NoomiClone

Analyysin laatija Mobexer

Ensimmäinen vaikutelmani NoomiClonesta syntyy liikkeestä: pelin hauskuus on siinä, miten keho pyörähtää, heilahtaa ja välillä päätyy kömpelöön asentoon. Kyseessä on ilmainen simulaatiopeli, jossa temppuilu nojaa fysiikkaan eikä täydellisesti ennalta määrättyyn animaatioon. Kun rekkivoimistelu, kehonpainoharjoittelu ja parkour kohtaavat saman ragdoll-tyylisen liikeidean, jokainen yritys voi näyttää hieman erilaiselta.

Minulle tämä on ennen kaikkea kevyt peli lyhyisiin hetkiin, ei varsinainen urheilun harjoittelusovellus eikä tarkka voimistelusimulaattori. Se sopii parhaiten pelaajalle, joka nauttii liikkeen kokeilemisesta ja huvittavista epäonnistumisista yhtä paljon kuin onnistuneesta voltista. Jos taas kaipaat realistista tekniikkavalmentajaa, pitkää tarinaa tai huolellisesti rakennettua kilpailutilaa, pelin lähtökohta ei välttämättä vastaa odotuksiasi.

Temppuilu antaa pelille sen oman luonteen

Yksinkertainen maailma, jossa liike on pääosassa

NoomiClonen maailma ei ensivaikutelman perusteella yritä viedä huomiota pois itse tekemisestä. Pelin ilme ja ympäristö palvelevat temppuja: tärkeintä on nähdä, miten hahmo liikkuu suhteessa voimisteluun ja parkouriin yhdistyviin tilanteisiin. Tämä rajattu painotus on järkevä valinta. Kun pelin kiinnostavin kysymys on, saako hahmon pyörähtämään tai laskeutumaan halutulla tavalla, runsas taustatarina tai monimutkainen ympäristö voisi vain häiritä keskittymistä.

Ragdoll-fysiikka tuo liikkeeseen sopivasti yllätyksiä. Hahmo ei tunnu pelkältä koristeelta, joka toistaa saman tempun täsmälleen samalla tavalla, vaan liikkeen lopputuloksessa on mukana koomista horjuvuutta. Se tekee kokeilusta palkitsevaa myös silloin, kun suunnitelma ei onnistu: epäonnistunut laskeutuminen voi olla osa viihdettä eikä vain syy aloittaa uudelleen.

Samalla fysiikkapohjaisuus asettaa odotuksille rajat. Jos haet voimistelupeliä, jossa liikkeiden suoritus vastaa tarkasti oikeaa tekniikkaa ja jokaisella tempulla on selkeästi opetettu muoto, tämä ei ole siihen paras valinta. Täällä kiinnostavampaa on hallinnan ja hallitsemattomuuden välinen leikki. Minusta juuri tuo ero kannattaa ymmärtää ennen aloittamista: peli pyrkii tekemään liikkeestä hauskaa, ei tarjoamaan liikuntaneuvoja.

Rytmi syntyy yrityksistä, ei suuresta juonesta

Pelin rytmi sopii luontevasti lyhyisiin pelisessioihin. Voin avata sen silloin, kun haluan kokeilla yhtä liikettä muutaman kerran, enkä tarvitse pitkää alustusta tai sitoutumista tarinalliseen tehtäväketjuun. Tällainen rakenne toimii esimerkiksi odotellessa tai lyhyellä tauolla: teen muutaman yrityksen, katson miten hahmo reagoi ja lopetan, kun olen saanut tarpeekseni.

Toisaalta saman kokeiluluonteen kääntöpuoli näkyy pidemmässä käytössä. Jos kaipaat jatkuvasti uutta tavoitetta, tarinallista etenemistä tai syytä palata peliin useiksi tunneiksi kerrallaan, temppujen toistaminen voi alkaa tuntua itseään toistavalta. Tässä pelaajan oma uteliaisuus kantaa kokemusta. Minulle peli toimii parhaiten, kun asetan itse pienen tavoitteen, kuten uuden liikeradan kokeilemisen tai siistimmän laskeutumisen, sen sijaan että odottaisin pelin rakentavan pitkän seikkailun puolestani.

Käytännöllinen vinkki on vaihtaa ajattelutapaa epäonnistumisen jälkeen. Sen sijaan, että yrittäisin toistaa saman yrityksen nopeasti ja turhautuisin tulokseen, kokeilen ensin muuttaa yhtä asiaa kerrallaan: ajoitusta, liikkeen suuntaa tai sitä, kuinka pitkälle vien tempun. Fysiikkaan perustuvassa pelissä pienikin muutos voi tuottaa erilaisen lopputuloksen, ja tällainen rauhallinen kokeilu tekee tekemisestä kiinnostavampaa kuin umpimähkäinen naputtelu.

Arkipäivän käyttötilanteessa tämä tarkoittaa, että peli toimii paremmin tauon mittaisena kokeiluna kuin iltana, jolle odotan valmista ja pitkää ohjelmaa. Jos minulla on hetki aikaa ennen seuraavaa menoa, voin ottaa tavoitteeksi saada liikkeen päättymään hallitummin kuin edellisellä kerralla. Kun aika loppuu, pelikokemus on helppo jättää siihen ilman tunnetta siitä, että tarina tai tehtävä jäi kesken. Tämä on pieni mutta käytännöllinen ero peleihin, jotka rakentavat jännityksen pitkän kentän tai jatkuvan etenemisen varaan.

Ääni ja kuva tukevat fyysistä komiikkaa

Ääni ja visuaalinen esitystapa ovat tällaisessa pelissä tärkeimmillään silloin, kun ne auttavat lukemaan liikettä ja tekevät törmäyksistä tai horjahduksista tuntuvia. Tunnelman ei tarvitse olla suuri tai dramaattinen: kevyt, temppuiluun sopiva sävy on perusteltu, kun pelin keskeinen ilo syntyy hahmon fyysisistä reaktioista. Kokonaisuus tuntuu parhaimmillaan johdonmukaiselta juuri siksi, ettei se pyri esittämään leikkisää fysiikkaa vakavana urheiludraamana.

En kuitenkaan valitsisi peliä ensisijaisesti ääniraidan tai laajan maailman vuoksi. Sen vahvuus on tekemisessä, ja tunnelma palvelee sitä. Jos haluat pelin, jossa musiikki, tarina ja ympäristön tutkiminen kantavat kokemusta tuntikausia, kannattaa katsoa toiseen suuntaan. Jos taas pidät siitä, että pienetkin liikkeet voivat synnyttää hauskan tilanteen, pelin kevyt sävy tukee hyvin sen ydintä.

Liikkeen seuraamiseen auttaa myös se, että temppuja kannattaa tarkastella kokonaisina yrityksinä eikä vain onnistuneen lopputuloksen kautta. Aloitus, pyörähdys ja alastulo muodostavat yhdessä pienen tapahtumasarjan. Kun huomio kiinnittyy siihen, missä vaiheessa hallinta karkaa, voi seuraavalla yrittämällä tehdä tietoisemman muutoksen. Tämä on konkreettinen tapa saada fysiikkapohjaisesta pelistä enemmän irti ilman, että sen muuttuvaa luonnetta yrittää pakottaa täysin ennalta arvattavaksi.

Äänen ja liikkeen suhdetta voi ajatella myös palautteena: katson, milloin temppu alkaa hajota, ja kuuntelen samalla pelin antamia vihjeitä tilanteesta. En yritä päätellä jokaisesta äänestä tarkkaa teknistä virhettä, vaan käytän kokonaisvaikutelmaa apuna. Jos pelaan paikassa, jossa en halua äänen kuuluvan, toiminta on silti ymmärrettävissä kuvasta; äänet ovat tunnelmaa ja tuntumaa vahvistava lisä, eivät syy valita peliä yksinään. Tällainen painotus sopii sen mutkattomaan luonteeseen.

Kenelle eri lajien yhdistelmä sopii?

Pelissä yhdistyvät rekkivoimistelun, calisthenicsin ja parkourin mielikuvat. Yhdistelmä erottaa sen tavallisesta urheilupelistä, jossa keskitytään esimerkiksi yhteen lajiin, sääntöihin tai kilpailuun. Tässä viehätys tulee siitä, että samantyyppinen fysiikkaleikki voi tuntua yhtä aikaa voimistelulta ja temppuilulta. Jos olet pelannut tarkasti rytmitettyjä urheilupelejä, ero on olennainen: täällä hauskinta ei välttämättä ole teknisesti täydellinen suoritus vaan se, millaisen odottamattoman liikkeen saat aikaan.

Verrattuna tavallisiin parkour- tai voimistelusimulaatioihin NoomiClone vaikuttaa kevyemmältä ja kokeilevammalta vaihtoehdolta. Se sopii pelaajalle, joka haluaa testailla temppuja ilman, että kokemus perustuu realistisen lajin kaikkien sääntöjen hallintaan. Jos taas juuri sääntöjen oppiminen, realistinen harjoittelu tai kilpailullinen taitokehitys on sinulle tärkeintä, perinteisempi urheilupeli on todennäköisesti parempi. Tämä ei ole arvostelu kummankaan lähestymistavan puolesta, vaan kysymys siitä, millaista palautetta haluat peliltä.

Arjessa peli toimii myös tilanteessa, jossa haluan jotain kevyttä mutta en täysin passiivista. Se antaa pienen ongelman ratkaistavaksi: miten saan hahmon tekemään haluamani liikkeen, ja mitä muuttuu, jos kokeilen toista tapaa? Tämä tekee siitä kiinnostavamman kuin pelkkä satunnainen fysiikkaleikkikalu. Silti en suosittelisi sitä pelaajalle, joka turhautuu herkästi siihen, ettei sama yritys tuota joka kerta identtistä lopputulosta.

Yksi konkreettinen tapa selvittää, sopiiko tämä pelityyli itselle, on kokeilla samaa tavoitetta eri lähtötavoilla eikä mitata onnistumista vain sillä, päätyikö hahmo jaloilleen. Esimerkiksi voin ensin keskittyä siihen, että hahmo pääsee liikkeeseen, ja vasta seuraavaksi siihen, millainen laskeutuminen syntyy. Näin oma tavoite pysyy selkeänä, vaikka fysiikka muuttaisi lopputulosta. Jos tämä prosessin tarkkailu tuntuu kiinnostavalta, kokeileva simulaatio voi tarjota enemmän kuin nopea vilkaisu antaa ymmärtää; jos haluan vain valmiiksi rajattuja tasoja, se ei ehkä riitä.

Hallinta palkitsee kärsivällisen kokeilijan

Fysiikkapeleissä ohjaamisen tuntuma on aina tasapainoilua. Jos kaikki tapahtuu automaattisesti, pelaaja ei koe vaikuttavansa lopputulokseen; jos hallinta on liian tarkkaa, ragdoll-huumori voi kadota. NoomiClonessa kannattaa lähestyä ohjausta kokeilun kautta ja antaa itselle aikaa ymmärtää, millainen toiminta vaikuttaa liikkeeseen. Ensimmäisillä yrityksillä kömpelyys voi tuntua siltä, ettei hahmo tottele, mutta osa pelin luonteesta on juuri siinä, että liike ei käyttäydy kuin täysin käsikirjoitettu animaatio.

Yksi hyödyllinen tapa välttää turhaa turhautumista on erottaa toisistaan huono ajoitus ja fysiikan yllätys. Jos sama liike epäonnistuu eri tavoin, se ei välttämättä tarkoita, että teet aina saman virheen; tilanteen lopputulos voi riippua liikkeen kulusta. Siksi lyhyet, tarkoitukselliset kokeilusarjat ovat parempia kuin pitkä jakso, jossa yrittää vain toistaa samaa temppua. Näin pystyt päättelemään, mikä omassa toiminnassa muuttui, ja peli säilyttää leikkisän tunnelmansa.

Jos pelaat mieluummin rauhallisesti ja tutkit yhtä pelimekaniikkaa kerrallaan, tämä lähestymistapa on omiaan. Jos taas tarvitset heti selkeät tavoitteet, tasaisen vaikeuskäyrän ja yksiselitteisen palautteen jokaisesta suorituksesta, kokemus voi tuntua liian vapaamuotoiselta. Se ei ole peli, jonka valitsisin tarkkojen harjoitusohjelmien tai realistisen suorituksen seuraamiseen.

Kannattaa myös välttää liian monen asian muuttamista samalla yrityksellä. Jos vaihdan yhtä aikaa liikkeen suuntaa, ajoitusta ja omaa tavoitetta, en tiedä, mikä muutos vaikutti lopputulokseen. Kun pidän muut kokeilun osat samoina ja muutan vain yhtä valintaa, opin helpommin, miten hahmo reagoi. Tämä on yksinkertainen oma sääntö, ei lupaus siitä, että fysiikka muuttuu täysin ennustettavaksi. Se kuitenkin tekee harjoittelunomaisesta kokeilusta vähemmän sattumanvaraista ja auttaa tunnistamaan, milloin onnistuminen syntyi omasta ratkaisusta.

Ilmainen aloitus, mutta ostot kannattaa huomioida

Pelin voi aloittaa maksutta, mikä tekee siitä helpon kokeilun, jos ragdoll-voimistelu kuulostaa kiinnostavalta mutta et tiedä vielä, jaksaako fysiikkapohjainen temppuilu pitää otteessaan. Mukana on sovelluksen sisäisiä ostoja, joiden hinnat ovat 2,29–32,99 euroa, jos maksut käsitellään Playn kautta. Tämä hintahaarukka kannattaa huomioida etenkin silloin, jos peliä käyttää lapsi tai laitteella tehdään muuten ostoksia. PEGI 3 -ikäraja kertoo, että sisältö on luokiteltu kaikenikäisille sopivaksi, mutta ikäluokitus ei itsessään kerro ostojen hallinnasta.

Minusta maksuton aloitus on tässä järkevä tapa arvioida, sopiiko pelin ydin omiin mieltymyksiin. En lähtisi tekemään ostosta vain siksi, että haluan ratkaista tavallisen aloitusvaiheen kömpelyyden; ensin kannattaa nähdä, nauttiiko itse fysiikkapohjaisesta kokeilusta. Jos peli ei tunnu omalta perusmuodossaan, lisäkulutus tuskin muuttaa sen keskeistä luonnetta sellaiseksi, jota oikeasti etsit.

Jos laite on yhteiskäytössä tai lapsi pelaa sillä, käyn ostomahdollisuudet läpi ennen kuin annan pelin vapaaseen käyttöön. Tämä on hyödyllinen käytännön varotoimi etenkin siksi, että maksuton aloitus ja ikäluokitus eivät tarkoita, ettei sovelluksen sisäisiä ostoksia olisi. Aikuisellekin on järkevää päättää etukäteen, haluaako käyttää rahaa kokeilupeliin vai pitää sen maksuttomana. Näin ostopäätös ei synny hetken mielijohteesta vain siksi, että jokin temppu ei heti onnistunut.

Julkaisun jälkeenkin version merkitys on käytännöllinen

NoomiClone Devin kehittämä peli julkaistiin 9.12.2020, ja nykyinen versio on 2.3.2. Android-laitteelta vaaditaan vähintään käyttöjärjestelmä 8.0. Nämä tiedot auttavat ennen lataamista: tarkista käyttöjärjestelmän yhteensopivuus ja varmista, että laitteessa on tilaa kokeilla peliä. En pitäisi pelin ikää itsessään syynä ohittaa sitä, sillä sen vetovoima perustuu selkeään fysiikkaleikkiin eikä siihen, että se seuraisi jatkuvasti uusinta urheilutrendiä.

Sen keskimääräinen arvosana on 3,9, ja arvioita on kertynyt noin 16 tuhatta; asennuksia on yli viisi miljoonaa. Nämä luvut viittaavat siihen, että peli on saavuttanut laajan yleisön, mutta ne eivät yksin kerro, sopiiko se juuri sinulle. Arvosteluista voi saada yleiskuvan muiden kokemuksista, mutta oma ratkaiseva kysymys on yksinkertaisempi: pidätkö siitä, että temppujen lopputulos syntyy osin fysiikan yllätyksistä? Jos pidät, peli voi tarjota hauskoja lyhyitä hetkiä. Jos et, suosittu asennusmäärä ei muuta kokemuksen perusluonnetta.

Ennen asennusta on siis käytännöllistä tarkistaa erityisesti Android-version yhteensopivuus; näin vältyt siltä, että innostut pelistä vasta huomataksesi laitteen rajan vasta latausvaiheessa. Jos vertailet sitä muihin puhelimen urheilupeleihin, älä katso vain käyttäjien kokonaisarviota. Mieti ennemmin, haluatko ohjata epävarmaa fysiikkaa vai suorittaa tarkasti määriteltyjä lajitavoitteita. Tämä ero kertoo todennäköisemmin omasta sopivuudesta kuin pelkkä suosio.

Milloin valitsisin tämän – ja milloin en?

Valitsisin NoomiClonen, jos haluaisin kokeilla rekkivoimistelun ja parkourin kaltaisia liikkeitä ilman vaatimusta realistisesta suorituksesta. Se sopii myös pelaajalle, jonka mielestä pieleen mennyt temppu voi olla yhtä huvittava kuin onnistunut. Lyhyt pelisessio, pieni oma tavoite ja halu kokeilla eri lähestymistapoja ovat sille hyvä yhdistelmä.

Jättäisin sen väliin, jos etsin syvää tarinaa, tarkkaa urheilun simulointia tai tasaisen ennakoitavaa ohjausta. Peli ei myöskään ole paras valinta, jos minun pitäisi saada jokaisesta sessiosta selkeä etenemisen tunne ilman, että keksin itse kokeiltavaa. Tällaisessa tilanteessa tehtäväpainotteinen urheilu- tai tasohyppelypeli antaa todennäköisesti enemmän rakennetta.

Jos mietit, sopiiko peli kiireiseen arkeen, vastaus riippuu siitä, miten suhtaudut lyhyisiin kokeiluihin. Voin avata sen hetkeksi, valita itselleni tavoitteen ja lopettaa, kun olen saanut pari kiinnostavaa yritystä aikaan. Jos taas vapaa hetki tuntuu mielekkäältä vain silloin, kun siinä ehtii avata uuden tarinaluvun tai päästä näkyvästi eteenpäin, tämä ei välttämättä ole paras taukopeli. Sen tarjoama tyydytys on pieni ja paikallinen: yksi liike, yksi uusi huomio, ehkä yksi hauska lopputulos.

Myös vertailu tasohyppelyyn auttaa valinnassa. Tasohyppelyssä reitti ja onnistuminen ovat yleensä selkeämpiä: pelaaja yrittää päästä esteiden yli ja oppii kentän rakenteen. Tässä kiinnostus on enemmän siinä, miten hahmon liike muodostuu ja kuinka paljon sitä pystyy ohjaamaan. Jos pidän täsmällisestä reitistä, valitsen mieluummin tasohyppelyn. Jos taas haluan kokeilla liikettä ilman samaa suoraviivaista rakennetta, NoomiClone on omaleimaisempi vaihtoehto.

Atmosfääri kantaa vain silloin, kun nautin kokeilemisesta

Minun loppuarvioni on myönteinen mutta rajattu: NoomiClone onnistuu luomaan omaleimaisen, kevyen tunnelman, koska sen tyyli, fysiikkapohjainen liike ja temppuiluun sopiva rytmi tukevat samaa ideaa. Sen tärkein vahvuus on lupa kokeilla ja nauraa odottamattomille lopputuloksille; selvin rajoitus on, ettei se tarjoa kaikille pelaajille pitkää tai tarkasti ohjattua kokemusta. Jos kaipaat pientä, maksutta aloitettavaa temppupeliä ja suhtaudut kömpelyyteen osana hauskuutta, kokeilisin sitä. Jos haluat oppia oikeaa voimistelutekniikkaa tai pelata urheilulajia realistisesti, valitsisin toisenlaisen vaihtoehdon.

Kun joku kysyy, mitä pelissä oikeastaan tehdään, kuvailisin sitä näin: kokeillaan liikkeitä, tarkkaillaan miten hahmo reagoi ja päätetään, oliko lopputulos hauska vai haluaako sitä yrittää uudelleen eri tavalla. Se ei kuulosta yhtä suurelta lupaukselta kuin pitkä ura tai tarinallinen seikkailu, mutta juuri rajaus tekee odotuksista selkeät. Jos tämä kuulostaa omalta viihteeltä, maksuton aloitus antaa mahdollisuuden arvioida tuntumaa itse.

Suosittelisin sitä erityisesti pelaajalle, joka ei vaadi joka yritykseltä siistiä onnistumista ja jaksaa nauttia myös fysiikan aiheuttamista yllätyksistä. Ohittaisin sen, jos etsin realistista valmennusta, kilpailun tarkkaa sääntökehystä tai jatkuvaa tavoitteiden virtaa. Minulle sen onnistuminen ei riipu siitä, muuttuuko se suureksi peliksi, vaan siitä, saako se lyhyenkin temppukokeilun tuntumaan omalta pieneltä leikiltään.