Wall Kickers

Analysoinut Mobexer

Kun minulla on vain muutama minuutti vapaata, pidän usein peleistä, joiden idean ymmärtää heti mutta joiden hallitseminen ei onnistu ensimmäisellä yrityksellä. Wall Kickers osuu tähän väliin: siinä hypitään seinältä toiselle ja yritetään päästä mahdollisimman korkealle, mutta jokainen uusi yritys paljastaa, miten paljon ajoituksella on merkitystä. Peli sopii lyhyeen taukoon, vaikka yhden epäonnistuneen hypyn jälkeen tekee helposti mieli kokeilla vielä kerran.

Nopea aloittaa, mutta ei aina helppo edetä

Wall Kickers on Kumobiuksen toimintapeli, jonka perusajatus avautuu ilman pitkää opettelua. Kun ohjaus perustuu napautukseen, alkuun pääsee nopeasti eikä pelisession käynnistäminen vaadi valmistautumista. Tämä ei silti tarkoita, että eteneminen olisi automaattista: seinien väli, esteet ja hyppyjen rytmi pakottavat katsomaan tilannetta ennen kuin toimii. Minusta juuri tässä piilee sen sopiva pieni jännite. Aloittaminen on vaivatonta, mutta parempi suoritus vaatii huomiota.

Pelissä on hyödyllistä erottaa toisistaan kaksi nopeutta. Kierros tuntuu toiminnaltaan ripeältä, koska pelaaja tekee ratkaisuja lyhyin väliajoin, mutta oma eteneminen voi olla hidasta, jos yrittää toistaa saman tavan hypätä kerta toisensa jälkeen. Kun epäonnistun, yritän seuraavalla yrityksellä huomata, oliko ongelma liian aikainen napautus, liian myöhäinen reagointi vai se, etten katsonut seuraavaa seinää ajoissa. Tällainen pieni jälkikäteinen arvio tekee toistosta mielekkäämpää kuin pelkkä refleksien varassa naputtelu.

Jos etsit rauhallista peliä, jossa voi pelata samalla kun huomio on muualla, tämä ei ehkä ole paras vaihtoehto. Ohjaus on yksinkertainen, mutta se pyytää keskittymään oikeaan hetkeen. Toisaalta lyhyt yritys sopii hyvin tilanteeseen, jossa haluan herätellä ajatuksia ilman pitkää tarinaa tai monimutkaisia sääntöjä. Napautus on helppo oppia, mutta ajoituksen lukeminen ratkaisee, ja juuri tämä ero tekee pelistä kiinnostavan myös sen jälkeen, kun perusidea on tuttu.

Yritysten rytmi ja arjen käyttö

Wall Kickers toimii luontevasti välipalapelinä: voin avata sen odottaessani, pitää lyhyen tauon kotitöistä tai pelata hetken ennen kuin jatkan muuta. Sen vahvuus ei ole siinä, että yksi kierros tarjoaisi pitkän kertomuksen, vaan siinä, että pelaaminen on helppo aloittaa uudelleen. Jos minulla on vain pieni vapaa hetki, en joudu ensin palauttamaan mieleen monimutkaista tehtäväketjua. Samalla on hyvä tunnistaa oma taipumus jatkaa yritystä toisensa jälkeen; peli voi venyttää lyhyen tauon pidemmäksi, jos tavoittelen vielä yhtä parempaa hyppyä.

Kuvitellaan tavallinen tilanne: odotan, että kahvi valmistuu, ja avaan pelin yhdelle nopealle kierrokselle. Ensimmäinen yritys päättyy pian, koska kiirehdin. Seuraavalla kerralla keskityn katsomaan, mihin suuntaan seuraava hyppy kannattaa tehdä, enkä vain napauta heti kun hahmo osuu seinään. Tuo pieni päätös muuttaa pelin luonnetta: lyhyt tauko muuttuu tarkkaavaisuusharjoitukseksi, mutta sitä ei tarvitse käsitellä vakavana suorituksena. Jos taas olen kiireessä tai ärtynyt, saatan pelata huolimattomasti ja saada vähemmän irti.

Rytmin vuoksi peli sopii ihmiselle, joka haluaa yrittää uudelleen ilman pitkää odottelua tai suurta sitoutumista. Se ei ole yhtä hyvä valinta, jos kaipaan monivaiheista etenemistä, pitkää tutkimista tai jatkuvaa vaihtelua saman pelisession sisällä. Korkeammalle pyrkiminen antaa selkeän tavoitteen, mutta tavoite pysyy luonteeltaan toistuvana. Minulle se toimii parhaiten silloin, kun hyväksyn yksittäiset epäonnistumiset osaksi harjoittelua enkä odota jokaiselta kierrokselta uutta kokemusta.

Kun keskittyminen joutuu koetukselle

Haastavimmissa kohdissa yksinkertainen ohjaus voi tuntua armottomalta. Napautus on helppo tehdä, mutta oikean ajoituksen löytäminen paineen alla on eri asia. Kun seinien välissä on esteitä tai liike muuttuu, pieni epäröinti voi riittää pilaamaan yrityksen. Siksi en suosittele pelaamaan niin, että yritän samalla seurata toista asiaa aktiivisesti. Vaikka peli sopii lyhyisiin taukoihin, onnistunut yritys edellyttää, että katse pysyy pelissä.

Yksi käytännöllinen tapa parantaa suoritusta on olla muuttamatta kaikkea kerralla. Jos yritys epäonnistuu, valitsen yhden asian, johon kiinnitän seuraavalla kerralla huomiota: esimerkiksi lähestymisen ajoituksen tai sen, katsonko seuraavaa seinää liian myöhään. Tämä ei takaa onnistumista, mutta auttaa erottamaan oppimisen satunnaisesta naputtelusta. Kun teen monta yritystä peräkkäin, saman virheen huomaaminen on hyödyllisempää kuin se, että yritän vain reagoida yhä nopeammin.

Toinen pieni mutta tärkeä havainto liittyy kärsivällisyyteen. Jos epäonnistumisen jälkeen napautan heti uudelleen ilman, että ehdin hahmottaa tilannetta, toistan helposti saman virheen. Pidän parempana pientä taukoa yritysten välissä: katson, mikä johti putoamiseen, ja aloitan seuraavan kierroksen vasta sitten. Näin peli pysyy viihteenä eikä muutu pelkäksi turhautumisen kierteeksi. Jos huomaan, että alan syyttää ohjausta jokaisesta epäonnistumisesta, on usein järkevää sulkea peli hetkeksi ja palata siihen myöhemmin.

Kerättävät asiat tuovat vaihtelua, eivät uutta ydintehtävää

Kerättävät esineet ja niiden avulla avattavat hahmot ja taustat antavat etenemiselle lisätavoitteita. Minusta ne sopivat hyvin pelin kevyeseen rakenteeseen: jos haluan muutakin kuin korkeammalle pääsemistä, voin pitää avattavia asioita omana sivutavoitteenani. Niiden merkitys kannattaa silti asettaa oikeaan mittakaavaan. Ne tuovat vaihtelua siihen, miltä pelaaminen näyttää ja mitä kohti voi pyrkiä, mutta eivät muuta seinähyppyjen perusluonnetta.

Jos kerättävät esineet kiinnostavat, niitä kannattaa ajatella pitkäjänteisen pelaamisen bonuksena eikä vaatimuksena jokaisella kierroksella. Muuten huomio voi hajota kahteen suuntaan: yritän yhtä aikaa välttää esteitä ja tavoitella kaikkea näkyvää. Kun harjoittelen ensin etenemistä, minun on helpompi arvioida, milloin sivutavoite tuntuu sopivalta ja milloin se tekee hypystä tarpeettoman riskialttiin. Tämä on pieni valinta, mutta se auttaa pitämään pelin omassa tahdissa.

Vaihtelu on myös rajallista, jos odotan, että uudet avattavat asiat muuttaisivat pelin kokonaan. Ne eivät poista toistuvaa ydinsilmukkaa, jossa ajoitan hyppyjä ja yritän päästä pidemmälle. Siksi suosittelen peliä ensisijaisesti sen takia, että itse hyppääminen tuntuu palkitsevalta, en siksi, että odottaisin kerättävien asioiden avaavan aivan erilaisia pelitapoja. Jos juuri laaja sisältövalikoima tai jatkuvasti vaihtuvat tehtävät ovat minulle tärkeimpiä, jokin toinen mobiilitoimintapeli voi sopia paremmin.

Mikä ihmeen Wall Kickers?

Ensimmäisenä, mitä huomaat Wall Kickers -pelissä, on sen yksinkertaisuus. Tavoitteena on yksinkertaisesti hypätä seinältä toiselle ja edetä niin pitkälle kuin mahdollista. Pelin ulkoasu on kirkas ja värikäs, mikä houkuttelee heti silmää. Kontrollit ovat helpot: napauta näyttöä ja hahmosi hyppää. Kuulostaa helpolta, eikö? No, se onkin, kunnes yrität päästä pidemmälle.

Pelimekaniikka

Yksi pelin hienoimmista ominaisuuksista on sen mekaniikka. Vaikka se onkin yksinkertainen, se tarjoaa juuri sopivan määrän haastetta. Sinun täytyy ajoittaa hyppysi täydellisesti välttääksesi esteet, kuten piikit ja liikkuvat seinät. Tässä pelissä kärsivällisyys ja tarkkuus ovat ystäviäsi. Ja voin kertoa, että omalla kohdallani kärsivällisyys on ollut koetuksella useammin kuin kerran!

Äänet ja kuvallinen selkeys pelitilanteessa

Äänimaailma on myös mukavan rentouttava. Taustamusiikki ei ole liian häiritsevää, ja ääniefektit tukevat peliä hienosti. Grafiikat ovat yksinkertaisia mutta selkeitä, ja ne tekevät pelin seuraamisesta miellyttävää. Tämä yhdistelmä saa minut palaamaan peliin yhä uudelleen.

Ulkoasun selkeys auttaa seuraamaan hahmoa ja ympäristöä, mikä on olennaista pelissä, jossa huomio kiinnittyy lyhyisiin ajoitushetkiin. Minusta kirkas ilme toimii parhaiten pienellä näytöllä silloin, kun pelaan rauhassa ja katson pelialuetta suoraan. Jos ympärillä on paljon häiriöitä tai näyttöä katsotaan kiireessä, värikkyys ei tietenkään korvaa keskittymistä. Äänet ovat mukava osa kokonaisuutta, mutta onnistuminen ei edellytä, että kuuntelen musiikkia koko ajan; voin pitää pelin äänimaailmaa tunnelmaa tukevana lisänä ja keskittyä ennen kaikkea liikkeeseen.

Mihin vertaisin sitä – ja kenelle se sopii?

Toimintapelien joukossa Wall Kickers tuntuu erilaiselta kuin pitkät tasohyppelyt, joissa edetään kenttä kerrallaan, tai nopeat toimintapelit, joissa ruutu täyttyy samanaikaisista uhista. Tässä huomio on rajatummassa tehtävässä: seinien välisten hyppyjen rytmissä ja siinä, kuinka pitkälle pystyn jatkamaan. Se on hyvä vaihtoehto, jos haluan yksinkertaisen pelisilmukan ja välittömän syyn yrittää uudestaan. Jos taas nautin erityisesti tarinasta, laajasta kenttärakenteesta tai joukkuepelaamisesta, tavallisempi tasohyppely tai muu monipuolisempi toimintapeli palvelee todennäköisesti paremmin.

Suosittelisin tätä etenkin pelaajalle, joka arvostaa helppoa aloitusta mutta ei odota, että helppo ohjaus tarkoittaa helppoa suoritusta. Se sopii myös ihmiselle, joka haluaa pitää pelin lyhyenä ja palata siihen silloin tällöin. En puolestaan valitsisi sitä ensisijaiseksi peliksi, jos tarvitsen syvän pitkän aikavälin etenemisen, monia erilaisia tehtäviä tai rauhallista tekemistä, jossa huomio voi olla muualla. Toistuva yritysrytmi on samaan aikaan pelin vahvuus ja sen tärkein rajoitus.

Wall Kickers on ilmainen peli, ja siinä on sovelluksen sisäisiä ostoksia, joiden hinnat ovat 0,59–5,49 euroa, jos laskutus kulkee Playn kautta. Minusta on järkevää aloittaa ilmaiseksi ja katsoa ensin, pidänkö itse hyppimisen rytmistä; ostoksia ei tarvitse ajatella lähtökohtana pelin kokeilemiselle. Jos puhelinta käyttää lapsi, huomionarvoista on PEGI 7 -ikäluokitus sekä se, että pelissä on ostomahdollisuuksia. Pienelle pelaajalle kannattaa sopia etukäteen, miten sovelluksen sisäisiä ostoksia käsitellään, jotta pelihetki pysyy aikuisen ja lapsen kannalta selkeänä.

Toiminta, yhteensopivuus ja odotukset

Peli julkaistiin 5.9.2018, nykyinen versio on 4.4 ja Android-laitteella vähimmäisvaatimus on käyttöjärjestelmäversio 5.0. Nämä tiedot auttavat arvioimaan, voiko pelin asentaa vanhempaankin Android-laitteeseen. Ne eivät kuitenkaan yksin kerro, millaiseksi toiminta tuntuu juuri omassa puhelimessa. En lupaisi tiettyä nopeutta tai virrankulutusta ilman laitekohtaista kokemusta: käytännössä sujuvuuteen vaikuttavat laitteen kunto, muut käynnissä olevat sovellukset ja käyttöjärjestelmä. Kevyen oloinen ulkoasu voi antaa vaikutelman vaatimattomasta kuormasta, mutta sitä ei kannata pitää mittauksena.

Jos peli tuntuu omalla laitteellani nykivältä tai kosketus ei tunnu rekisteröityvän johdonmukaisesti, testaisin ensin perusasiat ennen kuin syyttäisin itse ajoitustani. Sulkisin tarpeettomat sovellukset, tarkistaisin, ettei puhelin ole juuri silloin kiireinen, ja kokeilisin uudelleen rauhallisessa tilanteessa. Näin erotan paremmin pelin vaatiman tarkan napautuksen laitteen mahdollisesta hetkellisestä takeltelusta. Jos taas ongelma toistuu vain tietyssä tilanteessa, kuten laitteen lämmetessä tai akun ollessa vähissä, se voi kertoa omasta käyttökokemuksesta enemmän kuin yksittäinen epäonnistunut kierros.

Palautuminen epäonnistumisen jälkeen on pelissä ennen kaikkea pelaajan omaa rytmitystä: kierroksen kaatuminen ei tarkoita, että minun pitäisi jatkaa saman tien. Pidän hyödyllisenä laskea hetken hengähdys, tunnistaa virhe ja aloittaa sitten uudelleen. Tämä on myös hyvä tapa välttää turhaa naputtelua, jos sormi osuu näyttöön huonosti tai käsi on väsynyt. Pelin lyhyet yritykset tekevät tauon pitämisestä helppoa, eikä minun tarvitse jatkaa vain siksi, että olen jo käyttänyt aikaa yhteen kierrokseen.

Laitevaatimuksen täyttäminen on eri asia kuin mukava pelaaminen. Koska onnistuminen nojaa ajoitukseen, kosketusnäytön toimivuus ja se, että näen pelitilanteen selvästi, ovat minulle tärkeämpiä kuin näyttävä grafiikka. Vanhemmalla Android-puhelimella voi olla hyödyllistä kokeilla peliä ensin lyhyesti ja katsoa, tuntuuko ohjaus luotettavalta. Pieni viive tai epävarma kosketus tuntuu tällaisessa pelissä tavallista selvemmin, koska yksi napautus voi ratkaista, jatkanko yritystä vai putoanko esteeseen.

Maine ja oma lopputulos

Wall Kickersin keskiarvo on 4,7, ja peliä on arvioitu 580 tuhannen arvosanan voimin sekä kommentoitu 227 tuhannessa arvostelussa. Asennuksia on yli 10 miljoonaa, joten kyse ei ole aivan tuntemattomasta kokeilusta. Nämä luvut kertovat laajasta kiinnostuksesta, mutta en käyttäisi niitä omana todisteenani siitä, että peli sopii jokaiselle. Pelaajat hakevat toimintapeleiltä eri asioita: toiselle lyhyt, tarkkuutta vaativa hyppely on juuri sopiva, kun taas toinen kaipaa pidempää sisältöä ja suurempaa vaihtelua.

Kokonaisuutena pidän peliä hyvänä valintana silloin, kun haluan nopean mutta aktiivista huomiota vaativan mobiilipelikokemuksen. Sen toimivuus omassa arjessa riippuu siitä, nautin­ko lyhyistä yrityksistä, siedänkö toistoa ja tuntuuko kosketusohjaus laitteellani luotettavalta. Jos vastaus näihin on kyllä, voin saada siitä paljon irti pienissä pelihetkissä. Jos taas etsin hidasta, tarinavetoista tai laajoja pelitiloja tarjoavaa kokemusta, valitsisin toisenlaisen pelin.

Wall Kickers ei ehkä ole graafisesti mullistavin peli, mutta sen viehätys piilee juuri sen yksinkertaisuudessa ja haasteellisuudessa. Se on täydellinen peli niille hetkille, kun haluat rentoutua, mutta samalla pitää aivosi vireänä.

Miksi kokeilla?

Jos etsit peliä, joka on sekä koukuttava että haastava, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan Wall Kickersiä. Se sopii niin lyhyisiin pelihetkiin kuin pidempiin sessioihin. Ja hei, kuka ei haluaisi tuntea sitä pientä voitonriemua, kun pääsee vihdoin ohi vaikeasta esteestä?

Kokonaisuudessaan, Wall Kickers on loistava lisä mobiilipelien maailmaan. Sen yksinkertaisuus, haastavuus ja värikäs ulkoasu tekevät siitä pelin, jota haluat pelata uudestaan ja uudestaan. Nappaa siis puhelimesi ja lähde hyppimään seinältä toiselle!