Lelut ja Pelit Lapsille

Analyysin laatija Mobexer

Kun etsin lapselle puhelimesta tekemistä, en arvioi vain sitä, pitääkö peli lapsen kiireisenä. Mietin myös, hahmottaako lapsi itse, mitä ruudulla tapahtuu, pystyykö hän käyttämään sovellusta ilman jatkuvaa aikuisen apua ja sopiiko pelaaminen juuri siihen hetkeen. Lelut ja Pelit Lapsille on leikkeihin ja oppimiseen keskittyvä ilmainen mobiilipeli, jonka lupaus on helppo ymmärtää. Käytössä tärkeimmäksi kysymykseksi nousee kuitenkin se, millaiselle lapselle ja millaiseen tilanteeseen tällainen pelimuoto sopii.

Ensin kannattaa selvittää, mitä lapsi ymmärtää ruudulta

Kun lapsi käyttää peliä ensimmäistä kertaa, en aloita selittämällä kaikkea valmiiksi. Annan hänen ensin katsella ja valita itse, mihin huomio kiinnittyy. Jos hän osoittaa jotakin tai yrittää painaa kuvaketta, kysyn mieluummin, mitä hän ajatteli tapahtuvan, kuin kerron heti oikean vastauksen. Näin näen, erottaako hän valittavat asiat toisistaan ja ymmärtääkö hän ruudun toimintaa omalla tavallaan.

Tällainen pieni tarkkailu auttaa myös erottamaan kaksi helposti sekoittuvaa tilannetta: lapsi voi ymmärtää, mitä pitäisi tehdä, mutta osua sormellaan väärään kohtaan, tai hän voi painella ruutua ilman käsitystä tehtävän tavoitteesta. Ensimmäisessä tapauksessa parempi laitteen asettelu tai aikuisen rauhallinen tuki voi riittää. Jälkimmäisessä on aiheellista miettiä, onko sisältö vielä liian vaikeasti hahmotettava.

Ruudun hahmottaminen ja etenemisen selkeys

Ensimmäisellä käyttökerralla kannattaa istua lapsen vieressä ja antaa hänen rauhassa katsella näkymää. Pienelle lapselle pelin sisältö ei avaudu samalla tavalla kuin aikuiselle: kuvakkeet, lelut ja ruudun eri osat voivat näyttää houkuttelevilta, mutta lapsi ei välttämättä tiedä, mitä niillä on tarkoitus tehdä. Yhteinen aloitus auttaa selvittämään, mihin lapsi tarttuu itse ja missä hän odottaa ohjetta.

Opetukselliseksi luokiteltu peli ei automaattisesti tarkoita, että jokainen tehtävä olisi heti selkeä tai että lapsi oppisi tietyn taidon järjestelmällisesti. Minusta vanhemman kannattaa katsoa, synnyttääkö tekeminen lapsessa oivalluksia ja puhetta vai jääkö huomio lähinnä ruudun ärsykkeisiin. Jos lapsi osaa näyttää, mitä hän yrittää tehdä, mutta ei löydä seuraavaa vaihetta, pieni sanallinen vihje voi riittää. Jos aikuinen joutuu jatkuvasti ohjaamaan jokaista painallusta, itsenäinen käyttö ei ehkä vielä suju.

Hyödyllinen tapa kokeilla peliä on antaa lapselle yksi selkeä tavoite kerrallaan: esimerkiksi pyytää häntä valitsemaan itse, mitä hän haluaa tutkia, ja odottaa sitten ennen kuin auttaa. Näin aikuinen näkee, erottaako lapsi valittavat asiat toisistaan ja osaako hän palata toimintaan virheen jälkeen. Samalla lapsi saa harjoitella valintojen tekemistä ilman, että aikuinen muuttaa pelihetkeä jatkuvaksi kyselyksi.

Jos lapsi ei vielä lue, hänen ei tarvitse välttämättä pystyä etenemään tekstin perusteella. Käytännössä kannattaa silti tarkkailla, välittyvätkö ohjeet kuvista, toiminnasta ja toistosta tarpeeksi hyvin. Lapselle, joka tarvitsee rauhallista ja ennakoitavaa etenemistä, aikuisen mukanaolo voi olla olennainen osa käyttökokemusta eikä vain ensimmäisen päivän apu.

Milloin apua kannattaa vähentää?

Kun lapsi osaa aloittaa tutun tekemisen ja jatkaa hetken ilman muistutuksia, aikuinen voi siirtyä lähemmäs taustalle. Jos taas lapsi painaa ruudun eri kohtia sattumanvaraisesti tai turhautuu, en jättäisi häntä yksin selvittämään tilannetta. Lyhyt yhteinen kokeilu kertoo enemmän kuin oletus siitä, että lapsille suunnattu peli olisi automaattisesti omatoiminen.

Apua vähentäessä kokeilen käytännössä odottaa muutaman hetken ennen kuin annan vihjeen. Jos lapsi löytää itse seuraavan askeleen, hänen ei tarvitse oppia odottamaan aikuisen vastausta jokaisessa kohdassa. Jos hän jää jumiin, voin nimetä yhden ruudulla näkyvän asian tai näyttää yhden painalluksen ja antaa sitten vuoron takaisin lapselle. Näin tuesta ei tule huomaamatta sitä, että aikuinen pelaa lapsen puolesta.

Jos lapsi vaihtaa tekemistä nopeasti, en tulkitse sitä heti kiinnostuksen puutteeksi. Hän saattaa kaivata selkeämpää ohjetta, taukoa tai muuta toimintaa. Vastaavasti pitkäkään keskittyminen ei yksin todista, että peli olisi lapselle paras valinta: huomio voi olla kiinni pelkästä ruudun vaihtelusta. Katson mieluummin, pystyykö lapsi kertomaan tai näyttämään, mitä hän tekee, ja millaisella mielellä hän siirtyy pelistä pois.

Tekstiä, kuvia ja ohjeita kannattaa arvioida yhdessä

Jos lapsi ei lue sujuvasti, aikuinen voi aluksi lukea mahdolliset ruudulla näkyvät ohjeet ääneen ja katsoa, pystyykö lapsi toimimaan niiden perusteella. Samalla on hyvä huomata, tarvitseeko lapsi ohjeen uudelleen joka kerta vai muistaako hän sen seuraavalla yrittämällä. Tämä kertoo perheelle enemmän käyttöliittymän sopivuudesta kuin pelkkä oletus siitä, että värikäs näkymä olisi itsestään selvä.

Jos perheen lapsilla on eri valmiudet, sama pelihetki ei välttämättä tunnu molemmista yhtä helpolta. Yksi voi haluta tutkia ruutua omassa tahdissaan, kun toinen tarvitsee aikuisen mallin tai enemmän aikaa. Vuorottelu voi silloin olla parempi kuin se, että nopeammin etenevä lapsi tekee valinnat toisen puolesta. Aikuinen voi myös huomata, että lapsen kiinnostus riippuu paljon siitä, saako hän rauhassa kokeilla ilman sisaruksen kiirehtimistä.

Liikkeet, aistit ja pelin äärellä viihtyminen

Kosketusnäytöllä pelaaminen vaatii lapselta ruudun kohdan löytämistä ja riittävän tarkoituksellista napauttamista. Tämä voi sopia lapselle, jolle yksittäisten kohtien valitseminen on luontevaa, mutta olla hankalaa, jos käden liikkeiden hallinta tai tarkka osuminen on vielä vaikeaa. Aikuinen voi havainnoida, johtuuko keskeytyminen tehtävän ymmärtämisestä vai siitä, ettei lapsi saa ruutua toimimaan haluamallaan tavalla.

Minusta pienelle käyttäjälle on hyvä antaa laite vakaalle alustalle sen sijaan, että hän yrittää pelata samalla kun kävelee tai pitää puhelinta kömpelösti toisessa kädessä. Tällainen yksinkertainen järjestely vähentää tahattomia painalluksia ja auttaa lasta keskittymään itse tekemiseen. Jos lapsi osuu usein väärään kohtaan, kannattaa myös kokeilla, auttaako suurempi näyttö tai aikuisen tuki laitteen asettelussa. Tämä ei muuta pelin sisältöä, mutta voi tehdä käytöstä vähemmän turhauttavaa.

Äänet ja värikäs ruutu voivat tehdä pelaamisesta kiinnostavaa, mutta ne voivat myös olla joillekin lapsille liikaa. Jos lapsi peittää korviaan, kiihtyy tai menettää nopeasti keskittymisensä, pidän järkevänä lopettaa hetkeksi ja katsoa, rauhoittuuko tilanne ilman peliä. En tekisi päätelmää sovelluksen sopivuudesta vain sen perusteella, että lapsi viihtyy ensimmäiset minuutit. Tärkeämpää on se, millaiseksi olo jää pelaamisen aikana ja sen jälkeen.

Perheen kannattaa sopia pelin äärelle selkeä lopetushetki. Kun lapsi tietää jo ennen aloitusta, että pelaaminen päättyy esimerkiksi yhden sovitun kierroksen tai lyhyen yhteisen hetken jälkeen, laitteen pois laittaminen voi sujua paremmin kuin äkillinen keskeytys. Tämä on käytännöllinen tapa käyttää peliä muun tekemisen rinnalla, ei väite siitä, että sovelluksessa olisi tietty ajastin tai erityinen lopetustoiminto.

Yhteinen pelaaminen voi paljastaa, kenelle sisältö sopii

Jos lapsi ja aikuinen vuorottelevat laitteen käytössä, aikuinen huomaa helpommin, millaiset valinnat innostavat lasta ja milloin toiminta muuttuu liian vaikeaksi. Samalla lapsi voi kertoa tai näyttää, mitä hän ymmärtää. Tämä sopii erityisesti tilanteeseen, jossa lapsi tarvitsee mallin ennen itsenäistä kokeilua. Jos taas tavoitteena on harjoitella pitkään ilman aikuisen läsnäoloa, soveltuvuus kannattaa ensin arvioida lyhyellä valvotulla kokeilulla.

Yhteinen hetki ei vaadi sitä, että aikuinen tuntisi pelin läpikotaisin. Riittää, että hän seuraa lapsen valintoja ja auttaa tarvittaessa sanoittamaan niitä: mitä lapsi huomasi, mitä hän haluaisi kokeilla seuraavaksi ja mikä kohta tuntui hankalalta. Jos lapsi ei halua vastata kysymyksiin, hänen eleensäkin kertovat paljon. Hän voi esimerkiksi yrittää toistuvasti samaa toimintaa, luovuttaa nopeasti tai siirtää laitteen aikuiselle.

Motoriset ja aistilliset erot muuttavat käyttökokemusta

Kaikille lapsille kosketusnäyttö ei ole yhtä helppo tapa leikkiä. Jos lapsi tarvitsee suurempia kohteita, selkeää kontrastia tai mahdollisimman vähän ruudun vaihtelua, en olettaisi tämän pelin täyttävän näitä tarpeita automaattisesti. Kokeilun aikana voi kuitenkin tarkastella, auttaako rauhallinen ympäristö, laitteen tukeminen pöytää vasten tai se, että lapsi saa käyttää omaa etusormeaan ilman kiirettä.

On myös lapsia, joille äänet tai nopeasti vaihtuvat näkymät vievät huomion itse tekemisestä. Jos huomaan lapsen jännittyvän, peittävän korvansa tai pyytävän toistuvasti pois, en jatka vain siksi, että sovellus on tarkoitettu lapsille. Parempi ratkaisu voi olla hiljaisempi fyysinen leikki tai yhteinen tekeminen, jossa aikuinen voi mukauttaa tahtia lapsen mukaan. Tärkeintä on arvioida lapsen omaa reaktiota, ei yrittää saada häntä sopimaan peliin.

Missä arjessa peli toimii parhaiten?

Selkein käyttötapa on lyhyt, yhdessä rajattu ruututuokio kotona: aikuinen järjestää laitteen, lapsi kokeilee ja lopuksi tekemisestä siirrytään seuraavaan puuhaan. Tällainen hetki voi sopia odotteluun tai rauhalliseen taukoon, jos lapsi jo osaa käyttää kosketusnäyttöä eikä ympäristö ole täynnä keskeytyksiä. Peliä ei kannata pitää automaattisena ratkaisuna jokaiseen levottomaan hetkeen; ensin on hyvä miettiä, kaipaako lapsi oikeasti ruutua vai esimerkiksi liikettä, lepoa tai seuraa.

Arjen käytännön esimerkki voisi olla hetki, jolloin aikuinen valmistelee ruokaa ja lapsi haluaa olla lähellä mutta tarvitsee hetkeksi omaa tekemistä. En antaisi laitetta käteen kesken kiireen ensimmäistä kertaa, vaan kokeilisin peliä etukäteen yhdessä. Jos lapsi osaa käynnistää tutun puuhan ja lopettaa sovittuna hetkenä, siitä voi tulla satunnainen vaihtoehto. Jos hän tarvitsee jatkuvaa apua tai hermostuu lopetuksesta, juuri ruoanlaiton kiireinen hetki on huono aika opetella käyttöä.

Ulkona, kulkuvälineessä tai meluisassa paikassa käyttämistä arvioisin lapsen reaktioiden mukaan. Liike, kirkas ympäristö ja ympärillä tapahtuva voivat vaikeuttaa keskittymistä, vaikka peli muuten kiinnostaisi. Jos lapsi tarvitsee rauhaa hahmottaakseen ohjeita, tuttu kotiympäristö on parempi paikka ensimmäisille kokeiluille. Kun lapsi tuntee toiminnan, aikuinen voi arvioida uudelleen, onko sovellus käytännöllinen myös lyhyessä odotustilanteessa.

Matkalla puhelinpeliä vastaan puhuu se, että lapsen pitää pystyä katsomaan näyttöä ja osumaan siihen ympäristössä, jossa laite tai lapsi saattaa liikkua. Jos lapsi voi pahoin ruudun ääressä tai hänen huomionsa karkaa ympäristön tapahtumiin, en yrittäisi saada peliä toimimaan väkisin. Mukaan pakattu kuvakirja, pieni lelu tai yhteinen juttelu voi olla helpompi vaihtoehto, vaikka se vaatisi enemmän valmistautumista.

Toinen hyödyllinen tilanne on aikuisen kanssa käytävä keskustelu. Sen sijaan, että peli olisi vain tapa täyttää vapaa-aikaa, aikuinen voi pyytää lasta kertomaan, mitä hän valitsi tai mitä seuraavaksi haluaisi kokeilla. Tämä tekee hetkestä vuorovaikutteisemman, mutta ei edellytä, että pelissä olisi tietty opetussuunnitelma tai keskustelutoiminto. Arvo syntyy siitä, miten aikuinen ja lapsi käyttävät kokemusta yhdessä.

Jos etsit nimenomaan rauhallista, ruudusta riippumatonta tekemistä matkalle, mukana kulkevat lelut, kuvakirja tai tavallinen piirustusväline voivat olla parempia vaihtoehtoja. Fyysisten lelujen kanssa lapsi voi käyttää molempia käsiä ja vaihdella asentoa. Puhelinpeli puolestaan on kätevä silloin, kun laite on jo mukana ja lapsi pitää kosketusnäytöstä, mutta se ei korvaa kaikkea leikkiä.

Milloin tämä on parempi kuin tavallinen lelu tai oppimispeli?

Fyysisen lelun vahvuus on se, että lapsi voi käsitellä sitä eri tavoin ja leikkiä ilman näyttöä. Toisaalta puhelin on usein jo mukana, ja peli voi tarjota lapselle kokeiltavaa silloin, kun muuta ei ole käden ulottuvilla. Perinteiseen, selkeästi yhteen taitoon keskittyvään oppimispeliin verrattuna tämän pelin yleinen leikkimäinen lähestymistapa voi tuntua kevyemmältä, mutta jos vanhempi etsii tarkasti rajattua harjoitusta, valitsisin tarkoitukseen suunnatun vaihtoehdon.

Myös paperi ja kynä voivat olla parempi valinta lapselle, joka nauttii piirtämisestä tai tarvitsee enemmän aikaa omien ideoidensa kehittelyyn. Sovellus sopii paremmin lyhyeen ruutuhetkeen kuin tekemiseen, jossa lapsi saa rakentaa jotakin pitkäjänteisesti ja muuttaa sitä omilla käsillään. Näitä vaihtoehtoja ei tarvitse asettaa vastakkain: joskus peli toimii pienenä vaihteluna, joskus taas lelu tai kirja vastaa tilanteen tarpeeseen paremmin.

Mitä kannattaa tietää ennen asentamista?

Pelin kehittäjä on BonBonGame.com. Se on maksuton peli, ja sen keskiarvo on 3,3 noin 3,4 tuhannen arvion perusteella; käyttäjäarvosteluja on kertynyt 521. Latauksia on yli 10 miljoonaa, mikä kertoo laajasta käytöstä, mutta ei yksin kerro, sopiiko sisältö juuri sinun lapsellesi. Pidän näitä lukuja taustatietona, en laatutakuuna: lapsen ikä, kiinnostus ja tapa käyttää laitetta vaikuttavat kokemukseen enemmän kuin suosio.

Opetuspelien joukossa sovellusta kannattaa tarkastella ensisijaisesti viihteellisenä leikkihetkenä, jonka oppimisarvo näkyy parhaiten siinä, miten lapsi tutkii ja keskustelee tekemisestä. Jos perhe etsii sovellusta tietyn koulutaidon harjoitteluun tai selkeästi etenevään oppimispolkuun, valitsisin mieluummin sellaisen pelin, jonka rakenne vastaa suoraan tätä tavoitetta. Tässä tapauksessa vanhemman läsnäolo voi tehdä kokemuksesta hyödyllisemmän, mutta se ei muuta peliä jäsennellyksi opetussuunnitelmaksi.

Sovellus on julkaistu 30.5.2023, nykyinen versio on 2.6.0 ja käyttöjärjestelmän vähimmäisvaatimus on 8.0. Ikäluokitus on PEGI 3, joten peli on luokiteltu hyvin nuorelle yleisölle sopivaksi. Luokitus ei kuitenkaan kerro, kuinka helposti yksittäinen lapsi ymmärtää käyttöliittymän tai millaisen aikuisen tuen hän tarvitsee. Tarkistan itse tällaisessa tilanteessa ensin, miten lapsi reagoi sisältöön ja laitteen käyttöön, enkä päättele sopivuutta vain ikämerkinnästä.

Jos perheen käytössä on vanhempi laite, tarkistan ennen lataamista, että käyttöjärjestelmä vastaa vähimmäisvaatimusta. Ikäluokitus puolestaan kannattaa nähdä sisältöä koskevana lähtökohtana, ei lupauksena siitä, että peli olisi jokaiselle samanikäiselle lapselle helppo tai miellyttävä. Lapsen taidot, näytön koko ja hänen tapansa reagoida ääniin ja kosketukseen vaikuttavat arkikokemukseen aivan yhtä paljon.

Peli on ilmainen, mutta mukana on sovelluksen sisäinen osto, jonka Playn kautta laskutettava hinta on 1,99 €. Ennen kuin annan laitteen lapselle, käyn läpi, miten ostot on laitteessa järjestetty ja voiko lapsi tehdä niitä vahingossa. Tämä on erityisen tärkeää, jos lapsi käyttää puhelinta ilman aikuisen jatkuvaa valvontaa. Maksuttomuus alussa ei tarkoita, että perhe voisi sivuuttaa ostotilanteet kokonaan.

Käytännössä teen ostoihin liittyvän tarkistuksen ennen kuin annan lapsen pelata yksin. Lapselle voi myös kertoa yksinkertaisesti, ettei ruudulla näkyviä ostovalintoja pidä painaa ilman aikuisen lupaa. Jos laite on yhteiskäytössä, aikuisen kannattaa huomioida, että lapsen tekemä valinta voi vaikuttaa myös muiden käyttäjien kokemukseen. Näin mahdollinen ostotilanne ei tule yllätyksenä kesken kiireisen arjen.

Arvostelujen melko vaatimaton keskiarvo on hyvä muistutus siitä, etteivät kaikki käyttäjät ole kokeneet peliä samalla tavalla. En pitäisi sitä yksin syynä jättää asentamatta, mutta ottaisin sen huomioon, jos etsit viimeisteltyä ja kaikille samanlaisena toimivaa kokonaisuutta. Käytännössä kannattaa kokeilla sovellusta ensin itse ja tarkkailla sitten lasta: pysyykö hän mukana, pyytääkö hän apua ja haluaako hän palata tekemiseen myöhemmin?

Mitä kokeilisin ensimmäisellä käyttökerralla?

Ottaisin sovelluksen ensin itse haltuun ja katsoisin, millaisia valintoja ruudulla tulee vastaan. En antaisi lapselle tehtäväksi etsiä itse asetuksia tai ratkaista epäselviä kohtia, vaan valitsisin aloitukseen rauhallisen hetken. Kun lapsi kokeilee, kiinnittäisin huomiota siihen, pystyykö hän aloittamaan, miten hän reagoi epäonnistumiseen ja osaako hän lopettaa sovitusti.

Ensimmäisen kokeilun ei tarvitse kestää pitkään, eikä lapsen tarvitse suorittaa mitään tiettyä määrää tehtäviä. Tärkeämpi kysymys on, vaikuttaako hän uteliaalta ja pystyykö hän toimimaan ilman, että aikuinen ottaa laitteen jatkuvasti takaisin. Jos käyttökokemus jää epäselväksi, voin kokeilla myöhemmin uudelleen toisessa ympäristössä. Jos lapsi vaikuttaa kuormittuvan, tauko tai vaihtoehtoinen leikki on parempi ratkaisu kuin toistuva yrittäminen.

Kenelle valitsisin tämän pelin?

Paras tilanne tälle pelille on aikuisen rajaama ja lapsen tarpeisiin mukautettu kokeilu. Se voi olla harkinnan arvoinen perheelle, joka etsii maksutonta lasten peliä ja on valmis tutustumaan siihen ensin yhdessä lapsen kanssa. Se sopii paremmin lapselle, joka nauttii puhelimen koskettamisesta ja jaksaa tutkia ruudun tapahtumia, kuin lapselle, joka turhautuu helposti virhepainalluksiin tai tarvitsee erittäin rauhallisen ympäristön.

En valitsisi tätä ensimmäiseksi vaihtoehdoksi, jos tarkoitus on saada lapselle täysin itsenäistä tekemistä ilman aikuisen ennakkotarkistusta. Myöskään lapselle, joka ei viihdy näytön äärellä tai kaipaa liikettä ja käsillä tekemistä, puhelinpeli ei välttämättä tuo sopivaa taukoa. Tällöin fyysinen leikki, kirja tai aikuisen kanssa tehtävä rauhallinen puuha voi vastata tarpeeseen paremmin kuin toinen ruudulla tarjolla oleva vaihtoehto.

Jos tärkeintä on itsenäinen käyttö ilman opastusta, kokeilisin ennen pidempää käyttöä, löytääkö lapsi itse mielekästä tekemistä. Jos lapsella on vaikeuksia hahmottaa pieniä kosketuskohtia, sietää ääniä tai vaihtaa näytöltä pois, en olettaisi, että peli ratkaisee nämä haasteet itsestään. Tällöin yhdessä pelaaminen, fyysinen leikki tai lapsen kykyihin paremmin sopiva, yksinkertaisempi toiminta voi olla parempi valinta.

Minun lopullinen arvioni on varovaisen myönteinen: Lelut ja Pelit Lapsille tarjoaa perheelle maksuttoman kokeilukohteen, mutta sen todellinen hyöty riippuu siitä, kuinka selkeästi lapsi pystyy toimimaan ruudulla ja miten aikuinen rajaa peliajan. Aloittaisin lyhyellä yhteisellä hetkellä, tarkistaisin ostojen hallinnan ja kiinnittäisin huomiota lapsen keskittymiseen sekä mielialaan. Jos käyttö tuntuu helpolta ja lapsi viihtyy ilman jatkuvaa turhautumista, pelillä voi olla paikkansa arjen satunnaisena ruutupuuhana. Jos nämä ehdot eivät täyty, tarjolla on parempiakin tapoja leikkiä juuri siinä tilanteessa.