Obby Parkour: Runner Game

Analyysin laatija Mobexer

Kun avaan Obby Parkour: Runner Gamen, ymmärrän nopeasti, mitä se tavoittelee: lyhyitä estejuoksuja, joissa tärkeintä on reagoida ajoissa ja yrittää uudelleen, kun hyppy menee pieleen. Tämä seikkailupeli sopii erityisesti hetkiin, jolloin haluan keskittyä yhteen pieneen haasteeseen enkä opetella laajaa tarinaa tai monimutkaisia sääntöjä. Ensimmäinen pelikerta tuntuu siksi helposti lähestyttävältä, mutta pelin todellinen vetovoima riippuu siitä, nauttiiko toistuvasta hyppäämisestä ja oman suorituksen hiomisesta.

Kenelle lyhyt esterata sopii arjessa

Ajattelen tätä ennen kaikkea pelinä, jonka voi ottaa esiin lyhyeksi tauoksi: vaikka odottaisin ruoan valmistumista tai pitäisin hetken irti muusta tekemisestä, yksi rajattu tavoite on helpompi aloittaa kuin pitkä seikkailu. Jos pelaan yhdessä lapsen kanssa, voimme keskittyä siihen, että seuraava hyppy osuu paremmin, sen sijaan että yrittäisimme muistaa monta sääntöä tai tehtävää. Se tekee pelistä luontevan kokeilun myös silloin, kun pelaaja ei vielä tunne tasohyppelyjä hyvin.

Tämä käyttötapa toimii parhaiten silloin, kun minulla on hetki rauhassa ja voin pitää huomion pelissä. Jos olen liikkeellä, odotan vuoroani tai joudun jatkuvasti keskeyttämään, tarkkaa ajoitusta vaativa pelitapa voi muuttua turhauttavaksi. En siis valitsisi sitä automaattisesti jokaiseen pieneen joutohetkeen: rauhallinen sanapeli tai pulmapeli voi sopia paremmin tilanteeseen, jossa katse ja kädet harhailevat jatkuvasti. Obbyn etu on aktiivisuus, ja sama ominaisuus on sen käytön selkein ehto.

Yksi hyppy kerrallaan: miten esterata tuntuu pelata

Ensimmäinen liike kertoo pelin luonteen

Pelin perusajatus on helppo hahmottaa: etenen obby-tyylisellä radalla, juoksen ja hyppään esteiden yli. Tässä ei tarvitse ensin ratkaista pitkää tehtäväketjua, vaan huomio kiinnittyy suoraan siihen, milloin liike kannattaa tehdä. Minulle tämä on pelin selkein vahvuus. Aloittamiseen ei tarvita pitkää valmistautumista, joten se sopii myös pelaajalle, joka haluaa kokeilla nopeasti, tuntuuko parkour-henkinen tasohyppely omalta.

Helppo aloitus ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen osuus olisi automaattisesti vaivaton. Kun rata vaatii tarkkaa ajoitusta, pienikin hätäily voi katkaista etenemisen. Silloin huomaan nopeasti, pelaanko huolellisesti vai painanko hyppyä vain toivoen parasta. Tällainen välitön palaute tekee toiminnasta ymmärrettävää: epäonnistumisen jälkeen tiedän yleensä, että minun kannattaa muuttaa omaa ajoitustani eikä etsiä monimutkaista ratkaisua.

Obby Parkour on Kids Games LLC:n tekemä mobiilipeli, jonka lähtökohta on selvästi vauhdikas ja helposti lähestyttävä. Se on suunnattu nuorellekin yleisölle, sillä ikämerkintä on PEGI 3. Tämä ei silti yksin kerro, että peli kiinnostaisi jokaista lasta tai aikuista samalla tavalla: ratkaisevaa on, pitääkö pelaaja yksinkertaisesta esteiden ylittämisestä ja uusintayrityksistä.

Palauterytmi syntyy onnistumisista ja virheistä

Obby-pelissä onnistumisen tunne on yleensä pieni mutta välitön: hyppy osuu kohdalleen, este jää taakse ja matka jatkuu. Kun yritys epäonnistuu, peli kannustaa käytännössä palaamaan toiminnan pariin ja kokeilemaan uudestaan. Juuri tämä vuorottelu pitää lyhyet pelisessiot liikkeessä. Minun ei tarvitse odottaa pitkään ennen kuin saan tietää, auttoiko tarkempi ajoitus.

Tässä on myös pelin keskeinen rajoitus. Jos kaipaan jatkuvasti uusia yllätyksiä, hahmojen kehitystä tai pitkää seikkailua, pelkkä juoksemisen ja hyppäämisen rytmi voi alkaa tuntua yksitoikkoiselta. Pelin ilo on enemmän tekemisen sujuvuudessa kuin siinä, että jokainen yritys muuttaisi kokemusta perusteellisesti. Siksi suosittelen arvioimaan jo alussa, nauttiiko itse samanlaisen haasteen toistamisesta.

Kannattaa myös erottaa toisistaan vaikeus ja kiireen tunne. Jos jokin hyppy epäonnistuu, en lähtisi heti painamaan nopeammin, sillä kiire voi vain toistaa saman virheen. Minulle järkevämpi tapa on pitää lyhyt tauko, huomata esteen lähestyminen ja yrittää reagoida hieman eri kohdassa. Tämä ei vaadi peliltä mitään erityistä ominaisuutta, vaan on oma pelitapa, jolla teen toistosta oppimista enkä pelkkää automaattista uudelleenaloitusta.

Käytännössä peli sopii esimerkiksi odotustauolle tai lyhyelle rentoutumishetkelle, kun haluan tehdä jotain aktiivista mutta en sitoutua pitkään pelisessioon. Jos taas olen bussissa tai muussa tilanteessa, jossa kädet tai huomio katkeilevat, tarkkaa hyppyajoitusta vaativa osuus ei välttämättä ole paras valinta. Tällöin rauhallisempi pulmapeli voi olla mukavampi vaihtoehto kuin esterata, jossa reagointi on koko tekemisen ydin.

Palkinto on ennen kaikkea uusi yritys

Tämän pelin palkitsevuutta kannattaa tarkastella arkisesti. Pelaan, koska haluan päästä esteestä ohi tai saada suorituksen tuntumaan paremmalta kuin edellisellä kerralla. Tällainen tavoite toimii hyvin lyhyessä pelissä: onnistumisen merkitys ei vaadi suurta tarinaa ympärilleen. Jos yksittäinen rata tai kohta saa minut yrittämään vielä kerran, pelin ydin on tehnyt tehtävänsä.

Hyödyllinen tapa pelata on vaihtaa lähestymistä epäonnistumisen jälkeen sen sijaan, että toistaisin saman liikkeen kiireessä. Voin esimerkiksi odottaa hetken ennen hyppyä ja katsoa, mihin kohtaan este suhteessa omaan liikkeeseen osuu. Tämä pieni oma rutiini tekee uusintayrityksestä tarkoituksellisen: en vain aloita alusta, vaan kokeilen eri ajoitusta. Se on konkreettinen tapa saada yksinkertaisesta parkour-loopista enemmän irti.

Toinen käytännöllinen vinkki on asettaa itselle pieni tavoite ennen pelaamista. Voin päättää, että keskityn tällä kertaa yhteen vaikealta tuntuvaan kohtaan enkä arvioi koko pelikertaa sen perusteella, pääsenkö pitkälle. Tällainen rajaus pitää odotukset kohtuullisina ja tekee onnistumisesta selkeämmän. Jos huomaan toistavani yrityksiä ilman että kiinnitän huomiota ajoitukseen, tauko on usein parempi kuin saman liikkeen jatkaminen väsyneenä.

Peli on ilmainen, mutta siihen kuuluu sovelluksen sisäisiä ostoksia, jos ne laskutetaan Playn kautta: hintahaarukka on 1,19–12,99 euroa. Tämä kannattaa huomioida etenkin silloin, kun peli annetaan lapsen käyttöön. Itse pitäisin lataamisen ja mahdolliset ostot erillisinä päätöksinä: ilmaiseksi aloittaminen ei tarkoita, että kaikki pelin sisäiset vaihtoehdot olisivat maksuttomia. Ostot eivät myöskään ole syy olettaa, että niitä tarvitaan perusidean kokeilemiseen.

Jos annan laitteen lapselle, kävisin ostomahdollisuudet läpi etukäteen ja sopisin, ettei maksullisia valintoja tehdä omin päin. Tämä on yksinkertainen mutta hyödyllinen varotoimi kaikissa peleissä, joissa voi tulla vastaan sovelluksen sisäisiä ostoksia. Aikuisellekin on hyvä muistaa ero ilmaisen lataamisen ja maksuttoman sisällön välillä, jotta pelin kokeilu ei synnytä väärää oletusta. Näin voin arvioida itse pelattavuutta ilman, että ostaminen sekoittuu siihen.

Milloin peli sopii ja milloin valitsisin muuta

PEGI 3 -merkintä tekee pelistä ikäluokituksen puolesta sopivan myös pienille pelaajille, ja suoraviivainen tavoite on helppo selittää: etene radalla ja ajoita hypyt. Aikuiselle peli voi toimia kevyenä ajanvietteenä, jos hän pitää nopeista yrityksistä eikä kaipaa laajoja järjestelmiä. Lapsen kanssa pelatessa voin kannustaa keskittymään yhteen esteeseen kerrallaan, mikä tekee epäonnistumisesta vähemmän turhauttavan ja seuraavasta yrityksestä selkeämmän.

Ikämerkintä ei kuitenkaan ratkaise sitä, kuinka kärsivällinen pelaaja on. Pienelle lapselle epäonnistuminen voi tuntua harmilliselta, vaikka peli itsessään olisi ikäluokituksen mukainen. Siksi pelaisin aluksi vieressä ja katsoisin, nauttiiko lapsi uusintayrityksistä vai alkaako sama kohta nopeasti ärsyttää. Jos peli tuottaa enemmän kiukkua kuin onnistumisen iloa, on aivan järkevää vaihtaa tekemistä. Hyvä käyttötapa on pitää kokeilu lyhyenä eikä tehdä läpipääsystä vaatimusta.

Sen sijaan pelaaja, joka haluaa tutkimista, vahvan juonen tai pitkän hahmokehityksen, saattaa viihtyä paremmin laajemmassa seikkailupelissä. Myös rauhallista pelattavaa etsivälle tämä voi olla väärä valinta, sillä esteradan kiinnostavuus perustuu aktiiviseen ajoitukseen. Verrattuna tavalliseen loputtomaan juoksupeliin obby-tyyppinen eteneminen tuntuu enemmän esteiden tarkalta ylittämiseltä kuin pelkältä jatkuvalta väistelyltä; perinteiseen tasohyppelyyn verrattuna taas painopiste on nopeassa uudelleen yrittämisessä eikä välttämättä laajassa kenttien tutkimisessa.

Vertailu auttaa valitsemaan oikeanlaisen pelin. Jos pidän loputtomissa juoksupeleissä ennen kaikkea vauhdista ja esteiden väistämisestä, tämä voi tuntua tarkemmalta ja enemmän yksittäiseen hyppyyn keskittyvältä vaihtoehdolta. Jos taas kaipaan tasohyppelyssä salaisuuksien etsimistä, reittien tutkimista tai selkeää tarinallista etenemistä, tavallinen laajempi tasohyppely tarjoaa todennäköisesti enemmän vaihtelua. Obby Parkour on parhaimmillaan silloin, kun sen tiivis rytmi on etu eikä puute.

Myös peliseuran odotukset kannattaa pitää realistisina. Kyseessä on suoraviivainen yksinpelaamisen kaltainen taitohaaste, eikä minun kannata ladata sitä odottaen laajoja yhteisiä tehtäviä tai tarinallista tekemistä perheen kesken. Toisen vieressä voi toki seurata ja kannustaa, mutta varsinainen kiinnostus syntyy omasta liikkeestä ja yrityksestä. Jos etsin peliä, jossa useampi pelaaja osallistuu jatkuvasti samaan toimintaan, valitsisin siihen tarkoitukseen suunnitellun vaihtoehdon.

Asennusta harkitsevalle käytännön yhteensopivuustieto on selkeä: Androidin vähimmäisvaatimus on versio 7.0. Pelin nykyinen versio on 8.2.5.290, joten sovelluskaupasta kannattaa tarkistaa, että käytössä oleva laite täyttää järjestelmävaatimuksen. Tämä on erityisen hyödyllistä vanhempaa puhelinta käytettäessä, sillä muuten kiinnostava kokeilu voi tyssätä jo ennen pelaamista.

Kun valmistaudun ensimmäiseen pelikertaan, tarkistan siis kaksi arkista asiaa: sopiiko laite vähimmäisvaatimukseen ja onko pelaamiseen käytettävissä hetki, jolloin pystyn keskittymään. Jos pelaan vanhalla tai yhteiskäytössä olevalla laitteella, tarkistan myös, että sovelluksen asetukset ja ostomahdollisuudet ovat perheen tilanteeseen sopivat. Nämä eivät muuta itse esteradan luonnetta, mutta ne tekevät kokeilusta huolettomamman ja estävät sen, että käytännön yllätys pilaa ensivaikutelman.

Suosio ja odotukset kannattaa suhteuttaa

Pelin keskiarvo on 4,4, ja sillä on noin 127 000 arviota sekä noin 27 000 kirjallista arvostelua. Asennuksia on yli 10 miljoonaa. Nämä luvut kertovat, että peli on tavoittanut suuren yleisön, mutta ne eivät takaa, että juuri sen toistuva parkour-toiminta olisi omaan makuun. Minusta niitä kannattaa lukea taustatietona, ei lupauksena siitä, että peli tarjoaisi kaikille samanlaisen kokemuksen.

Laaja yleisö voi kertoa, että helposti ymmärrettävä perusidea sopii monen kokeiltavaksi, mutta suosio ei ole sama asia kuin monipuolisuus. Minä käyttäisin arviota päätöksessä vain yhtenä vihjeenä ja miettisin sen rinnalla, mitä itse haluan peliltä. Jos etsin muutaman nopean hypyn mittaista haastetta, yksinkertaisuus voi olla juuri sopiva. Jos taas huomaan palaavani peleihin uusien alueiden, tavoitteiden tai tarinan vuoksi, korkea kiinnostus muiden keskuudessa ei välttämättä muuta tätä peliä minulle sopivaksi.

Jos kokeilen sitä ensimmäistä kertaa, asettaisin odotukset yksinkertaisiksi: testaan, pidänkö liikkeen rytmistä ja siitä, että virheestä pääsee nopeasti uuteen yritykseen. En odottaisi automaattisesti suurta tarinaa tai monipuolista seikkailurakennetta. Tällä tavalla pelin vahvuus ja raja tulevat esiin reilusti. Se voi olla mainio pieni taitohaaste, vaikka se ei korvaisi laajempaa peliä, johon haluan uppoutua pitkäksi aikaa.

Uusi sessio alkaa yhdestä keskeneräisestä hypystä

Uuden pelikerran aloittamiseen ei tarvita suurta syytä. Usein riittää tunne siitä, että edellinen hyppy meni melkein oikein ja seuraavalla kerralla osaan ajoittaa sen paremmin. Tämä on sekä pelin koukku että sen mahdollinen heikkous: sama nopea uusintayritysten ketju tekee pelaamisesta helposti lähestyttävää, mutta jos onnistumisen tavoittelu ei tunnu palkitsevalta, syy palata voi jäädä vähäiseksi.

Arkisesti tämä voi tarkoittaa sitä, että pidän pienen tauon ja palaan myöhemmin kohtaan, joka jäi kesken. Kun en yritä ratkaista sitä väsyneenä tai kiireessä, huomaan helpommin, oliko ongelmana hätäily vai vain se, etten vielä ollut sisäistänyt liikkeen rytmiä. Tämä ei takaa onnistumista, mutta tekee uudesta yrityksestä mielekkäämmän. Jos taas huomaan, että palaan vain tavan vuoksi enkä enää nauti tekemisestä, lopettaminen on parempi ratkaisu kuin väkisin jatkaminen.

Minun neuvoni on käyttää peliä pieninä annoksina ja lopettaa silloin, kun tekeminen alkaa tuntua saman toistamiselta eikä enää omalta haasteelta. Se sopii erityisen hyvin pelaajalle, joka haluaa muutaman keskittyneen estejuoksun ilman pitkää sitoutumista. Jos taas huomaan etsiväni joka kerralla uusia ympäristöjä tai tarinallisia yllätyksiä, valitsisin toisenlaisen seikkailupelin.

Lopulta Obby Parkour: Runner Game toimii parhaiten silloin, kun sen yksinkertainen toimintasilmukka osuu omaan makuun: lähden liikkeelle, saan nopeasti palautetta, yritän parantaa suoritusta ja palaan myöhemmin vielä yhden hypyn vuoksi. Se on helposti lähestyttävä ilmainen vaihtoehto parkour-henkisen tasohyppelyn kokeilemiseen, mutta ostot kannattaa pitää mielessä ja toiston sietoa arvioida rehellisesti. Jos haet lyhyttä, aktiivista haastetta, antaisin sille mahdollisuuden; jos kaipaat syvää tutkimista tai rauhallista etenemistä, katsoisin mieluummin muualta.