Google Home

Google Home näyttää, mitä älykodin sovellukselta vielä puuttuu

Mainokset

Älykodin sovelluksen pitäisi tuntua vähemmän kaukosäätimeltä ja enemmän kodin käyttöjärjestelmältä. Se on nykyinen rima, ja Google Home näyttää hyvin, miten lähelle sitä on päästy: valot, kaiuttimet, kamerat ja automaatiot voivat löytyä samasta paikasta, mutta kokonaisuus vaatii yhä käyttäjältä enemmän järjestelyä kuin lupaus antaa ymmärtää. Sovellus ei ole enää pelkkä nappikokoelma. Sen pitäisi auttaa ymmärtämään, mitä kotona tapahtuu, ja hoitaa toistuvat tilanteet puolestamme.

Älykodin uusi peruslupaus

Älykodin sovellusten alkuvaiheessa onnistumista mitattiin sillä, saiko lampun syttymään puhelimesta. Nyt se on lähtötaso. Käyttäjä odottaa, että eri valmistajien laitteet löytyvät kohtuullisen vaivattomasti, huoneet vastaavat kodin todellista pohjaa ja tavalliset tehtävät hoituvat yhdellä napautuksella tai automaattisesti. Sovelluksen pitää myös kertoa, miksi jokin ei toimi, eikä jättää asukasta arvailemaan, onko syyllinen verkko, laite vai asetuksiin unohtunut ehto.

Tässä muutoksessa arjen käyttö painaa enemmän kuin näyttävät ominaisuuslistat. Valojen himmentäminen illalla, termostaatin tarkistaminen ennen kotiinpaluuta tai kameran tilanteen vilkaisu ovat pieniä toimia, mutta juuri niitä tehdään toistuvasti. Jos jokainen niistä vaatii erillisen sovelluksen, laitteen etsimisen ja muutaman asetussivun läpikäynnin, älykoti tuntuu nopeasti tavalliselta kodilta, jonka tavaroita vain hallitaan hankalammin.

Google Home rakentuu ajatukselle, että kodin laitteet, huoneet ja ohjaimet kuuluvat yhteen näkymään. Sen vahvin viesti ei ole yksittäinen älytoiminto vaan tämä yhdistämisen tavoite. Sovellus toimii parhaimmillaan paikkana, josta näkee kodin laitteet yhdellä silmäyksellä ja pääsee niiden yleisimpiin toimintoihin. Se on tärkeä muutos: käyttäjän ei pitäisi joutua muistamaan, minkä valmistajan sovellukseen mikäkin kodin osa kuuluu.

Yhdestä listasta kodin tilannekuvaan

Google Homen käyttö tuntuu luontevimmalta silloin, kun kodin rakenne on järjestetty huoneiksi ja laitteet on nimetty niin, että ne tunnistaa heti. Kun olohuoneen valot, keittiön kaiutin ja eteisen laite ovat omilla paikoillaan, sovellus palvelee konkreettista tehtävää eikä vain esittele liitettyjä tuotteita. Laitteiden ohjaus ja kodinäkymän mukauttaminen antavat käyttäjälle mahdollisuuden nostaa tärkeimmät asiat esiin. Tässä näkyy alan nykyinen perusodotus: näkymän pitää mukautua kotiin, ei pakottaa kotia sovelluksen epämääräiseen luetteloon.

Google HomeGoogle LLC4,2 / 5
Lataa

Lisää sovelluksia kehittäjältä Google Home

Google Homen kiinnostavin signaali on kuitenkin rutiinien ja automaatioiden asema. Älykodin hyöty syntyy kunnolla vasta, kun käyttäjän ei tarvitse toistaa samoja komentoja joka päivä. Aamuun, kotiin saapumiseen tai nukkumaanmenoon liittyvä toiminto voi yhdistää useita laitteita yhdeksi tilanteeksi. Tällöin sovellus ei vain välitä käskyä valolle, vaan auttaa rakentamaan kodista ympäristön, joka reagoi asukkaiden tapoihin.

Ajatus on vahva, mutta automaation tekeminen ei aina tunnu yhtä yksinkertaiselta kuin sen käyttäminen. Säännöissä voi olla ehtoja, käynnistimiä ja laitteita, joiden yhteys toisiinsa ei ole uudelle käyttäjälle itsestään selvä. Jos automaation logiikka jää piiloon, sen luotettavuutta on vaikea arvioida. Sovelluksen pitäisi tehdä näkyväksi, mikä tapahtuu ja millä perusteella, jotta käyttäjä uskaltaa antaa kodin toimia ilman jatkuvaa valvontaa.

Älykodin seuraava laatukriteeri on ennakoitavuus, ei nappien määrä. Käyttäjä haluaa tietää, että tietty rutiini tapahtuu oikeassa tilanteessa, eikä herätä valoja keskellä yötä siksi, että ehto tulkittiin väärin. Tässä Google Home seuraa tuttua sovellusperinnettä: se kokoaa hallinnan yhteen paikkaan ja tarjoaa näkyviä ohjaimia. Samalla se haastaa vanhan ajatuksen, että jokainen laite tarvitsee oman, valmistajansa ehdoilla rakennetun käyttöliittymän.

Muut sovellukset kertovat käyttäjien kärsimättömyydestä

Vertailu muihin sovelluksiin auttaa näkemään, miksi älykodin hallinnalta odotetaan nykyään niin paljon. Google Uutiset kokoaa eri lähteiden sisällön yhteen, mutta käyttäjä odottaa lisäksi, että näkymä järjestyy hänen kiinnostustensa mukaan. Ruokatilauspalvelu foodpanda puolestaan opettaa, että valinta, tilaus ja seuranta kuuluvat samaan selkeään polkuun. Sovellusta ei arvioida vain sillä, toimiiko yksittäinen painike, vaan sillä, kuinka monta turhaa välivaihetta se poistaa.

Sama odotus vaikuttaa Google Homeen. Laitteen lisääminen ei ole itsessään käyttökokemus, jos sen jälkeen käyttäjä joutuu etsimään ohjauksen, nimeämään laitteen uudelleen ja rakentamaan automaation erillisissä valikoissa. Google Play Palvelut muistuttaa taustalla siitä, miten tärkeää näkymätön yhteensopivuus on: käyttäjä ei halua miettiä, mikä järjestelmäosa mahdollistaa yhteyden, vaan haluaa laitteiden toimivan. Älykodin sovelluksen on kannettava tämä monimutkaisuus itse, ei siirrettävä sitä asukkaalle.

Mainokset

Myös viihdesovelluksista tuttu välitön palaute on muovannut käyttäjien kärsivällisyyttä. Subway Surfers kertoo heti, miten toiminto etenee ja mitä pelaajan pitää tehdä seuraavaksi; Ludo King taas tekee pelin tilanteen näkyväksi kaikille osallistujille. Nämä ovat eri tarkoituksiin tehtyjä tuotteita, mutta niiden yhteinen opetus on selvä: sovellus tuntuu hallittavalta, kun tila ja seuraava askel ovat ymmärrettäviä. Älykodissa tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että laitteen yhteystila, viimeisin tapahtuma ja automaation toiminta eivät saa jäädä arvailun varaan.

Google Home seuraa yhä monia vanhoja sovellustapoja: ensin valitaan laite, sitten etsitään toiminto, ja vasta myöhemmin rakennetaan toistuvia sääntöjä. Tämä rakenne on järkevä yksittäisen laitteen näkökulmasta, mutta kodin tasolla se voi pilkkoa kokemuksen osiin. Ihminen ei tavallisesti ajattele “kaiuttimen asetuksia” vaan iltarutiinia, jossa valot himmenevät ja ääni hiljenee. Kategoria siirtyy laitekeskeisyydestä tilanteiden hallintaan, eikä valikkorakenne ole vielä täysin seurannut mukana.

Yhteensopivuus ei yksin riitä

Yksi vanhenevä käytäntö on oletus, että käyttäjä hyväksyy sekalaisen laitekannan ja sen mukanaan tuoman vaivan, koska älykoti on harrastus. Yhteensopivuusstandardien ja eri valmistajien laitteiden yleistyessä odotus on päinvastainen: perustoimintojen pitäisi toimia ilman teknistä perehtyneisyyttä. Silti liittäminen voi riippua laitteen mallista, kodin verkkoyhteydestä, valmistajan tilistä tai ohjelmistopäivityksestä. Sovelluksen näkymä voi näyttää yhtenäiseltä, vaikka taustalla kodin järjestelmä olisi kaikkea muuta.

Google Homen vahvuus on se, että se kokoaa yhteen useita Google-ympäristön laitteita ja tukee myös yhteensopivia kolmansien osapuolten tuotteita. Sen rajoitus on sama kuin koko kategoriassa: yhtenäinen sovellus ei takaa yhdenmukaista käyttäytymistä. Yksi laite tarjoaa laajan ohjauksen, toinen vain muutaman perustoiminnon. Osa automaatioista toimii luotettavasti, osa törmää laite- tai yhteyskohtaisiin rajoihin. Käyttäjän kannalta valmistajien rajat eivät ole kiinnostavia; hän vain näkee, ettei koti tehnyt sitä, mitä sovelluksessa pyydettiin.

Lisäksi kodin tilannekuva voi jäädä yksisuuntaiseksi. Sovellus näyttää, mitä laitteita on liitetty, mutta ei aina auta hahmottamaan, miksi niiden käytös muuttui tai mikä sääntö käynnisti toiminnon. Kamerat ja muut kodin valvontalaitteet nostavat rinnalle myös yksityisyyden ja ilmoitusten hallinnan: tiedon pitää olla helposti löydettävissä, mutta ilmoitukset eivät saa täyttää puhelinta vähäpätöisillä tapahtumilla. Käyttäjän pitäisi pystyä säätämään, mikä on tärkeää, ilman että hänestä tulee kodin järjestelmänvalvoja.

Mainokset

Seuraukset ovat arkisia, mutta tuntuvia. Hyvin toimiva älykoti vähentää pieniä päätöksiä: valot sopivat tilanteeseen, rutiini hoituu ajallaan ja laitteiden tila löytyy yhdestä paikasta. Huonosti toimiva koti lisää niitä. Asukas tarkistaa, sammuiko lamppu, avaa toisen sovelluksen ja miettii, miksi automaatio ei käynnistynyt. Silloin tekniikka ei säästä aikaa vaan siirtää kodin ylläpidon puhelimeen.

Google Home näyttää, että alan suunta on silti oikea. Sovelluksen arvo kasvaa sitä mukaa, kun käyttäjä voi siirtyä laitekohtaisista komennoista kodin tilanteiden hallintaan. Samalla se muistuttaa, että keskitetty käyttöliittymä on vasta alku: todellinen laatu mitataan sillä, osaavatko laitteet toimia yhdessä, ilmoittaako sovellus poikkeamista ymmärrettävästi ja pysyykö automaatio asukkaan hallinnassa. Seuraava standardi ei ole yhä suurempi määrä liitettyjä tuotteita vaan koti, joka on helppo ymmärtää myös silloin, kun jokin menee pieleen.

Google Home ei ratkaise älykodin kaikkia kitkoja, mutta se tekee näkyväksi, mitä käyttäjät ovat alkaneet vaatia: vähemmän valmistajakohtaisia saarekkeita, enemmän selkeitä rutiineja ja luotettavampaa tilannekuvaa. Sen onnistumisen mitta ei ole se, montako laitetta sovellukseen saa lisättyä, vaan se, kuinka harvoin asukkaan tarvitsee avata sovellus lainkaan. Kategoria etenee kohti tätä tavoitetta hitaasti, ja juuri siksi Google Home on kiinnostava: se on yhtä aikaa toimiva ohjauskeskus ja muistutus siitä, että älykodin pitäisi lopulta olla älykäs ilman jatkuvaa säätämistä.

Mainokset

Lue seuraavaksi

Lisää blogista