Splash Buster: Smash Fest 3D

Analyysin laatija Mobexer

Kun haluan pelata hetken ilman pitkää opettelua, tykkään peleistä, joissa näen heti, mitä yritän tehdä, mutta saan silti miettiä omaa ratkaisua. Splash Buster: Smash Fest 3D rakentuu juuri tällaisen ajatuksen ympärille: tähtään tykillä ja yritän saada aikaan näyttävän ketjun, jossa fysiikka tekee osan työstä. Ensimmäisellä pelikerralla tärkeintä ei ole täydellinen laukaus vaan se, että huomaa, miten kohteet ja niiden liike vaikuttavat toisiinsa.

Kyseessä on Nebula Studion älypeli, jossa 3D-fysiikka antaa yksinkertaiselle tähtäämiselle hieman enemmän pohdittavaa. Peli sopii erityisesti lyhyisiin pelihetkiin ja pelaajalle, joka nauttii kokeilemisesta. Se ei kuitenkaan ole paras valinta, jos etsit syvää tarinaa, monimutkaisia ohjaimia tai toimintaa, jossa ratkaisut perustuvat nopeisiin reflekseihin.

Millaista pelaamista on luvassa?

Perusidea on helppo hahmottaa: suuntaan tykin, arvioin laukauksen ja katson, mitä törmäyksistä seuraa. Hauskuus syntyy siitä, ettei onnistuminen aina vaadi suoraa osumaa juuri siihen kohtaan, jonka haluaisin hajottaa. Joskus järkevämpi ratkaisu on osua toiseen kohteeseen ja antaa ketjureaktion hoitaa loput. Tämä tekee laukauksesta pienen pulman eikä pelkkää napin painamista.

Ensivaikutelmani on, että Splash Buster: Smash Fest 3D toimii parhaiten silloin, kun suhtaudun jokaiseen tilanteeseen kokeiluna. Kun ensimmäinen yritys ei tuota toivottua tulosta, voin muuttaa tähtäystä ja tarkastella tilannetta uudelleen sen sijaan, että yrittäisin vain ampua nopeammin. Keskeinen niksi on ajatella osumien seurauksia, ei vain osumakohtaa. Se auttaa saamaan pelistä enemmän irti jo ennen kuin sen logiikka tuntuu täysin tutulta.

Jos tulet tavallisista arcade-peleistä, joissa tavoitteena on reagoida mahdollisimman nopeasti, tämä tuntuu rauhallisemmalta vaihtoehdolta. Jos taas pidät fysiikkapohjaisista pulmista, saatat arvostaa sitä, että sama tähtäys voi johtaa yllättävään lopputulokseen. Pelin tapa yhdistää tykillä tähtääminen ja ketjureaktioihin nojaava eteneminen antaa sille selvän oman luonteensa älypelien joukossa.

Aloitus ilman turhaa säätöä

Kun avaan uuden pelin, haluan päästä kokeilemaan ydinasiaa ennen kuin minun täytyy opetella pitkä lista toimintoja. Tässä kannattaa lähteä liikkeelle yksinkertaisesti: katso, mihin tykillä tähdätään, tee rauhallinen ensimmäinen laukaus ja seuraa, mihin osumat johtavat. Ensimmäisestä yrityksestä saa samalla hyödyllistä tietoa siitä, miten pelin 3D-ympäristö vaikuttaa tilanteeseen.

Älä yritä päätellä kaikkea yhdestä epäonnistuneesta yrityksestä. Jos laukaus ei tuota haluttua ketjua, kokeile seuraavaksi muuttaa yhtä asiaa kerrallaan. Kun vaihdat sekä tähtäystä että toimintatapaa samalla kertaa, on vaikeampi huomata, mikä oikeasti auttoi. Tällainen pieni vertailu tekee pelistä ymmärrettävämmän ja auttaa löytämään toimivan lähestymistavan ilman turhaa arvailua.

Ensimmäiseen onnistumiseen voi päästä ajattelemalla kenttää tapahtumaketjuna. Valitse ensin kohde, jonka osumisesta voisi seurata liikettä tai törmäys, ja vasta sitten mieti, mistä suunnasta laukaus kannattaa tehdä. En voi luvata, että jokainen tilanne ratkeaa samalla kaavalla, mutta tämä tapa katsoa ympäristöä on hyödyllisempi kuin pelkkä suora tähtääminen näkyvimpään kohteeseen.

Kun saat aikaan ensimmäisen onnistuneen ketjun, pysähdy hetkeksi miettimään, miksi se toimi. Oliko ratkaisevaa laukauksen suunta, osuman paikka vai se, mihin ensimmäinen törmäys johti? Tällainen pieni jälkikäteen tehty arvio auttaa seuraavissa tilanteissa, joissa ulkoisesti samanlainen laukaus ei välttämättä tuota samaa lopputulosta. Pelin fysiikka palkitsee havainnoinnin, ei vain toistoa.

Miksi laukaus ei aina tunnu selvältä?

Kolmiulotteinen näkymä voi saada etäisyyden ja suunnan arvioinnin tuntumaan aluksi hankalalta. Tähtäin näyttää yhden asian, mutta itse ympäristöstä pitää päätellä, mitä osuma voi käynnistää. Jos minusta tuntuu, että laukaus meni oikeaan suuntaan mutta ketjureaktio jäi vaisuksi, en heti syytä ohjausta. Tarkistan ensin, osuiko laukaus kohteeseen tavalla, joka voisi todella vaikuttaa muihin objekteihin.

Toinen tavallinen kompastuskivi on odottaa, että jokainen hyvä laukaus näyttää samalta. Fysiikkapeleissä pienet erot törmäysten kulmassa ja järjestyksessä voivat muuttaa lopputulosta. Siksi kannattaa seurata tapahtumia loppuun asti eikä arvioida yritystä vain ensimmäisen osuman perusteella. Vaikka tulos ei olisi heti täydellinen, siitä voi oppia, mikä kohde tai lähestymiskulma kannattaa seuraavaksi testata.

Jos pelaaminen alkaa tuntua yritysten summalta ilman selvää edistystä, vaihda lähestymistapaa hetkeksi. Yritä löytää yksi mahdollinen käynnistävä osuma sen sijaan, että hakisit koko tilanteeseen täydellistä ratkaisua kerralla. Tämä rajaa pulman pienemmäksi ja tekee kokeiluista mielekkäämpiä. Minulle se on myös hyvä tapa välttää turhautumista, kun jokin laukaus ei käyttäydykään niin kuin odotin.

Lyhyet pelituokiot ja sopiva kohderyhmä

Arjessa peli sopii esimerkiksi lyhyeen taukoon, kun odotan tapaamista tai haluan vaihtaa ajatukset hetkeksi muualle. Yhden tilanteen ratkaisemiseen voi keskittyä ilman, että tarvitsee varata koko iltaa pelaamiseen. Jos huomaan olevani kiireinen, voin tehdä yhden kokeilun ja palata myöhemmin paremmalla keskittymisellä. Tällaisessa käytössä sen helposti ymmärrettävä perusajatus on vahvuus.

PEGI 3 -ikäluokitus kertoo, että peli on tarkoitettu myös nuoremmille pelaajille. Aikuiselle se voi silti olla mukava kevyt pulma, varsinkin jos hän pitää siitä, että omat yritykset tuottavat näkyvän seurauksen. Alle kouluiässä pelaava voi hyötyä aikuisen seurasta, jos kolmiulotteisen tilanteen hahmottaminen tai pelin eteneminen herättää kysymyksiä. Ikäluokitus ei tietenkään tarkoita, että peli olisi jokaiselle lapselle yhtä kiinnostava.

Sen sijaan jättäisin tämän väliin, jos haen pitkiä tehtäväketjuja, syvällistä hahmonkehitystä tai tarkasti ajoitettavaa kilpailullista toimintaa. Pelin kiinnostus nojaa ennen kaikkea tähtäämiseen ja fysiikan seuraamiseen. Jos tämä ydintapa tuntuu heti tylsältä, lisäyritykset eivät todennäköisesti muuta kokemusta aivan toisenlaiseksi. Silloin nopeatempoinen arcade-peli tai laajempi tarinallinen peli sopii paremmin.

Miten se vertautuu muihin älypeleihin?

Monet älypelit painottavat sanoja, numeroita, muistamista tai ruudukon sääntöjen selvittämistä. Splash Busterin vetovoima on konkreettisempi: teen laukauksen ja katson, millaisen liikkeen se saa aikaan. Se on hyvä vaihtoehto, jos haluan pulman, jota voi lähestyä kokeilemalla eikä vain pitkään abstraktia sääntöä miettimällä. Samalla kokemus riippuu enemmän siitä, kuinka paljon pidän törmäysten ja liikkeen tarkkailusta.

Perinteiseen ammuntaan perustuvaan peliin verrattuna painopiste ei ole pelkästään osumatarkkuudessa. Hyvä laukaus on sellainen, joka vie tilannetta eteenpäin, vaikka se ei näyttäisi aluksi dramaattiselta. Tästä seuraa pieni mutta tärkeä ero: en hyödy aina siitä, että tähtään näkyvimpään kohteeseen. Kannattaa arvioida, mikä osuma todennäköisimmin käynnistää hyödyllisen jatkon.

Ilmaisuus madaltaa kokeilemisen kynnystä, vaikka sovelluksessa on myös sovelluksen sisäisiä ostoja. Niiden hintahaarukka on 1,09–109,99 euroa, jos ostot laskutetaan Playn kautta. En lähtisi maksamaan mitään vain siksi, että haluan nähdä, sopiiko perusidea minulle. Pelaa ensin sen verran, että tiedät, nautitko juuri tykillä tähtäämisestä ja ketjujen suunnittelusta; vasta sen jälkeen voit arvioida, onko tarjolla olevista ostoista sinulle hyötyä.

Arviot, versio ja käytännön odotukset

Pelin keskiarvo on 4,9 tähteä 48 tuhannen arvostelun perusteella, ja käyttäjäarvosteluja on 2,4 tuhatta. Yli miljoona asennusta kertoo, että kyse ei ole aivan tuntemattomasta kokeilusta. Nämä luvut ovat lupaavia, mutta ne eivät yksin kerro, sopiiko pelin rytmi juuri minulle. Ratkaisevaa on se, pidänkö fysiikkapulmista ja siitä, että ratkaisu löytyy usein kokeilemalla.

Nykyinen versio on 1.1.3, ja vähimmäiskäyttöjärjestelmä on 7.1. Jos en ole varma yhteensopivuudesta, tarkistan oman laitteen järjestelmäversion ennen asennusta. Kun peli on käytössä, oma ensimmäinen tavoitteeni olisi opetella lukemaan kenttää ennen laukausta: tunnistaa mahdollinen aloitusosuma, valita yksi kokeiltava suunta ja katsoa, mitä siitä seuraa. Näin ensimmäinen pelikerta tuntuu vähemmän satunnaiselta.

Kannattaako kokeilla?

Minun mielestäni Splash Buster: Smash Fest 3D on kokeilemisen arvoinen, jos haluat kevyen älypelin, jossa ratkaisu syntyy tähtäämisen, havainnoinnin ja fysiikan yhteispelistä. Se tarjoaa selkeän tavan aloittaa, mutta jättää tilaa miettiä, miksi yksi laukaus tuottaa paremman ketjun kuin toinen. Nebula Studio on tehnyt pelin, joka sopii parhaiten lyhyisiin hetkiin ja pelaajille, jotka nauttivat pienten kokeilujen kautta oivaltamisesta.

En suosittelisi sitä ensisijaiseksi peliksi, jos tarvitset paljon vaihtelua pelityyleihin tai haluat välttää kaikenlaisen kokeilun ja epäonnistumisen. Jos taas ajatus tykillä tehtävästä pulmanratkaisusta kuulostaa hauskalta, aloita yhdestä rauhallisesta laukauksesta ja seuraa tarkasti sen seuraukset. Ensimmäinen onnistuminen löytyy usein paremmin harkitsemalla ketjun alkua kuin tähtäämällä suoraan näyttävimpään kohteeseen. Tällä asenteella pelin idea avautuu nopeasti, ja saat itse päätellä, riittääkö sen fysiikkapohjainen viehätys pitämään sinut mukana.