Paint & Hide: Color Guys

Analysoinut Mobexer

Kun sama puhelin kulkee kotona kädestä käteen, arvostan pelejä, jotka eivät vaadi pitkää selitystä ennen ensimmäistä yritystä. Paint & Hide: Color Guys tarjoaa selkeän lähtöidean: väreillä toimiminen liittyy piiloutumiseen, joten pelaaja ei vain katsele ruutua vaan miettii, miten oma valinta näkyy. Minusta se sopii parhaiten lyhyisiin, rentoihin hetkiin. Se ei ole peli, jonka ympärille koko perheen kannattaa suunnitella pitkä pelisessio, mutta sopivassa tilanteessa se antaa yhteiselle laitteelle helposti lähestyttävää tekemistä.

Kun yksi puhelin kiertää huoneessa

Jos odotat vuoroasi tai vietät rauhallista hetkeä kotona, tällainen peli on helppo ottaa esiin ilman suurta valmistelua. Värien kanssa puuhastelu ja piiloutumisen idea antavat tekemiselle selvän aiheen, joten peli tuntuu konkreettisemmalta kuin täysin abstrakti naputtelu. Paint & Hide: Color Guysin vahvuus on nopea sisäänpääsy: sitä voi kokeilla hetken ja päättää sitten, haluaako jatkaa.

Jaetulla laitteella kannattaa kuitenkin sopia vuorot ennen aloittamista. Kaikkien ei tarvitse pelata yhtä pitkään, mutta yhteinen pelivuoro toimii parhaiten, kun puhelinta ei oteta kesken toisen tekemisen pois. Peli sopii esimerkiksi tilanteeseen, jossa yksi perheenjäsen kokeilee ensin ja näyttää sitten muille, miten värien ja piiloutumisen ajatus käytännössä toimii. Näin myös nuorempi pelaaja voi seurata rauhassa ennen omaa vuoroaan.

Arjessa tällainen hetki voisi syntyä vaikka silloin, kun yksi odottaa ruoan valmistumista ja toinen haluaa nähdä, mistä pelissä on kyse. Yksi pelaa, toinen katsoo ja ehdottaa, mikä väri voisi toimia paremmin; sitten puhelin vaihtaa omistajaa. Tällainen kevyt kommentointi sopii pelin ajatukseen paremmin kuin se, että kaikki yrittäisivät ohjata samaa ruutua yhtä aikaa. Jos seuraajat alkavat antaa ristiriitaisia neuvoja, vuorossa olevan kannattaa silti saada tehdä oma ratkaisunsa.

En pitäisi sitä automaattisesti seurapelinä. Jos ryhmä etsii monimutkaisia sääntöjä, joukkueiden välistä suunnittelua tai pitkää yhteistä kampanjaa, tässä lähtökohta on kevyempi. Se on enemmän pieni yhteinen kokeilu kuin valmis illanvieton ohjelmanumero. Parhaimmillaan se toimii silloin, kun odotukset pidetään sopivan rentoina ja pelaaminen saa päättyä heti, kun kiinnostus hiipuu.

Värien käyttö vaatii malttia

Pelin väriteema voi houkutella kokeilemaan nopeasti erilaisia ratkaisuja, mutta suosittelen katsomaan ensin, mitä kulloinenkin tilanne pyytää. Kun mukana on piiloutumisen ajatus, pelkkä värin vaihtaminen ei välttämättä ole fiksuin ensimmäinen liike. Pysähdy hetkeksi tarkastelemaan näkymää ja mieti, miten valinta vaikuttaa siihen, erottuuko hahmo vai sulautuuko se ympäristöön. Tämä pieni harkinta tekee tekemisestä kiinnostavampaa kuin satunnainen kokeilu.

Hyvä tapa tutustua peliin on erottaa kokeilu ja varsinainen yritys toisistaan. Ensin voi katsoa, mitä ruudulla tapahtuu ja millainen värien käyttö tuntuu luontevalta; vasta sen jälkeen kannattaa keskittyä onnistumiseen. Näin lapsi ei koe jokaista ensimmäistä napautusta ratkaisevaksi, ja aikuinenkin näkee, ymmärtääkö pelaaja idean. Tämä on hyödyllinen pieni käytännön niksi etenkin silloin, kun peli annetaan ensimmäistä kertaa nuoremman pelaajan käteen.

Yksi käytännöllinen tapa jakaa pelaamista on antaa vuorossa olevalle henkilölle yksi yritys tai lyhyt hetki, jonka jälkeen seuraava kokeilee. Se vähentää kiistaa siitä, kuka saa puhelimen, ja tekee myös pelin seuraamisesta mielekkäämpää. Jos pelaaja haluaa opetella rauhassa, hänelle voi antaa pidemmän vuoron; jos taas porukka vain tutustuu peliin, lyhyet vuorot pitävät tilanteen kevyenä.

En suosittelisi käyttämään yhteistä laitetta niin, että jokainen jatkaa toisen keskeneräistä peliä tietämättä, mitä tämä yritti tehdä. Se voi sekoittaa kokemuksen ja tuntua epäreilulta, etenkin jos pelaajat ovat eri-ikäisiä tai taitotasoltaan erilaisia. Sopikaa yksinkertainen raja: joko jokainen aloittaa omalla vuorollaan puhtaalta pöydältä tai pelaaja kertoo seuraavalle, mitä oli tekemässä. Se on arkinen ratkaisu, mutta auttaa pitämään pelin hauskana ja tekee vuoronvaihdosta reilumman tuntuisen.

Jaettu laite ei ole sama kuin jaettu pelitili

Perheen tai kämppisten yhteisessä puhelimessa kannattaa erottaa toisistaan laitteen käyttö ja pelaajan oma eteneminen. Käyttäjätunnuksia tai erillisiä profiileja ei pidä olettaa, vaan tarkista ensin itse, miten peli käynnistyy ja mitä ruudulla tapahtuu ennen kuin annat laitteen eteenpäin. Jos näkyviin tulee henkilökohtaisia asetuksia tai keskeneräistä tekemistä, sovi, kuka käyttää laitetta ja milloin.

Ennen yhteistä kokeilua kannattaa myös sopia, kuka avaa pelin ja kuka sulkee sen. Tämä on pieni asia, mutta auttaa välttämään tilanteen, jossa seuraava käyttäjä joutuu arvailemaan, voiko hän jatkaa vai pitäisikö aloittaa alusta. Jos laitteella on muitakin käyttäjiä tai siihen liittyy esimerkiksi aikuisen henkilökohtaisia sovelluksia, pelaaminen kannattaa rajata siihen, että lapsi saa vain pelivuoronsa eikä koko laitetta vapaasti käyttöönsä. Kyse ei ole pelin erikoisasetuksista vaan tavallisesta järkevästä tavasta jakaa puhelin.

Sujuva kotikäytäntö on aloittaa yhdessä: aikuinen avaa pelin, käy ohjauksen läpi ja antaa lapsen kokeilla sen jälkeen. Näin näet samalla, onko pelin käyttö omassa laitteessa luontevaa ja sopiiko sen tahti pelaajalle. Jos useampi haluaa pelata, vuorottelu on varmempi vaihtoehto kuin se, että kaikki yrittävät käyttää peliä yhtä aikaa samalla puhelimella.

Myös laitteiden välillä siirtyminen kannattaa pitää yksinkertaisena. Älä lupaa, että pelin tilanne tai saavutukset kulkevat käyttäjältä toiselle tai puhelimesta toiseen. Jos lapsi pelaa ensin vanhemman laitteella ja myöhemmin omalla, käsitelkää niitä erillisinä pelikertoina, ellei pelin omasta näkymästä käy selvästi ilmi muuta. Näin vältetään turha harmitus, jos tuttu tilanne ei jatkukaan samalla tavalla. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei peliä kannata esitellä lapselle jatkuvana yhteisenä projektina, jos tarkoitus on vain kokeilla sitä silloin tällöin.

Yhteinen rytmi ratkaisee enemmän kuin säännöt

Paint & Hide: Color Guysin kaltaisessa kevyessä pelissä kotona tärkeintä on usein se, milloin pelaaminen sopii muille. Jos yksi yrittää keskittyä ja toinen selaa samaa laitetta, yhteiskäyttö muuttuu helposti hankalaksi. Sopikaa siis etukäteen, onko kyse yhden henkilön rauhallisesta pelituokiosta vai lyhyestä yhteisestä kokeilusta. Selkeä odotus ehkäisee keskeytyksiä paremmin kuin tiukka sääntölista.

Jaetussa tilanteessa toimiva koordinointi ei vaadi pistelaskua tai tarkkaa aikataulua. Riittää, että jokainen tietää, kenen vuoro on ja milloin laite vaihtaa käyttäjää. Jos yksi pelaaja tarvitsee enemmän aikaa ymmärtääkseen värien ja piiloutumisen yhteyden, hänelle voi antaa rauhallisen aloituksen ja pitää myöhemmät vuorot lyhyempinä. Näin tasapuolisuus ei tarkoita, että kaikilla on täsmälleen sama määrä sekunteja, vaan että jokainen saa kokeilla ilman hoputusta.

Erityisesti pienempien lasten kanssa kannattaa varata ensimmäinen kokeilu aikuisen läsnä ollessa. Aikuinen voi huomata, ymmärtääkö lapsi pelin tavoitteen ja turhautuuko hän, jos ratkaisu ei onnistu heti. Samalla on helppo näyttää, miten laite annetaan seuraavalle pelaajalle ja miten peli suljetaan, kun vuoro on ohi. Tämä ei vaadi monimutkaista järjestelyä, mutta tekee jaetusta käytöstä rauhallisempaa.

Jos perheenjäsenet pitävät hyvin erilaisista peleistä, älä yritä tehdä tästä kaikkien yhteistä suosikkia. Yksi voi nauttia värien kokeilusta, kun taas toinen kaipaa enemmän pulmanratkontaa tai vauhdikasta toimintaa. Silloin peli kannattaa pitää yhtenä vaihtoehtona muiden joukossa. Se palvelee parhaiten sitä pelaajaa, jota kiinnostaa juuri kevyt värien ja naamioitumisen ympärille rakentuva idea.

Ikäluokitus antaa lähtökohdan, ei koko vastausta

Pelin ikäluokitus on PEGI 3, joten se on merkitty hyvin nuorillekin sopivaksi. Se on hyödyllinen lähtötieto aikuiselle, joka valitsee peliä yhteiseen laitteeseen, mutta omaan arvioon kannattaa silti sisällyttää lapsen keskittymiskyky ja tapa suhtautua epäonnistumisiin. Ikämerkintä ei kerro, pitääkö lapsi pelin rytmistä tai osaako hän käyttää puhelinta itsenäisesti.

Vanhemman kannattaa testata peli ensin itse ja näyttää sitten lapselle, miten siinä edetään. Näin voi arvioida, ovatko näytön tapahtumat ymmärrettäviä ja tuntuuko pelaaminen sopivan rauhalliselta. Jos lapsi tarvitsee vielä paljon apua kosketusnäytön käytössä, yhteinen pelaaminen voi olla parempi vaihtoehto kuin puhelimen antaminen yksin pitkäksi aikaa. Jos taas lapsi ymmärtää idean nopeasti mutta ei jaksa odottaa omaa vuoroaan, lyhyempi yhteinen kokeilu voi olla parempi kuin pitkä pelisessio.

Pelistä on julkaissut HIGAME GLOBAL, ja sen arvosana on keskimäärin 3,4 noin 3,1 tuhannen arvostelun perusteella. Se on ladattu yli miljoona kertaa, joten kyse ei ole aivan tuntemattomasta kokeilusta, mutta nämä luvut eivät yksin kerro, sopiiko se juuri teidän kotiinne. Minä painottaisin valinnassa sitä, innostaako värien ja piiloutumisen yhdistelmä pelaajaa ja toimiiko käyttö sujuvasti omalla laitteella. Arvosana antaa korkeintaan yleisen taustakuvan; oma lyhyt kokeilu kertoo paremmin, sopiiko pelin tapa toimia sille ihmiselle, jolle sitä ollaan tarjoamassa.

PEGI-merkintä ja aikuisen oma harkinta vastaavat eri kysymyksiin. Ikäluokitus auttaa hahmottamaan yleistä ikäsopivuutta, kun taas aikuinen näkee käytännössä, pystyykö lapsi käyttämään peliä rauhassa ja ymmärtääkö hän, että puhelin on yhteisessä käytössä. Siksi en jättäisi nuorta pelaajaa yksin vain sillä perusteella, että ikämerkintä on matala. Ensimmäinen yhteinen kokeilu on samalla tilaisuus arvioida, tarvitseeko lapsi vielä ohjausta vai pärjääkö hän seuraavalla kerralla itsenäisemmin.

Milloin valitsisin jotain muuta?

Jos haluatte pelin, jossa useampi ihminen osallistuu jatkuvasti samanaikaisesti, valitsisin mieluummin selvästi yhteiseen moninpeliin rakennetun vaihtoehdon. Paint & Hide: Color Guysin idea sopii paremmin vuorotteluun tai siihen, että muut seuraavat yhden pelaajan yritystä. Se ei ole paras valinta myöskään pelaajalle, joka odottaa laajaa tarinaa, pitkää kehityspolkua tai syvällistä strategiaa.

Vertailu tavalliseen värityssovellukseen auttaa päättämään, mitä lapsi oikeastaan etsii. Tässä väreihin liittyy piiloutumisen tavoite, joten tekeminen sisältää valintojen miettimistä eikä ole vain kuvien täyttämistä. Vastapainoksi se ei ole paras valinta, jos tarkoitus on harjoitella vapaata piirtämistä tai tehdä oma kuva ilman pelillistä tehtävää. Luovaan askarteluun sopii paremmin väline, jossa käyttäjä itse rakentaa sisällön; tämän pelin etu on rajatumpi, pelimäinen idea.

Myös nopeat reaktiopelit ovat eri vaihtoehto kuin tämä. Jos pelaaja haluaa jatkuvaa toimintaa ja kilpailua, kevyempi värien valintaan perustuva tekeminen voi tuntua liian rauhalliselta. Toisaalta lapselle, jota kuormittavat nopeasti vaihtuvat tilanteet, maltillisempi kokeilu voi olla miellyttävämpi. Valintaa ei siis kannata tehdä vain sen perusteella, että peli kuuluu ajanvietepelien joukkoon, vaan sen mukaan, haluaako käyttäjä ratkaista pienen tilanteen, luoda vapaasti vai kilpailla muiden kanssa.

Toisaalta perinteiseen värityspeliin verrattuna tässä on enemmän tavoitetta kuin pelkässä vapaassa piirtelyssä: mukana on piiloutumisen näkökulma. Jos lapsi kyllästyy siihen, että ruudulle vain lisätään väriä ilman muuta päämäärää, tämä yhdistelmä voi tarjota sopivasti lisäajateltavaa. Jos hän taas haluaa itse suunnitella kuvia alusta asti, tavallinen piirto- tai värityssovellus palvelee paremmin. Kannattaa siis kysyä, innostaako lasta enemmän oikean ratkaisun etsiminen vai oman jäljen tekeminen; vastaus kertoo usein pelivalintaa enemmän kuin ikäluokitus.

Ilmainen hinta madaltaa kokeilun kynnystä, mutta se ei tarkoita, että peli olisi automaattisesti paras vaihtoehto jokaiselle. Kannattaa kokeilla ensin lyhyesti ja katsoa, jääkö lapsi uteliaaksi vai siirtyykö huomio nopeasti muualle. Kevyt ajanviete on onnistunut hankinta silloin, kun sitä ei tarvitse väkisin venyttää pitkäksi pelikerraksi. Kotona hyödyllinen päätös on myös sopia jo ennen kokeilua, että pelaaminen päättyy luontevasti vuoron jälkeen, jos kiinnostus ei jatku.

Käytännön aloitus ilman turhaa säätöä

Jos harkitset pelin ottamista yhteiseen käyttöön, aloita siitä, että tarkistat itse, miten se avautuu omalla laitteellasi. Tämä antaa tilaisuuden nähdä ensimmäinen näkymä rauhassa ja varmistaa, että tiedät, miten pääset pois pelistä ennen kuin annat puhelimen lapselle. Sen jälkeen voit näyttää yhden tilanteen ääneen ajatellen: mitä ruudulla huomaat, miksi harkitset tiettyä väriä ja mitä haluat kokeilla. Tällainen esimerkki opettaa päätöksentekoa paremmin kuin pitkä ohjeistus.

Seuraavalla vuorolla anna pelaajan tehdä oma valintansa ennen kuin tarjoat neuvoja. Jos aikuinen kertoo heti oikean ratkaisun tai ohjaa jokaista napautusta, lapsi ei pääse kokeilemaan, millainen vaikutus omalla päätöksellä on. Kun yritys ei onnistu, voit kysyä, mitä hän huomasi, sen sijaan että määrittelisit sen virheeksi. Tämä pitää pelin sävyn kannustavana ja antaa samalla aikuiselle paremman kuvan siitä, onko idea ymmärretty.

Yhteisessä puhelimessa lyhyt esittely ja selkeä vuoronvaihto ovat hyödyllisempiä kuin se, että peliä käytetään taustalla muiden tehtävien lomassa. Jos puhelin tarvitaan pian muuhun, kerro se ennen pelaamisen aloittamista, jotta vuoron päättyminen ei tule yllätyksenä. Tällainen ennakointi tekee kevyestä pelistä helpomman sovittaa arkeen eikä vaadi, että aikuisen pitäisi valvoa jokaista hetkeä jatkuvasti.

Oma suositukseni kotikäyttöön

Suosittelen tätä ennen kaikkea lyhyisiin, valvottuihin pelivuoroihin ja yhteisen puhelimen satunnaiseksi ajanvietteeksi. Se sopii kodissa tilanteeseen, jossa yksi pelaa ja muut voivat seurata, mutta laitteesta ja vuorojen kestosta on hyvä sopia etukäteen. Pienille lapsille aikuisen ensimmäinen kokeilu on järkevä, vaikka pelin ikäluokitus on matala.

Nykyinen versio on 0.8, ja peli on saatavilla ilmaiseksi. Se toimii Android-versiossa 9 tai sitä uudemmassa käyttöjärjestelmässä. Nämä tiedot tekevät kokeilemisesta helppoa yhteensopivalla laitteella, mutta minä en rakentaisi sen varaan perheen ainoaa yhteistä pelisuunnitelmaa. Kevyeen hetkeen se voi sopia oikein hyvin; jos haette pitkää, selvästi moninpeliksi suunniteltua tai luovaan tekemiseen keskittyvää kokemusta, valitsisin toisenlaisen pelin.

Yhteenvetona suosittelen antamaan sille mahdollisuuden, jos kotona etsitään helposti aloitettavaa peliä, jossa väreihin liittyy pieni harkinnan paikka. Se voi olla erityisen sopiva lapselle, joka haluaa kokeilla ratkaisuja ja näyttää muille, mitä huomasi, mutta se ei ole yhtä hyvä valinta pelaajalle, joka haluaa rakentaa oman kuvan tai pelata jatkuvasti yhdessä muiden kanssa. Yhteisellä laitteella vuorottelu, aikuisen tekemä ensikokeilu ja realistiset odotukset ratkaisevat paljon.

Minun lopullinen arvioni on, että Paint & Hide: Color Guys on kokeilemisen arvoinen silloin, kun värien ja piiloutumisen yhdistelmä kiinnostaa ja peliltä odotetaan vain rentoa tekemistä. Se ei korvaa perheen yhteistä lautapeliä eikä syvää mobiilipeliä, mutta voi tarjota pienen yhteisen puheenaiheen ja muutaman hauskan vuoron. Jos haluatte pitää käytön mutkattomana, aloittakaa yhdessä, sopikaa vuorottelusta ja katsokaa sitten, innostaako peli vielä seuraavallakin kerralla.