta. Takaa-ajon ilo syntyy reaktioista, joten ruudun katsominen ja ohjaukseen keskittyminen ovat osa kokemusta. Toisaalta juuri tämä tekee lyhyestäkin yrityksestä aktiivisen: minun ei tarvitse odottaa pitkään ennen kuin olen tekemässä päätöksiä.

Äänet, näkymät ja pelin tunnelma

Pelin grafiikat ovat värikkäitä ja yksityiskohtaisia, mikä tekee jokaisesta tasosta visuaalisen ilotulituksen. Kaupungit, joissa takaa-ajot tapahtuvat, on suunniteltu huolella, ja niiden vaihtelevuus pitää pelin mielenkiintoisena. Äänimaailma on myös kohdillaan; moottorien jylinä ja sireenien ulvonta luovat autenttisen kokemuksen, joka pitää adrenaliinitason korkealla.

Äänet auttavat minua pääsemään kiinni takaa-ajon tunnelmaan, mutta niitä ei kannata pitää ainoana tapana seurata peliä: visuaalinen toiminta ja oma ohjaus pysyvät huomion keskipisteessä. Jos pelaan julkisella paikalla, voin pitää äänet pienellä tai poissa ja silti keskittyä ajamiseen. Kotona äänet puolestaan tekevät poliisiauton jahtitunnelmasta selvästi elävämmän. Tämä tekee pelistä joustavan eri ympäristöihin, vaikka sen nopeatempoisuus ei katoa hiljaisemmallakaan asetuksella.

Värikäs esitystapa sopii kevyen arcade-pelin luonteeseen. Se antaa tilanteille energiaa ilman, että pelaamisen tarkoitusta tarvitsee selittää pitkään. En valitsisi tätä peliä realististen ajosimulaattorien tilalle, jos tärkeintä on tarkka ajotuntuma tai auton asetusten syvällinen säätäminen. Sen vahvuus on siinä, että poliisiautolla takaa-ajaminen tuntuu helposti lähestyttävältä ja välittömältä, ei siinä, että se jäljittelisi oikeaa liikennettä yksityiskohtaisesti.

Miten peli sopii omaan pelirutiiniin?

Mietin tätä peliä ennen kaikkea sen mukaan, miten se solahtaa tavalliseen päivään: takaa-ajoihin pääsee nopeasti, mutta ohjaus vaatii silti katsetta ja keskittymistä. Tässä osiossa punnitsen, millaisiin taukoihin pelaaminen sopii ja milloin on parempi odottaa rauhallisempaa hetkeä. Sen jälkeen huomio siirtyy siihen, mikä saa minut palaamaan seuraavaan ajokertaan.

Keskeytykset, paluu ja sopiva pelipaikka

Puhelinpeleissä keskeytykset ovat tavallisia, joten mietin myös sitä, milloin tällainen peli kannattaa avata. Jos olen kotona ja voin keskittyä hetken, takaa-ajoon on helppo uppoutua. Jos taas odotan vuoroani tai olen matkalla, jossa joudun seuraamaan ympäristöä, en välttämättä halua aloittaa juuri silloin intensiivistä yritystä. Peli sopii lyhyisiin sessioihin, mutta lyhyt sessio ei automaattisesti tarkoita, että jokaista hetkeä olisi turvallista pelata keskellä muuta tekemistä.

Jos puhelin soi tai minun täytyy siirtyä muuhun, keskeytys voi katkaista juuri sen yrityksen, johon keskityin. En siis ajattele tätä taustalla pyörivänä pelinä, jota voisi pelata samalla kun hoitaa viestejä. Parempi tapa on valita hetki, jolloin voin katsoa ruutua ja ohjata autoa keskeytyksettä. Kun palaan peliin myöhemmin, sen perusidea on silti niin suoraviivainen, ettei minun tarvitse käyttää aikaa juonen tai pitkän tehtäväketjun muistelemiseen.

Arjessa tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että voin käynnistää pelin kotona ennen kuin alan katsoa jotakin muuta tai silloin, kun odotan ruoan valmistumista ja minulla on vapaa käsi puhelimelle. Jos odotus on vain sekunnin mittainen tai olen paikassa, jossa huomioni pitää olla muualla, valitsen mieluummin pelin, jonka voi jättää heti kesken ilman että ohjaustilanne vaatii keskittymistä. Tämä ero on pieni mutta hyödyllinen: Police Pursuit toimii parhaiten tarkoituksellisena taukopelinä, ei jokaisen vilkaisun täytteenä.

Moni varmasti pohtii myös, pitääkö tähän sitoutua pitkäksi aikaa. Minun näkökulmastani vahvin käyttötapa on yksittäisten ajokertojen pelaaminen silloin, kun tekee mieli nopeaa toimintaa. Se ei tarvitse pitkää valmistelua, mutta toiminta vaatii sen verran huomiota, että saan siitä enemmän irti, kun en yritä pelata samalla toista asiaa. Jos haluan rauhoittua tai pelata yhdellä kädellä ilman kiireen tuntua, valitsisin toisenlaisen pelin.

Eteneminen, toisto ja syy yrittää uudelleen

Yksi pelin suurimmista vetonauloista on sen monipuolisuus ja haastavuus. Jokainen taso tuo mukanaan uudenlaisia esteitä ja rikollisia, joita pitää jahdata. Peli ei anna armoa, ja sinun on oltava nopea reaktioissasi, jotta pysyt rikollisten perässä. Lisäksi pelin sisäiset saavutukset ja palkinnot pitävät motivaation korkealla, ja haluat jatkuvasti palata parantamaan suoritustasi.

Uudelleen pelaamisen syy on tässä ennen kaikkea halu onnistua takaa-ajossa paremmin ja reagoida seuraavalla kerralla fiksummin. Kun perusohjaus tulee tutuksi, voin huomata omat tapani: vaihdanko suuntaa turhan usein, kiihdytänkö silloin kun minun pitäisi ensin saada auto hallintaan, tai jarrutanko vasta viime hetkellä? Tällainen oman ajon tarkkailu antaa yksinkertaisille ohjaimille enemmän merkitystä kuin ensimmäisellä yrityksellä ehkä huomaa.

Yksi käytännöllinen vinkki on pitää tavoitteena vain yhtä parannusta kerrallaan. Jos yritän samalla muistaa kaikki esteet, ajaa täydellisesti ja päästä jokaisesta tilanteesta nopeasti eteenpäin, pelaaminen voi muuttua turhan kiireiseksi. Kun keskityn ensin sujuvaan ohjaukseen ja vasta sitten nopeampiin reaktioihin, yritykset tuntuvat hallittavammilta. Tämä ei muuta pelin perusluonnetta, mutta auttaa tekemään toistosta mielekästä eikä pelkkää saman kiireen läpikäymistä.

Toiston raja tulee vastaan, jos kaipaan joka pelikerralla kokonaan uudenlaista tekemistä. Takaa-ajojen idea pysyy keskiössä, joten pelin viehätys riippuu siitä, kuinka paljon nautin ajotilanteiden hiomisesta. Se sopii pelaajalle, joka haluaa palata lyhyesti parantamaan suoritustaan, mutta ei välttämättä sille, joka etsii laajaa tarinaa, monimutkaista kehitysjärjestelmää tai jatkuvasti vaihtuvia pelitapoja. Minulle tämä on reilu vaihtokauppa: nopea sisäänpääsy tekee pelaamisesta vaivatonta, mutta pitkäaikainen vaihtelu ei ole sen ainoa eikä automaattinen vahvuus.

Saavutukset ja palkinnot voivat antaa lisäsyyn jatkaa, jos pidän näkyvistä tavoitteista. Ne eivät kuitenkaan poista toiston mahdollisuutta, eikä jokainen pelaaja motivoidu samoista asioista. Jos tavoittelen ensisijaisesti tarinaa tai yhteispeliä, en valitsisi peliä vain siksi, että siinä on syitä yrittää uudestaan. Jos taas minua kiinnostaa oman reagointini parantaminen ja lyhyt kilpailu itseäni vastaan, sen rakenne palvelee sitä paremmin.

Mihin se asettuu muiden ajopelien rinnalla?

Pelihallipelien joukossa tämä on selvästi toimintapainotteinen vaihtoehto: poliisiauto ja rikollisten jahtaaminen erottavat sen tavallisesta liikenteen väistelyyn tai rauhalliseen ajeluun keskittyvästä pelistä. Perinteinen ajosimulaattori tarjoaa yleensä enemmän hallinnan hienosäätöä ja pyrkii uskottavampaan ajamiseen; tässä taas lähden suoraan takaa-ajon tilanteeseen. Jos haluan nopean, helposti ymmärrettävän pelihetken, tämä lähestymistapa on minusta mukavampi. Jos etsin tarkkaa auton käsittelyä tai pitkää uratilaa, valitsisin toisen kategorian pelin.

Myös loputtomaan väistelyyn perustuvaan arcade-ajoon verrattuna takaa-ajon kehys antaa tekemiselle selvän suunnan: en vain aja eteenpäin, vaan yritän saada rikollisen kiinni. Se auttaa lyhyessä sessiossa, koska tavoite on heti ymmärrettävä. Vastapainona saman takaa-ajoteeman ympärille rakentuva peli ei tarjoa samanlaista rauhallista vaihtelua kuin avoimen maailman ajopeli. En suosittele sitä ihmiselle, joka haluaa tutkia karttaa omaan tahtiin tai käyttää pitkiä hetkiä auton virittelyyn.

Kun mietin, kenelle suosittelisin peliä, mieleeni tulevat pelaajat, jotka pitävät helposta arcade-ohjauksesta, reaktionopeutta vaativasta ajamisesta ja selkeästä poliisi vastaan rikolliset -asetelmasta. Se voi sopia myös sellaiselle pelaajalle, joka ei yleensä jaksa aloittaa suurta mobiilipeliä, mutta haluaa puhelimeen toimintaa taukoja varten. Sen sijaan ajopelien realistisuutta hakeva, rauhallista pelaamista suosiva tai toistosta nopeasti väsyvä saattaa saada enemmän irti muualta.

Kenelle se on järkevä kokeilu?

Kwalee Ltd:n kehittämä Police Pursuit kuuluu pelihallipeleihin, ja se on maksuton kokeilla. Google Playn keskiarvo on 4,3 tähteä noin 229 000 arvostelun perusteella, ja latauksia on kertynyt yli 10 miljoonaa. Nämä luvut kertovat, että peli on löytänyt suuren yleisön, mutta oma valinta kannattaa silti tehdä sen mukaan, pidänkö juuri lyhyistä takaa-ajoista ja arcade-tyylisestä ohjauksesta. Suosio ei yksin kerro, sopiiko pelin rytmi minulle.

Peli on PEGI 3 -ikäluokiteltu, joten se on merkitty kaikenikäisille sopivaksi. Se voi tehdä siitä helpon vaihtoehdon perheen yhteiseen puhelimeen, mutta käytännössä pelaajan kannattaa silti huomioida, että takaa-ajon nopea toiminta ei välttämättä sovi jokaiselle lapselle tai jokaisen hetken rauhalliseen käyttöön. Perheen aikuisena tarkistaisin myös ostamisen asetukset, jos lapsi käyttää laitetta: peli on maksuton, mutta Playn kautta laskutettavia sovelluksen sisäisiä ostoksia on 2,39–4,69 euron hintaluokassa.

Nykyinen versio on 2.3.2, ja peli vaatii Android-laitteelta version 7.0 tai uudemman. Se julkaistiin 5.10.2018, joten kyse ei ole aivan uudesta tulokkaasta mobiilipelien joukossa. Käyttäjälle olennaista on kuitenkin se, sopiiko peli omaan laitteeseen ja mieltymyksiin: jos Android-puhelimeni täyttää vaatimuksen ja haluan nopeaa ajoa, kokeileminen on helppoa. iOS-puolella peli on saatavilla myös, kuten sen mobiilijulkaisuun sopii, mutta oman laitteen soveltuvuus kannattaa tarkistaa ennen lataamista.

Usein kysytään, voiko tätä pelata ilman rahankäyttöä. Maksuton lataus antaa mahdollisuuden kokeilla peliä, mutta sovelluksen sisäiset ostot ovat olemassa, joten en lupaisi, ettei pelissä koskaan tule vastaan ostokehotteita. Minulle järkevin tapa on aloittaa ilmaiseksi ja arvioida ensin, pidänkö itse takaa-ajon rytmistä. Jos pelin perusidea ei tunnu omalta, ostoksilla ei ole syytä yrittää muuttaa kokemusta toiseksi.

Toinen tavallinen kysymys koskee sitä, sopiiko peli ihan aloittelijalle. Helposti ymmärrettävät ohjaimet madaltavat aloituskynnystä, joten ajopelien asiantuntijaksi ei tarvitse ryhtyä ennen ensimmäistä yritystä. Silti nopea reagointi ja ohjauksen hallinta vaativat totuttelua. Jos aluksi tuntuu, että tilanteet menevät ohi liian vauhdikkaasti, kannattaa antaa itselle aikaa oppia auton käyttäytyminen eikä päätellä yhden kiireisen yrityksen perusteella, ettei peli sovi lainkaan.

Jos taas mietin, toimiiko se silloin, kun aikaa on vain vähän, vastaus on kyllä sillä varauksella, että saan keskittyä pelaamiseen kyseisen hetken ajan. Lyhyet ajokerrat sopivat pelin välittömään ideaan, mutta puhelu, pysäkiltä poistuminen tai muu huomionvaihto voi katkaista hyvän rytmin. Minä valitsisin siis hetken, jolloin voin pelata rauhassa muutaman minuutin, enkä avaisi peliä tilanteessa, jossa joudun jatkuvasti katsomaan muualle.

Arvio arjen pelaajalle

Jos etsit peliä, joka tarjoaa nopeatempoista toimintaa ja jännitystä, Police Pursuit: Burnout Rush! on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Se on täydellinen peli niille hetkille, kun haluat kokea adrenaliinintäyteistä ajamista, mutta et pääse oikeasti ratin taakse. Peli on saatavilla Androidille ja iOS:lle, joten pääset helposti nauttimaan siitä milloin ja missä tahansa.

Oma suositukseni on silti rajattu: kokeile sitä, jos poliisiautolla ajaminen ja lyhyisiin reaktioihin perustuvat takaa-ajot kuulostavat hauskoilta. Älä valitse sitä ensisijaiseksi peliksi, jos haluat hidastempoista tekemistä, pitkän tarinan tai realistisen ajosimulaation. Sen arkinen vahvuus on siinä, että ymmärrän tavoitteen heti ja pääsen pelaamaan ilman suurta sitoutumista; sen heikkous on, että kiireinen rytmi ja saman perusidean toistuminen voivat alkaa väsyttää, jos kaipaan jatkuvasti uutta sisältöä.

Lataa peli ja hyppää suoraan toiminnan keskiöön. Kuka tietää, ehkäpä juuri sinä olet se poliisi, joka saa kaupungin rikolliset kuriin!