The Lost Treasure

Analysoinut Mobexer

Kun avaan uuden pulmapelin, haluan nopeasti ymmärtää, millaista ajattelua se vaatii ja voinko pelata sitä omaan tahtiin. The Lost Treasure on Syntaxityn seikkailupeli, jossa eteneminen rakentuu saaren tutkimisesta, vihjeiden etsimisestä ja merirosvojen jättämien arvoitusten selvittämisestä. Minusta sen ydin on rauhallinen tutkiminen: huomio kiinnittyy ympäristöön ja siihen, miten yksittäiset löydöt liittyvät toisiinsa. Se sopii parhaiten pelaajalle, joka nauttii pysähtymisestä ja omien havaintojen tekemisestä, ei sellaiselle, joka etsii jatkuvaa toimintaa tai tiukkaa kilpailua.

Millaista seikkailua kannattaa odottaa?

Ensimmäisellä pelikerralla ei kannata odottaa suurta toimintapainotteista merirosvotarinaa. Pelin kiinnostavin puoli on siinä, että ympäristöä pitää tarkastella tarkoituksella. Saaren eri kohdat voivat tuntua aluksi vain maisemilta, mutta niitä kannattaa katsoa kuin vihjeitä sisältävää kokonaisuutta: mikä näyttää poikkeavalta, missä on jotain tutkittavaa ja minkä aiemmin nähdyn asian yksityiskohta saattaisi olla hyödyllinen myöhemmin? Tällainen lähestymistapa tekee etenemisestä omannäköistä.

Jos olet pelannut tavallisia mobiiliarvoituksia, joissa jokainen vaihe rajautuu yhteen ruutuun ja pulma ratkeaa nopeasti, tässä painopiste on laajemmassa tutkimisessa. Seikkailupelissä havainnot eivät välttämättä tunnu merkittäviltä heti, vaan niiden arvo voi selvitä vasta, kun olet tutkinut ympäristöä lisää. Juuri tämä antaa löydöille painoa, mutta vaatii myös kärsivällisyyttä. Pelin rytmi ei ole paras valinta, jos haluat jokaisella napautuksella välittömän palkinnon.

Kokonaisuus on luokiteltu seikkailuksi, ja PEGI 3 -ikäraja kertoo, että ikäluokituksen näkökulmasta se sopii myös nuoremmille pelaajille. Se ei kuitenkaan yksin kerro, onko pulmien taso juuri sinulle sopiva: pelin viehätys riippuu enemmän siitä, pidätkö esineiden ja vihjeiden tutkimisesta. Keskimääräinen arvosana on 4,5, ja peliä on asennettu yli miljoona kertaa. Minä käyttäisin näitä lukuja korkeintaan taustana, en päätöksen korvikkeena; tärkeintä on, tuntuuko tutkiva pelitapa omalta.

Ensimmäiset minuutit ilman turhaa kiirettä

Kun aloitat, anna itsellesi hetki hahmottaa näkymä ennen kuin alat napautella kaikkea summittaisesti. Tutki ympäristöä rauhassa ja paina mieleen sellaiset kohdat, jotka näyttävät erilaisilta kuin ympärillä olevat. Jos peli tarjoaa opastusta, seuraa sitä alkuun, mutta älä oleta, että se kertoo jokaisen myöhemmän pulman ratkaisun. Alun hyödyllisin tavoite ei ole edetä nopeasti vaan oppia, millä tavalla peli kutsuu tutkimaan.

Minulle toimiva tapa on tehdä ensin yksi rauhallinen kierros näkyvissä olevan alueen läpi. Sen jälkeen palaan kiinnostaviin yksityiskohtiin ja kokeilen, löytyykö niistä jotain tutkittavaa. Tämä on käytännössä parempi kuin satunnainen naputtelu, koska siinä syntyy pieni mielikuva siitä, mitä olen jo tarkistanut. Jos peli ei reagoi johonkin kohtaan, en jää yrittämään samaa loputtomasti: merkitsen sen mielessäni sivuun ja etsin uuden vihjeen.

Myös pelaamisympäristöllä on merkitystä. Pulmia kannattaa ratkaista silloin, kun pystyt keskittymään näyttöön ja muistamaan, mitä olet jo nähnyt. Lyhyt pelisessio voi toimia hyvin yhden alueen tutkimiseen, mutta jos keskeytät jatkuvasti, yhteydet eri havaintojen välillä saattavat unohtua. Siksi suosittelen aloittamaan hetkenä, jolloin sinulla on rauha katsoa ympäristöä eikä vain muutamaa kiireistä sekuntia.

Miten tutkimisesta saa sujuvan rutiinin?

Hyvä ensimmäinen onnistuminen syntyy usein siitä, että pysähdyt katsomaan, etkä yritä arvata ratkaisua heti. Kun huomaat yhden yksityiskohdan, joka vaikuttaa vihjeeltä, kokeile ensin ymmärtää sen yhteys ympäristöön. Jos pulma ei aukea, vaihda hetkeksi paikkaa tai tarkastelun kohdetta ja palaa siihen myöhemmin. Näin pääset eteenpäin havainnoimalla, etkä kuluta aikaa samoihin yrityksiin. Kun jokin ratkaisu lopulta toimii, huomaat myös paremmin, millaista päättelyä seuraava kohta saattaa vaatia.

Yksi hyödyllinen niksi on erottaa toisistaan havainto ja tulkinta. Havainto on se, mitä todella näet; tulkinta on ajatus siitä, mitä se ehkä tarkoittaa. Jos nämä menevät heti sekaisin, pelaaja saattaa kiinnittyä liian aikaisin yhteen arvaukseen ja ohittaa muita mahdollisuuksia. Minä pidän mielessä pari vaihtoehtoa sen sijaan, että päättäisin ensimmäisen ajatuksen olevan varmasti oikea. Se tekee pulmien ratkaisemisesta vähemmän turhauttavaa ja auttaa huomaamaan, milloin uusi löytö muuttaa aiempaa käsitystä.

Jos palaat peliin tauon jälkeen, aloita katsomalla ympäristöä uudelleen sen sijaan, että yrittäisit muistaa ratkaisun väkisin. Mieti, mikä oli viimeinen asia, jonka sait selville, ja mitä et ollut vielä tutkinut. Tällainen lyhyt kertaus palauttaa tilanteen mieleen ilman, että koko pelikerta kuluu alusta aloittamiseen. Jos pelaat yhdessä toisen ihmisen kanssa, ääneen kuvaileminen auttaa: toinen voi huomata näkymästä yksityiskohdan, jota et itse rekisteröinyt.

Kun pulma ei aukea heti

Vaikean kohdan kohdalla ensimmäinen houkutus on kokeilla samaa esinettä tai näkymää yhä uudelleen. Itse ottaisin silloin askeleen taaksepäin. Kysy, onko lähellä jokin tutkimatta jäänyt paikka tai vihje, jonka merkityksen ymmärtää vasta nyt. Näin pulma ei muutu mekaaniseksi naputteluksi, vaan pysyy osana saaren tutkimista. Jos ratkaisu ei löydy muutamassa yrityksessä, lyhyt tauko voi olla järkevämpi kuin turhautuneena jatkaminen.

Kannattaa myös huomioida, että mobiilipelissä kosketusnäytön tarkkuus ja oma tapa käyttää laitetta vaikuttavat siihen, miltä tutkiminen tuntuu. Jos näpäytys ei tuota odotettua tulosta, varmista, että kohdistat sen rauhassa juuri kiinnostavaan kohtaan. Älä silti päättele jokaisesta reagoimattomasta kohdasta, että teet jotain väärin: kaikki ympäristön osat eivät välttämättä ole juuri siinä hetkessä olennaisia. Järkevä vuorottelu tarkistamisen ja eteenpäin siirtymisen välillä säästää aikaa.

Moni kysyy tässä vaiheessa, voiko peliä pelata pieninä annoksina. Minusta voi, jos pidät itsellesi muistissa lyhyen tilannekuvan: mitä aluetta tutkit, mitä löysit ja mikä kysymys jäi auki. Vaikka et kirjoittaisi muistiinpanoja, voit sanoa nämä asiat mielessäsi ennen lopettamista. Seuraavalla kerralla et joudu käymään kaikkea sattumanvaraisesti läpi. Jos taas haluat pelata nopeasti yhden lyhyen kierroksen ilman, että sinun tarvitsee palauttaa aiempia havaintoja mieleen, tämä ei ehkä ole yhtä sopiva vaihtoehto.

Millaiselle pelaajalle saariseikkailu sopii?

Suosittelen peliä ennen kaikkea ihmiselle, joka pitää ympäristön tutkimisesta ja siitä tunteesta, että ratkaisu löytyi omalla päättelyllä. Se voi toimia myös mukavana yhteisenä puuhana: yksi pelaaja tarkkailee näkymää ja toinen ehdottaa, mitä jokin yksityiskohta voisi tarkoittaa. Tällöin keskustelu on osa viihdettä, eikä pelaamisen tarvitse olla yksin tehtävä suoritus. Nuoremman pelaajan kanssa aikuinen voi puolestaan kysyä ohjaavia kysymyksiä sen sijaan, että antaisi vastauksen suoraan.

Realistinen hetki kokeilla peliä on rauhallinen ilta, kun haluat tehdä jotain keskittymistä vaativaa mutta et kaipaa kilpailua tai kiirettä. Voit tutkia saarta pieni pala kerrallaan ja jättää keskeneräisen pohdinnan seuraavaan kertaan. Tämä on erilainen tapa viettää puhelinaikaa kuin lyhyet, nopeat kierrokset, joissa huomio vaihtuu jatkuvasti. Jos sinulla on kuitenkin vain minuutti odotustilanteessa ja haluat heti selkeän, nopeasti päättyvän haasteen, jokin yksittäisiin pikatehtäviin perustuva pulmapeli voi sopia paremmin.

Peliä kannattaa harkita myös silloin, kun pidät klassisesta esineiden ja vihjeiden yhdistelystä mutta haluat tutkia ympäristöä pelkän irrallisen pulmaruudun sijaan. Vastapainoksi se ei ole hyvä valinta pelaajalle, jonka mielestä tutkiminen tuntuu hitaalta tai jonka on vaikea sietää sitä, ettei seuraava tavoite aina avaudu yhdellä vilkaisulla. Jos tarvitset jatkuvan virran selkeitä tehtävämerkkejä, suoraa toimintaa tai moninpelin kilpailujännitystä, etsi mieluummin toisenlainen seikkailu.

Vertailussa tavanomaisiin mobiilipulmiin tämän pelin vahvuus on siinä, että ratkaiseminen liittyy saaren tutkimiseen eikä vain irralliseen kysymykseen. Se voi tehdä etenemisestä yhtenäisempää, mutta samalla se asettaa muistille enemmän vaatimuksia. Verrattuna toiminnallisiin seikkailupeleihin se taas painottaa rauhallista havaitsemista enemmän kuin nopeita reaktioita. Valinta riippuu siis siitä, kumpaa arvostat: välitöntä tekemistä vai sitä, että löydöt alkavat vähitellen muodostaa kokonaisuutta.

Hinta, versio ja odotusten asettaminen

Kyseessä on maksullinen peli: hinta on 4,39 €. Lisäksi pelissä on sovelluksen sisäisiä ostoksia, joiden hinnat ovat 1,09–2,29 €, jos ne laskutetaan Playn kautta. Tämä kannattaa ottaa huomioon ennen lataamista, etenkin jos haluat pitää pelikulut tarkasti hallinnassa. En ostaisi mitään vain siksi, että jokin pulma tuntuu hankalalta; kokeilisin ensin ympäristön huolellista tarkastelua ja palaamista aiempiin havaintoihin. Näin voit itse arvioida, onko eteneminen sinulle mieluisaa ennen lisäkulujen harkitsemista.

Peli julkaistiin 29.8.2015, ja nykyinen versio on 3.3. Android-laitteessa vähimmäisvaatimus on 6.0. Jos käytät vanhempaa laitetta tai olet lataamassa peliä perheenjäsenelle, käyttöjärjestelmän sopivuus on järkevää tarkistaa ennen maksua. Sama käytännön ajatus koskee kauppaa, josta lataat: hinnat ja sovelluksen sisäisten ostojen laskutustapa kannattaa lukea juuri omassa latausympäristössäsi, jotta tiedät, mitä olet hyväksymässä.

Monen arviot voivat helpottaa hahmottamaan, että peli on löytänyt yleisönsä: arvioita on noin 36 tuhatta ja kirjallisia arvosteluja noin 14 tuhatta. Niitä lukiessa etsi erityisesti kommentteja pulmien tuntumasta ja siitä, vastaako tutkimiseen perustuva pelitapa omia mieltymyksiäsi. Yksittäinen kokemus ei ennusta omaasi, mutta samanlaiset havainnot voivat auttaa tunnistamaan, arvostatko juuri sitä rauhallista etenemistä, jonka vuoksi peliä kannattaa kokeilla.

Visuaalinen tunnelma ja käytännön rajat

Ensimmäinen asia, joka kiinnitti huomioni, oli pelin graafinen ilme. Visuaalit ovat todella upeita, ja jokainen yksityiskohta tuntuu huolella suunnitellulta. Pelin maailma on elävä ja täynnä värejä, mikä tekee seikkailemisesta todella nautinnollista. Äänimaailma tukee visuaaleja hienosti; taustamusiikki ja ympäristön äänet luovat jännittävän tunnelman.

Pidän erityisesti siitä, että tunnelma antaa syyn viipyä näkymässä. Samalla juuri yksityiskohtien tarkkailu voi olla kaksiteräinen asia: se palkitsee kärsivällistä pelaajaa, mutta voi tuntua hitaalta, jos haluat nähdä etenemisen tuloksen heti. Äänet ja visuaalinen ilme ovat parhaimmillaan silloin, kun annat itsellesi aikaa seurata ympäristöä etkä pelaa kiireessä muiden asioiden keskellä. Jos tavallisesti pelaat ilman ääntä, tunnelman yksi osa jää vähemmälle, mutta itse tutkimisen idea säilyy.

En myöskään arvioisi peliä vain sen perusteella, kuinka monta erilaista asiaa voin tehdä yhdellä pelikerralla. Tässä kiinnostus syntyy havaintojen ketjusta. Käytännössä se tarkoittaa, että nautinto vaihtelee oman keskittymisen mukaan: virkeänä löydät pieniä yksityiskohtia, mutta väsyneenä sama tutkiminen voi tuntua hitaalta. Minusta on parempi lopettaa sopivassa kohdassa ja jatkaa myöhemmin kuin pakottaa itseään pelaamaan, kun jokainen näkymä alkaa näyttää samalta.

Tarina ja vihjeiden kokoaminen

The Lost Treasure alkaa kiehtovalla tarinalla, jossa pelaaja on aarteenetsijä, joka matkustaa eksoottisiin paikkoihin etsimään kadonnutta aarretta. Tarina etenee hauskasti, ja jokainen uusi taso tuo mukanaan uusia haasteita ja paljastuksia. Juoni on täynnä käänteitä, mikä pitää mielenkiinnon yllä alusta loppuun.

Tarinaa kannattaa lähestyä myös syynä tarkastella ympäristöä, ei vain lupauksena jatkuvista juonipaljastuksista. Merirosvoihin ja aarteeseen liittyvä lähtökohta antaa tutkimiselle selkeän suunnan: etsit vihjeitä ja koetat ymmärtää, mitä niillä voi tehdä. Jos olet sellainen pelaaja, joka ohittaa kaiken tarinallisen heti päästäkseen seuraavaan toimintakohtaukseen, tämä painotus voi tuntua vähäeleiseltä. Jos taas pidät siitä, että mysteeri muodostuu vähitellen, lähtöasetelma tekee löytämisestä luontevampaa.

Minusta hyvä tapa nauttia tarinasta on olla odottamatta, että jokainen vastaus annetaan suoraan. Kun jokin asia jää epäselväksi, anna sille hetki ja katso, muuttaako seuraava havainto tulkintaa. Tämä on samalla peliä koskeva tärkeä valinta: sen sijaan, että etsisit koko ajan yhtä oikeaa ratkaisua, yritä huomata, mitä ympäristö jo kertoo. Pelikokemus on palkitsevampi, kun tarinan eteneminen ja oma päättely kulkevat rinnakkain.

Ohjaus, pulmat ja sopiva etenemisvauhti

Pelin ohjaimet ovat intuitiiviset, mikä tekee pelaamisesta sujuvaa. Alussa on pieni opastus, joka auttaa ymmärtämään perusasiat. Pelissä on monia pulmia ja esteitä, jotka vaativat hieman aivotyötä. Nautin erityisesti siitä, kuinka peli yhdistää logiikkapulmat ja nopeatempoiset toimintakohtaukset.

"On todella palkitsevaa, kun onnistuu ratkaisemaan vaikean pulman ja pääsee etenemään seuraavaan osioon."

Omassa pelaamisessa sujuvuus ei tarkoita sitä, että jokainen kohta olisi helppo. Se tarkoittaa, että voin käyttää huomioni ratkaisuun sen sijaan, että opettelisin monimutkaista ohjausta. Vaikeuden tunne riippuu silti paljon pelaajasta: pulmien ystävä saattaa tunnistaa vihjeitä nopeasti, kun taas satunnainen pelaaja tarvitsee enemmän aikaa. Jos jäät jumiin, tarkastele ensin kokonaisuutta ja vasta sitten yksittäistä pulmaa. Välillä ongelma ei ole siinä, ettet osaa ratkaista tehtävää, vaan siinä, että et ole vielä huomannut olennaista vihjettä.

Pidän etenemistahdissa taukojen sallimisesta. Voit pelata keskittyneen session ja jatkaa siitä, mihin jäit, mutta älä aseta itsellesi tavoitetta ratkaista kaikkea yhdellä kertaa. Jos pelaat lapsen kanssa, anna hänen ensin kertoa, mitä hän huomaa; pienikin oma oivallus tuntuu paremmalta kuin aikuisen nopea ratkaisu. Jos taas haluat nimenomaan nopeatempoista toimintaa, pelin pulmapainotteinen rytmi ei välttämättä tarjoa sitä tunnetta, jota haet.

Kuinka paljon tekemistä peli tarjoaa?

Peli tarjoaa runsaasti sisältöä. Sen lisäksi, että pelissä on pääjuoni, on myös sivutehtäviä ja keräiltäviä esineitä, jotka lisäävät pelin pitkäikäisyyttä. Tämä tekee siitä täydellisen pelin niille, jotka rakastavat tutkia ja löytää uusia asioita pelimaailmassa.

Tutkimisesta kiinnostuneelle lisäsisältö on houkuttelevaa, mutta minusta sitä ei kannata muuttaa suorituslistaksi. Pelaa ensin sillä tavalla, joka tuntuu luontevalta, ja palaa kiinnostaviin kohtiin vasta, jos haluat täydentää omaa tutkimistasi. Näin kerättävät asiat eivät vie huomiota itse seikkailulta. Jos taas nautit siitä, että saat kaiken näkyvän valmiiksi ennen tarinassa etenemistä, voit ottaa rauhallisen tarkastelutavan osaksi omaa pelityyliäsi.

Tässä on myös käytännöllinen ero tavalliseen tasopohjaiseen pulmapeliin: jatkuva eteneminen ei ole ainoa syy palata. Voit palata siksi, että haluat tarkistaa aiemmin huomaamasi yksityiskohdan tai selvittää, liittyykö se johonkin toiseen löytöön. Tämä voi pidentää kiinnostusta, mutta se ei automaattisesti tarkoita, että jokainen pelaaja viihtyy yhtä pitkään. Jos nautit vain selkeästi rajatuista lyhyistä haasteista, sivupolut voivat tuntua ylimääräiseltä työltä.

Mitä odottaa kehittäjältä ja pelin käytöltä?

The Lost Treasure -yhteisö on aktiivinen, ja pelin kehittäjät kuuntelevat pelaajien palautetta, mikä on aina hienoa nähdä. He ovat myös sitoutuneet parantamaan peliä jatkuvasti ja julkaisemaan säännöllisiä päivityksiä, jotka tuovat mukanaan uusia ominaisuuksia ja korjauksia.

Kun harkitset peliä, pidän tärkeänä erottaa toisistaan sen nykyinen pelitapa ja odotukset tulevasta sisällöstä. Valitsisin sen sen vuoksi, että haluan tutkia saarta ja ratkaista pulmia, en sillä oletuksella, että jokin tietty tuleva muutos tekisi siitä omalle pelityylilleni sopivan. Tämä tekee ostopäätöksestä selkeämmän: kysy itseltäsi, kiinnostaisiko itse seikkailu jo nyt.

Jos lataat pelin ensimmäistä kertaa, käytännöllisin etenemispolku on yksinkertainen: tutustu alun opastukseen, tarkastele ensimmäistä aluetta rauhassa, kokeile yhtä selvästi kiinnostavaa vihjettä ja pysähdy miettimään, tuntuiko onnistuminen palkitsevalta. Sinun ei tarvitse heti tietää, miten koko peli toimii. Ensimmäinen mielekäs onnistuminen on se, että ymmärrät yhden ympäristön yksityiskohdan merkityksen ja pääset sen avulla eteenpäin. Sen jälkeen voit päättää, haluatko jatkaa samanlaista tutkimista.

Lopuksi, jos olet seikkailunhaluinen ja pidät pulmien ratkaisemisesta, The Lost Treasure voi olla juuri se peli, jota olet etsinyt. Se tarjoaa upean visuaalisen kokemuksen, kiehtovan tarinan ja runsaasti haastavaa sisältöä. Toivottavasti nautit pelistä yhtä paljon kuin minä!