Piano Music & Songs

Analyysin laatija Mobexer

Kun haluan soittaa muutaman sävelen ilman, että otan esiin oikeaa soitinta tai avaan monimutkaista musiikkiohjelmaa, puhelimen pianokoskettimet ovat kätevä lähtökohta. Piano Music & Songs on yksinkertainen musiikkipeli, jossa kosketusnäyttö toimii soittimena. Sen idea on helppo ymmärtää heti: avaan sovelluksen, kokeilen koskettimia ja harjoittelen rauhassa. Sen vahvuus on matala aloituskynnys, ei ammattimaisen pianonsoiton jäljittely.

Indocipta Studion peli sopii parhaiten hetkiin, jolloin haluan tunnustella pianon säveliä, kokeilla pientä melodiaa tai antaa lapselle turvallisen tavan tutustua koskettimiin. Se on ilmainen, ja sen ikäluokitus on PEGI 3. Käyttöä kannattaa silti arvioida omien odotusten mukaan: tämä ei korvaa piano-opettajaa, täysikokoista koskettimistoa eikä musiikinteko-ohjelmaa.

Rauhallinen aloitus koskettimilla

Ensimmäiset minuutit kertovat, mihin peli sopii

Ensimmäisellä käyttökerralla lähestyn peliä kokeilualustana. Napautan koskettimia, kuuntelen niiden tuottamia säveliä ja tunnustelen, miten näytön koko vaikuttaa soittamiseen. Puhelimella käytössä oleva tila on luonnostaan rajallinen, joten aivan aluksi kannattaa keskittyä muutamaan vierekkäiseen koskettimeen sen sijaan, että yrittäisi soittaa nopeasti pitkää sävelkulkua.

Tämä pieni rajaus tekee harjoittelusta hyödyllisempää. Kun pysyn kapealla alueella, huomaan helpommin, miten sormien liike ja kosketuksen ajoitus vaikuttavat siihen, mitä kuulen. Tabletilla laajempi näkymä voi tuntua luontevammalta, mutta laite ei itsessään tee pelistä opetuskokonaisuutta. Soittaminen on edelleen parasta nähdä kokeiluna ja harjoituksena, ei tarkkana mittarina omalle musiikilliselle osaamiselle.

Arjessa käyttäisin peliä esimerkiksi lyhyellä tauolla: avaan pianon, etsin korvakuulolta tutun sävelen ja kokeilen, saanko siitä aikaan pienen melodian. Tällainen muutaman minuutin hetki toimii paremmin kuin epämääräinen tavoite “oppia piano”, koska se antaa selkeän syyn avata sovelluksen ja lopettaa harjoituksen silloin, kun kiinnostus hiipuu.

Toistettava tapa auttaa enemmän kuin pitkä sessio

Jos haluan palata samaan ideaan useana päivänä, teen harjoituksesta tarkoituksella toistettavan. Valitsen pienen melodian tai rytmisen kuvion, soitan sen hitaasti ja yritän seuraavalla kerralla löytää saman liikkeen uudelleen. Näytön koskettimilla tämä kehittää ennen kaikkea sävelten tunnistamista ja sormien osumatarkkuutta. Se ei välttämättä siirry sellaisenaan akustisen pianon tuntumaan, mutta korvan ja käsien yhteistyö saa silti harjoitusta.

Hyvä niksi on pysähtyä heti, kun kuvio onnistuu, eikä jatkaa sattumanvaraisesti uusille sävelille. Kun sama pieni pätkä pysyy mielessä, seuraava harjoituskerta alkaa nopeasti. Näin peli palvelee paremmin lyhyttä arkirutiinia kuin pitkää, tavoitteellista opiskelua, jossa tarvitsisin nuottimateriaalia, palautetta ja selkeän opetussuunnitelman.

Kenelle matala aloituskynnys on etu

Piano Music & Songs sopii ihmiselle, joka haluaa kokeilla pianokoskettimia ilman erillistä soitinta tai pitkää perehdytystä. Se voi olla myös mukava tapa antaa lapsen tutkia ääniä aikuisen valvonnassa. Jos tavoitteena on vain tunnistaa, tuntuuko koskettimien naputtelu kiinnostavalta, tämän kaltainen peli on vaivattomampi aloitus kuin musiikkiohjelma, jonka asetukset ja työkalut vaativat opettelua.

Minusta peli toimii parhaiten, kun sille antaa pienen ja realistisen tehtävän: kokeile sävelkorkeuksia, etsi tuttu melodia tai totuttele siihen, että eri koskettimet tuottavat eri ääniä. Jos taas odotan järjestelmällistä musiikinteoriaa, henkilökohtaista palautetta tai oikean pianon kaltaista kosketustuntumaa, valitsisin toisenlaisen harjoitteluvälineen.

Asetukset, toisto ja käytännön rajat

Tarkista omaan laitteeseen sopiva käyttötapa

Ennen kuin alan harjoitella pidempään, tarkistan sovelluksen näkyvät valinnat ja sovitan soittotavan laitteeseeni. Pienellä näytöllä sormet voivat peittää osan koskettimista, joten kokeilen, tuntuuko yhdellä sormella naputtelu hallittavammalta kuin useamman sormen käyttö. Tabletilla taas kädet mahtuvat luontevammin näytölle, mutta nopea soitto voi silti olla kömpelöä, jos koskettimien väli tuntuu ahtaalta.

Äänen kuunteluun kannattaa valita rauhallinen ympäristö tai käyttää laitteen omaa äänenvoimakkuuden säätöä. Tämä on käytännöllinen asia etenkin silloin, kun harjoittelen yhteisessä tilassa tai annan lapsen kokeilla peliä. Sovelluksen yksinkertainen käyttötapa ei poista sitä, että toistuva ääni voi häiritä muita, joten lyhyet kokeilut ja sopiva äänenvoimakkuus tekevät käytöstä miellyttävämpää.

Jos jokin ohjaus tai näkymä tuntuu hankalalta, en yritä ratkaista asiaa arvailemalla piilotettuja toimintoja. Käyn läpi vain sovelluksessa selvästi tarjolla olevat valinnat ja keskityn siihen, mitä koskettimilla voi tehdä. Tämä on järkevä lähestymistapa juuri siksi, että pelin vahvuus on välittömässä kokeilussa eikä laajan asetuspaneelin hallinnassa.

Nopeammat kuviot syntyvät pienistä tottumuksista

Kosketusnäytöllä nopeutta ei kannata tavoitella ensimmäisenä. Aloitan kahdesta tai kolmesta sävelestä, soitan ne tasaisessa järjestyksessä ja pidän käden liikkeen mahdollisimman pienenä. Kun kuvio alkaa sujua, lisään siihen yhden uuden sävelen. Tämä asteittainen tapa vähentää virhenapautuksia ja auttaa muistamaan, missä kohtaa melodia vaihtaa suuntaa.

Toinen hyödyllinen tapa on harjoitella samaa kuviota sekä hitaasti että hieman reippaammin. Hitaassa tahdissa huomaan, osuuko sormi oikeaan kohtaan; nopeammassa kokeilussa huomaan, pystynkö toistamaan liikkeen ilman jatkuvaa etsimistä. Kyse ei ole sovelluksen erillisestä harjoitustilasta, vaan tavasta käyttää yksinkertaisia koskettimia tarkoituksellisemmin.

Jos soitan korvakuulolta, pidän melodian lyhyenä ja annan itselleni aikaa kuunnella sävelten välisiä eroja. Pitkää kappaletta on vaikea rakentaa näytöllä, jos joudun samalla etsimään koskettimia uudelleen jokaisella kierroksella. Lyhyt fraasi taas tarjoaa nopeasti onnistumisen tunteen ja paljastaa, missä kohtaa sormien liike menee sekaisin. Se on käytännöllinen kompromissi mobiilipianossa.

Kun satunnainen kokeilu ei enää riitä

Peli ei ole paras valinta, jos haluan oppia lukemaan nuotteja, kehittää kahden käden itsenäistä soittoa tai seurata opetuksen etenemistä vaihe vaiheelta. Näihin tavoitteisiin sopii paremmin sovellus, joka keskittyy nimenomaan ohjattuihin oppitunteihin, tai oikea koskettimisto, jonka ääreen voi rakentaa säännöllisen harjoittelurutiinin. Piano Music & Songs voi olla niiden rinnalla kevyt lisä, mutta en käyttäisi sitä yksinään korvaamaan tavoitteellista opetusta.

Myös tuntuma on kompromissi. Puhelimen lasipinta ei anna sormille samanlaista vastetta kuin fyysiset koskettimet, eikä pieni näppäinalue ole ihanteellinen laajoille sointuille tai nopeille hyppyille. Tämä rajoittaa erityisesti käyttäjää, joka jo soittaa pianoa ja haluaa harjoitella tarkasti. Kokeneelle soittajalle peli on pikemminkin hetkellinen luonnosvihko kuin varsinainen harjoituspiano.

Jos tarkoitukseni on säveltää, tallentaa ideoita tai viimeistellä kappaleita, valitsisin musiikintekoon suunnitellun työkalun. Tässä pelissä kannattaa arvostaa sitä, että pääsen nopeasti koskettimille, ei odottaa moniraitaista työskentelyä tai studio-ominaisuuksia. Tämä ero tuntuu pieneltä vasta lataushetkellä, mutta on tärkeä, kun päätän, sopiiko sovellus omaan käyttööni.

Hinta, versio ja käyttäjäkokemus

Peliä voi kokeilla maksutta, ja sovelluksen yhteydessä tarjolla olevat sovelluksen sisäiset ostot ovat 0,39–1,89 euroa, jos maksut kulkevat Playn kautta. Olennaista on siis se, että peruskokeiluun ei tarvitse ostaa erillistä soitinta. Jos käytän peliä lapsen kanssa, käyn ostomahdollisuudet läpi etukäteen, jotta laite pysyy aikuisen hallinnassa eikä vahinkopainallus yllätä.

Julkaisupäivä on 6.11.2016, ja nykyinen versio on 1.8.10. Peli on saanut 3,6 keskiarvon 11 tuhannelta arviolta, ja arvosteluja on 2,4 tuhatta; asennuksia on kertynyt yli 10 miljoonaa. Nämä luvut kertovat, että sovellus on löytänyt laajan yleisön, mutta ne eivät takaa, että se sopii jokaisen soittotapaan. Minulle ratkaisevaa on edelleen se, tuntuuko näytöllä soittaminen riittävän selkeältä omassa laitteessa.

Android-yhteensopivuuden vähimmäisvaatimuksena on versio 7.1. Ennen käyttöä kannattaa siis tarkistaa, että oma laite täyttää vaatimuksen, etenkin jos kyseessä on vanha puhelin tai tabletti. Kun sovellus toimii, sen yksinkertainen luonne tekee aloittamisesta helppoa, mutta laitteeseen sopiva näytön koko vaikuttaa siihen, jääkö kokeilu mukavaksi vai muuttuuko koskettimien osuminen jatkuvaksi säätämiseksi.

Kannattaako tähän palata?

Piano Music & Songs on parhaimmillaan kevyt, helposti lähestyttävä tapa kokeilla pianonsoittoa näytöllä. Suosittelisin sitä ystävälle, joka haluaa naputella säveliä tauolla, tutustuttaa lapsen koskettimien ideaan tai tarkistaa, innostaako pianon ääni ylipäätään. Ilmainen aloitus madaltaa kokeilun kynnystä, ja lyhyet, itse keksityt harjoitukset auttavat saamaan koskettimista enemmän irti.

Jättäisin sen väliin, jos etsin nuottien lukemista opettavaa kurssia, tarkkaa soitintuntumaa tai työkalua valmiiden musiikkikappaleiden tuottamiseen. Kokeneelle pianistille se on liian rajallinen pääasialliseksi harjoitusvälineeksi, ja aloittelijakin hyötyy siitä eniten, kun pitää tavoitteet pieninä. Kun tiedän, mitä mobiilikosketin voi ja ei voi tarjota, pelin yksinkertaisuus tuntuu tarkoituksenmukaiselta eikä puutteelta.

Oma suositukseni on käyttää peliä lyhyissä, toistettavissa kokeiluissa: valitse pieni sävelkulku, kuuntele sitä tarkasti ja palaa samaan kuvioon seuraavalla kerralla. Siinä käytössä sovellus on vaivaton ja mukava. Jos kiinnostus kasvaa oikeaksi opiskeluhaluksi, siirtyisin sen jälkeen opastettuun oppimiseen tai fyysiseen koskettimistoon, joka antaa käsille ja korville enemmän harjoiteltavaa.

Kun puhelin on mukana, mutta soitinta ei

Yksi sovelluksen selvimmistä käyttötapauksista on hetki, jolloin idea tulee mieleen väärässä paikassa: odotushuoneessa, matkalla tai kotona sohvalla, kun en halua kaivaa esiin soitinta. Silloin en yritä harjoitella kokonaista kappaletta, vaan tarkistan yhden melodian suunnan tai kokeilen, kuulostaako mielessä pyörivä sävelkulku siltä kuin muistan. Puhelin toimii tällöin luonnoslehtiönä korvalle, ei korvikkeena harjoitushuoneelle.

Jos haluan palata ideaan myöhemmin, kannattaa tehdä siitä itselle muistettava: pidän kuvion lyhyenä ja nimeän sen mielessäni esimerkiksi rytmin tai ensimmäisten sävelten perusteella. Koska en nojaa sovelluksessa näkyvään harjoitussuunnitelmaan tai muistiinpanoihin, liian monimutkainen pätkä unohtuu helposti. Tämä pieni omatoiminen järjestely tekee spontaanista soittelusta hyödyllisempää, vaikka se ei tallenna ideaa varsinaiseksi kappaleeksi.

Lapsen kokeilu vaatii aikuiselta pienen ennakkotarkistuksen

PEGI 3 -ikäluokitus tekee pelistä ikänsä puolesta helposti lähestyttävän, mutta lapsen käytössä huomio kiinnittyy myös laitteeseen ja ostomahdollisuuksiin. Ennen kuin annan puhelimen lapselle, asetan äänenvoimakkuuden sopivaksi ja tarkistan, mitä käyttötilanteessa voi napauttaa. Näin voin keskittyä yhdessä kuuntelemiseen sen sijaan, että joutuisin keskeyttämään kokeilun, kun ääni on liian voimakas tai lapsi eksyy pois koskettimilta.

Yhteinen leikki toimii parhaiten, kun aikuinen antaa pienen tehtävän, kuten “etsi korkea ääni” tai “soita sama kuvio uudelleen”. En tekisi siitä koetta, jossa lapsen pitäisi muistaa oikea vastaus tai soittaa virheettömästi. Peli tarjoaa koskettimet, mutta innostavan ja rauhallisen tilanteen luon itse: kuuntelemme vuorotellen, miten ääni muuttuu, ja lopetamme ennen kuin naputtelu muuttuu vain kiireiseksi kokeiluksi.

Mobiilipiano vastaan oppitunti- ja sävellyssovellukset

Tavallisiin pianoharjoittelusovelluksiin verrattuna tässä pelissä houkuttelee välittömyys. Ohjattua opetusta tarjoava vaihtoehto on parempi silloin, kun kaipaan etenemisjärjestystä, nuotteja tai palautetta siitä, osuinko oikein. Sävellyssovellus puolestaan sopii paremmin, jos haluan rakentaa ideasta tallennettavan kokonaisuuden. Piano Music & Songs on järkevä valinta silloin, kun en tarvitse kumpaakaan ja haluan vain kokeilla ääniä ilman monimutkaista työkalupakettia.

Vertailussa ratkaisee siis se, mihin haluan käyttää aikani. Jos minulla on jo fyysinen koskettimisto, harjoittelen sillä tekniikkaa ja käytän puhelinta korkeintaan idean hahmotteluun. Jos soitinta ei ole, peli voi auttaa selvittämään, kiinnostavatko koskettimet tarpeeksi, jotta haluan kokeilla opetusta tai lainata oikeaa soitinta. Näin se voi olla askel kohti harrastusta, mutta se ei itsessään lupaa eikä tarjoa koko oppimispolkua.

Selkeä oma rutiini ilman piilotettuja oikoteitä

Kun haluan saada lyhyestä kokeilusta enemmän irti, pidän saman järjestyksen joka kerta: ensin kuuntelen muutaman sävelen, sitten toistan pienen kuvion ja lopuksi muutan vain yhtä asiaa, esimerkiksi rytmiä tai viimeistä säveltä. Näin tiedän, mikä kokeilu muutti lopputulosta. Jos muutan samalla kertaa käsien asentoa, sävelvalintoja ja nopeutta, en enää huomaa, johtuiko onnistuminen harjoittelusta vai sattumasta.

Tämä tapa sopii erityisesti aloittelijalle, koska se vähentää turhaa hapuilua. Se auttaa myös kokenutta soittajaa, joka käyttää mobiilipianoa nopeasti idean kokeilemiseen: kun tehtävä on rajattu, pieni kosketusalue ei tunnu yhtä suurelta haitalta. En kuitenkaan etsi valikoista oikoteitä tai oletettua automaattista opetusta; hyöty syntyy omasta toistettavasta tavasta, ei ominaisuudesta, jota peli ei lupaa.

Milloin yksinkertaisuus alkaa rajoittaa

Jos huomaan haluavani tietää, miksi jokin melodia toimii, pelkkä koskettimien naputtelu ei enää vastaa kysymykseen. Silloin tarvitsen musiikin perusteita käsittelevää opetusta tai opettajan, joka auttaa hahmottamaan rytmiä, sävellajeja ja sormitusta. Samoin kahden käden harjoittelu hyötyy fyysisistä koskettimista, koska käsien erottelu, kosketuksen vastus ja näppäinten välimatkat ovat osa itse harjoitusta.

Myös ääniympäristö vaikuttaa siihen, kuinka mielelläni palaan peliin. Toistuva naputtelu voi tuntua mukavalta yksin, mutta yhteisessä tilassa siitä tulee helposti häiriötekijä. Siksi pitäisin käyttöhetket lyhyinä ja valitsisin paikan, jossa laitteen ääni ei keskeytä muita. Jos tarvitsen huomaamattoman harjoittelun tai monipuolisen äänimaailman, jokin toinen soitto- tai musiikkityökalu voi sopia tarkoitukseen paremmin.

Pelin laaja käyttäjäkunta ei muuta sen perusluonnetta: yli kymmenen miljoonan asennuksen taustallakin se on kevyt mobiilipeli, ei piano-opetuksen kokonaisratkaisu. Sen 3,6 keskiarvo muistuttaa myös siitä, ettei yksinkertainen käyttötapa miellytä kaikkia. Minä pitäisin odotukset käytännöllisinä: sovellus antaa nopean kosketuksen koskettimiin, mutta oma laite, sormien osumatarkkuus ja harjoittelun tavoite ratkaisevat, kuinka hyödylliseltä se tuntuu.

Viimeinen arvio käytännön tarpeen mukaan

Indocipta Studion peliä kannattaa kokeilla, jos kaipaat helposti avattavaa tapaa tutkia pianon ääniä ja olet valmis tekemään harjoittelusta itse pientä ja konkreettista. Sen nykyinen versio 1.8.10 ja vähintään Android 7.1 -vaatimus ovat hyödyllisiä yhteensopivuutta arvioitaessa; ostot ovat Playn kautta laskutettuina 0,39–1,89 euroa. Nämä käytännön seikat eivät muuta sitä, että paras arvio syntyy kokeilemalla koskettimien tuntumaa omalla näytöllä.

Minulle sopivin käyttötapa on ottaa peli esiin silloin, kun haluan nopeasti kuulla tai kokeilla muutaman sävelen, ja sulkea se, kun tarvitsen syvempää opetusta. Jos etsit juuri tällaista kevyttä välinettä, maksuton aloitus tekee kokeilusta vaivattoman. Jos taas haluat edetä suunnitelmallisesti, soittaa pitkiä kappaleita tai tallentaa sävellyksiä, suuntaisin suoraan oppitunteihin tai varsinaiseen musiikintekotyökaluun.

Piano Music & Songs on parhaimmillaan silloin, kun pidän tavoitteet pieninä ja annan korvan johtaa sormia. Se ei tee minusta pianistia muutamassa minuutissa, mutta tarjoaa helpon paikan aloittaa tunnustelu ja palata samaan sävelideaan. Ystävälle suosittelisin sitä kokeiluun, en lupauksena oppia soittamaan: juuri tämä ero tekee arviostani myönteisen mutta realistisen.