GTA: Liberty City Stories

Analyysin laatija Mobexer

Kun avaan GTA: Liberty City Storiesn, huomaan nopeasti, ettei sen viehätys perustu pelkkään tehtävien suorittamiseen. Liberty City tuntuu paikalta, jossa on oma rytminsä: kadut, rakennukset, liikenne ja kaupungin kovaääninen tunnelma muodostavat taustan, joka kantaa peliä myös silloin, kun en ole menossa suoraan seuraavaan tavoitteeseen. Tämä on Rockstar Gamesin seikkailupeli, joka sopii parhaiten pelaajalle, joka kaipaa tuttua rikosdraaman sävyä ja mahdollisuutta tutkia kaupunkia omaan tahtiin.

Ensivaikutelma on hieman ristiriitainen hyvällä tavalla. Pelin maailma vetää puoleensa, mutta mobiililaitteella kaupungissa liikkuminen vaatii hetken totuttelua. Kun ohjaus alkaa tuntua luontevalta, lyhytkin pelisessio voi muuttua omaksi pieneksi kierrokseksi Liberty Cityssä. En kuitenkaan suosittelisi tätä varauksetta kaikille: aikuisille suunnattu sisältö ja toimintapainotteinen ote rajaavat kohderyhmää selvästi.

Liberty City rakentaa tunnelmansa yksityiskohdista

Kaupunki tuntuu enemmän paikalta kuin taustalta

Pelissä ympäristö ei ole vain koriste, jonka halki ajetaan tehtävästä toiseen. Liberty Cityn katujen ja kortteleiden yleisilme tukee tarinan rikollista maailmaa, ja kaupungissa liikkuminen on osa kokemusta. Kun en kiirehdi tehtävän merkille, voin tarkkailla ympäristöä ja antaa kaupungin tunnelman tehdä työnsä. Se on tärkeä syy siihen, miksi peli tuntuu seikkailulta eikä pelkältä tehtävälistalta.

Art direction on karhea ja tarkoituksellisen maanläheinen. Se sopii pelin sävyyn paremmin kuin kiiltävä, ylitsepursuavan värikäs tyyli sopisi. Liberty Cityn ilme auttaa pitämään tarinan ja toiminnan samassa maailmassa: tapahtumat tuntuvat kuuluvan samaan paikkaan, eivät erillisiksi rakennettuihin toimintakohtauksiin. Tässä on pelin vahvuus, vaikka mobiilinäytöllä ympäristön pienet yksityiskohdat eivät aina pääse edukseen.

Yksi hyödyllinen tapa pelata on suunnitella lyhyt oma reitti sen sijaan, että käynnistän pelin vain suorittaakseni yhden tehtävän. Kun tiedän suunnilleen, missä haluan käydä, kaupunkia tulee katseltua tarkemmin ja ajaminen tuntuu vähemmän siirtymältä. Jos taas haluan vain nopeasti edetä tarinassa, ympäristö jää helposti taustalle. Peli palkitsee siis hieman rauhallisemman otteen, vaikka sen toiminta houkuttelee kiirehtimään.

Ääni pitää kaupungin liikkeessä

Äänimaailma auttaa tekemään kaupungista uskottavamman tuntuisen ja antaa tekemiselle rytmiä. Ääni ei ole minulle vain taustakoriste, vaan osa sitä, miten erotan rauhallisen matkanteon toiminnan jännitteestä. Kun peliä pelaa kuulokkeilla, kokonaisuus tuntuu helpommin yhtenäiseltä: ympäristö ja toiminta asettuvat samaan tunnelmaan eivätkä kilpaile jatkuvasti huomiosta.

Äänien merkitys korostuu erityisesti silloin, kun pelaan lyhyissä pätkissä. Jos käynnistän pelin väsyneenä tai ympärillä on paljon hälyä, Liberty Cityn tunnelma ei välttämättä pääse kunnolla esiin. Rauhallisessa hetkessä taas kaupungin äänellinen pinta auttaa pääsemään nopeasti sisään maailmaan. Tämä on pieni mutta käytännöllinen ero: kyse ei ole vain siitä, että peli näyttää miltä näyttää, vaan myös siitä, millaisessa ympäristössä sitä pelaan.

Tarjolla oleva kokonaisuus ei silti ole kaikille sopiva rentoutumisen taustapeli. Rikollinen aihepiiri ja PEGI 18 -ikäraja kertovat selvästi, että kyseessä on aikuisille suunnattu kokemus. Jos etsit kevyttä, lapsille sopivaa tai täysin harmitonta kaupunkiseikkailua, valitsisin toisen pelin. Minusta ikäraja kannattaa ottaa tosissaan eikä päätellä pelin sopivuutta pelkästään siitä, että sitä voi pelata puhelimella.

Rytmi syntyy ajamisen ja etenemisen vuorottelusta

Pelissä on luonteva vuorottelu liikkumisen ja tavoitteellisemman toiminnan välillä. Ajo kaupungin halki voi olla tunnelmallinen osa matkaa, mutta se voi myös venyttää tehtävän kestoa, jos haluan vain päästä nopeasti asiaan. Tämä rytmi toimii parhaiten silloin, kun olen valmis hyväksymään, että matka kuuluu kokemukseen. Jos taas jokainen siirtymä tuntuu turhalta odottelulta, peli voi alkaa tuntua hitaalta.

Arjessa huomaan tämän esimerkiksi silloin, kun minulla on vain pieni vapaa hetki. Lyhyellä tauolla voi olla mukava jatkaa pelaamista, mutta tehtävään tarttuminen kannattaa tehdä silloin, kun voin keskittyä siihen rauhassa. Jos keskeytän jatkuvasti, pelin tunnelma ja etenemisen tuntu rikkoutuvat. Toisaalta juuri kaupungissa liikkuminen tekee pelistä käyttökelpoisen myös silloin, kun en halua keskittyä joka minuutti tiukkaan tavoitteeseen.

Ohjaus ja pelitapa ratkaisevat, kuinka hyvin mobiiliversio sopii

Mobiililla pelaaminen muuttaa kokemusta verrattuna siihen, että istuisin pitkän pelisession ääressä suuremmalla näytöllä. Kosketusohjaus vaatii totuttelua, etenkin kun samassa tilanteessa pitää sekä liikkua että reagoida tapahtumiin. En lähtisi ensimmäisellä pelikerralla arvioimaan koko peliä sen perusteella, tuntuuko ohjaus heti täydelliseltä. Kannattaa ensin pelata hetki rauhassa ja antaa käsien oppia, miten toiminta asettuu näytölle.

Hyvä käytännön niksi on edetä aluksi ilman kiirettä: kokeilen liikkumista ja käännöksiä sellaisessa tilanteessa, jossa virhe ei tunnu yhtä turhauttavalta kuin kesken tiukan tehtävän. Näin saan paremman käsityksen siitä, milloin voin luottaa ohjaukseen ja milloin minun pitää hidastaa. Tämä pieni totutteluvaihe tekee mobiiliversiosta huomattavasti miellyttävämmän, eikä vaadi erityistä peliosaamista.

Rockstar Gamesin peli on ilmaiseksi saatavilla, ja sen keskiarvo on 4,0 noin 131 000 arvostelun perusteella. Asennuksia on kertynyt yli 10 miljoonaa. Nämä luvut kertovat laajasta kiinnostuksesta, mutta oma valintani riippuisi silti ennen kaikkea siitä, haluanko juuri tämänlaisen maailman ja toiminnan. Ilmaisuus madaltaa kokeilemisen kynnystä, mutta sovelluksen sisäinen ostos voi maksaa 7,99 €, jos se laskutetaan Playn kautta, joten mahdolliset ostot kannattaa huomioida ennen käyttöä.

Kenelle tämä on hyvä valinta – ja kenelle ei

Suosittelisin peliä ennen kaikkea pelaajalle, joka pitää avoimen kaupungin tutkimisesta, rikosdraaman tunnelmasta ja tehtävien ympärille rakentuvasta etenemisestä. Se toimii myös nostalgisena paluuna Liberty Cityyn sellaiselle, joka tuntee sarjan aiempia pelejä, mutta aiempaa kokemusta ei tarvitse olla, jotta kaupungin yleinen viehätys avautuu. Tärkeintä on, että hyväksyy pelin aikuisille suunnatun sävyn ja mobiiliohjauksen erityispiirteet.

Jos tavallinen vaihtoehtosi on kevyt mobiiliseikkailu, jossa eteneminen on nopeaa ja ruudulla tapahtuu vähän, tämä ei välttämättä ole paras korvaaja. Se on lähempänä laajempaa rikosaiheista toimintaseikkailua kuin nopeaa ajanvietettä. Verrattuna yksinkertaisempiin mobiilipeleihin se tarjoaa vahvemman paikan tunnun ja enemmän vapautta liikkua, mutta vastineeksi se vaatii enemmän keskittymistä ja kärsivällisyyttä. Jos taas etsit vain jatkuvaa toimintaa ilman ajomatkoja tai ympäristön tutkimista, jokin suoraviivaisempi toimintapeli sopii luultavasti paremmin.

Toinen harkinnan paikka on pelisessioiden pituus. Peliä voi toki avata lyhyeksikin hetkeksi, mutta sen tunnelma toimii mielestäni parhaiten, kun minulla on aikaa päästä sisään tilanteeseen. En valitsisi sitä ensimmäiseksi peliksi kiireiselle työmatkalle, jos tiedän joutuvani lopettamaan kesken kaiken. Kotona tai rauhallisella tauolla se puolestaan tarjoaa hyvän tavan uppoutua kaupungin tunnelmaan ilman, että jokaisen hetken tarvitsee olla tarkasti suunniteltu.

Versio ja ikäraja kuuluvat ostopäätökseen

Pelin nykyinen versio on 2.4.379, ja vähimmäiskäyttöjärjestelmä on 9. Ennen asentamista tarkistaisin oman laitteen yhteensopivuuden, jotta vältyn turhalta säätämiseltä. Pelin julkaisuajankohta on 11.2.2016, mikä antaa sille selvästi mobiilipelien uudemmista virtauksista poikkeavan lähtökohdan: sen viehätys ei nojaa siihen, että se yrittäisi tuntua uusimmalta mahdolliselta ilmiöltä, vaan siihen, että Liberty City ja sen tunnelma kantavat edelleen.

Ikärajana on PEGI 18, joten suosittelisin tarkistamaan sisällön sopivuuden ennen kuin peli päätyy nuoremman pelaajan laitteelle. Tämä ei ole yksityiskohta, jonka voisi sivuuttaa siksi, että kyseessä on puhelinpeli. Aikuinen pelaaja saa kuitenkin selvän kuvan siitä, millaista sävyä on odotettavissa: rikollinen maailma, toiminta ja tarinallinen seikkailu ovat kokemuksen ytimessä.

Liberty City jää mieleen, vaikka kaikki ei ole vaivatonta

Minulle pelin paras puoli on se, miten sen taide, äänet, ympäristö ja etenemisen rytmi tukevat toisiaan. Kaupunki ei tunnu irralliselta kulissilta, vaan paikalta, jossa haluan viipyä myös silloin, kun seuraava tavoite odottaa. Tämä tekee kokemuksesta omaleimaisemman kuin monesta mobiilipelistä, jossa maailma on lähinnä reitti palkintoon. Samalla ajaminen ja kosketusohjaukseen totuttelu voivat hidastaa etenemistä, eikä jokainen pelisessio tunnu yhtä sujuvalta.

Suosittelen peliä, jos haluat aikuisille suunnatun seikkailun, jossa kaupungin tunnelma on yhtä tärkeä kuin tehtävät. En valitsisi sitä pelaajalle, joka kaipaa kevyttä sisältöä, nopeita kierroksia tai mahdollisimman vaivatonta ohjausta. Jos hyväksyt nämä rajat, Liberty City tarjoaa kuitenkin vahvan syyn palata peliin: sen maailma pysyy kiinnostavana silloinkin, kun en pelaa vain päästäkseni seuraavaan kohtaukseen.

Kun arvioin kokonaisuutta, mieleeni jää ennen kaikkea yhtenäinen pelattava tunnelma. GTA: Liberty City Stories ei ole virheetön mobiilikokemus, mutta se tietää, millaista kaupunkia se haluaa välittää ja millaisella rytmillä siellä liikutaan. Jos tämä yhdistelmä kuulostaa omalta, peli on kokeilemisen arvoinen; jos taas ohjaus, aikuinen aihepiiri tai ajomatkat tuntuvat jo lähtökohtaisesti vastenmielisiltä, valitsisin toisen seikkailun.

Millainen pelikerta toimii käytännössä?

Olen huomannut, että tälle pelille sopii paremmin selkeä pieni pelitavoite kuin epämääräinen ajatus “pelaan hetken”. Voin esimerkiksi päättää, että käytän seuraavan session kaupungin ja ohjauksen rauhalliseen tunnusteluun tai keskityn jatkamaan tarinaa silloin, kun minulla on riittävästi aikaa. Tämä ei muuta pelin sääntöjä, mutta auttaa valitsemaan oikeanlaisen hetken: jos olen valmiiksi kiireinen, ajomatka ja toiminnan vaatima huomio voivat tuntua rasitteelta; jos taas voin pysähtyä hetkeksi, ne kuuluvat tunnelmaan.

Tyypillinen arkihetki voisi olla rauhallinen ilta kotona, kun haluan pelata ilman, että tarvitsen pitkää valmistautumista. Käynnistän pelin, liikun hetken kaupungissa ja tunnustelen, jaksaako keskittymiseni tehtävään. Jos huomaan olevani väsynyt, voin jättää intensiivisemmän etenemisen myöhemmäksi sen sijaan, että alan hosua ja syytän ohjausta jokaisesta virheestä. Tällainen valinta tekee pelikerrasta miellyttävämmän ja auttaa erottamaan, johtuuko kitka itse pelistä vai huonosta peliajasta.

Kannattaa myös pitää mielessä, että puhelimen ruudun koko vaikuttaa siihen, miten helposti ympäristöstä saa selvää. Jos näytön tapahtumat tuntuvat ahtailta, en yrittäisi korjata asiaa kiirehtimällä. Rauhallisempi ajotapa ja lyhyet tutustumishetket antavat paremman käsityksen kaupungista kuin se, että ryntään kohti tavoitetta ja menetän samalla otteen tilanteesta. Tämä on erityisen hyödyllistä alussa, jolloin opettelen sekä pelin rytmiä että kosketusohjauksen tuntumaa.

Vertailu muihin mobiiliseikkailuihin

Kun vertaan tätä tavallisiin puhelimen seikkailupeleihin, sen selvin ero on tilan tuntu. Monessa mobiilipelissä maailma toimii lähinnä sarjana ruutuja tai lyhyinä haasteina, joiden välissä ei ole paljon syytä viipyä. Liberty Cityssä siirtyminen itsessään on osa kokemusta, ja juuri se tekee pelistä tunnistettavan mutta samalla vähemmän välittömän. Pelaaja, joka haluaa jokaisesta minuutista tiukan tavoitteen ja nopean palkitsevuuden, saattaa viihtyä paremmin suoraviivaisessa toimintapelissä.

Toisaalta verrattuna pelkkiin ajamiseen keskittyviin peleihin tämä ei ole vain ajoneuvon hallinnan harjoittelua. Kaupungilla on tarinallinen ja tunnelmallinen tehtävä, ja liikkuminen liittyy laajempaan seikkailuun. Siksi arvioisin sitä ennen kaikkea rikosaiheisena toimintaseikkailuna, en pelkkänä ajo- tai arcade-pelinä. Tämä ero auttaa asettamaan odotukset oikein: jos etsit vain nopeaa kierrosta ilman tarinamaailmaa, vertailukohta kannattaa valita muualta.

Myös vanhemman sukupolven mobiilipeliin siirtyminen tarkoittaa, ettei sen vahvuuksia kannata mitata uusimpien pelien kiillon tai jatkuvan mukavuuden perusteella. Sen taide ja rytmi ovat osa tiettyä, karumpaa kokonaisuutta. Minusta tämä on kiinnostavaa silloin, kun haluan kokea selkeästi rajatun tyylin, mutta se ei automaattisesti tee siitä parasta valintaa pelaajalle, joka odottaa modernin mobiilipelin mahdollisimman vaivatonta käyttöliittymäkokemusta.

Pienet valinnat vähentävät turhautumista

Ensimmäinen konkreettinen vinkkini on opetella ohjausta silloin, kun tehtävän paine ei vie kaikkea huomiota. Kun tiedän, miten liike ja käännökset reagoivat, pystyn paremmin arvioimaan, milloin ongelma johtuu omasta kiireestäni. Toinen on valita pelisession paikka ympäristön mukaan: kuulokkeet voivat auttaa äänimaailman hahmottamisessa, kun ympärillä on hälyä, mutta hiljainenkin hetki riittää, jos haluan keskittyä kaupungin tunnelmaan. Nämä ovat pieniä käytännön ratkaisuja, eivät taikakeinoja, mutta ne parantavat omaa kokemustani.

Kolmanneksi en yrittäisi pelata kaikkia tilanteita samalla tempolla. Kaupungilla liikkumisen voi ottaa rauhallisesti silloin, kun maisema kiinnostaa, ja tehtävässä keskittyä enemmän tavoitteeseen. Jos käsittelen jokaisen ajomatkan vain välttämättömänä esteenä, menetän yhden pelin omaleimaisimmista puolista. Jos taas yritän pysähtyä tutkimaan kaikkea silloin, kun haluan vain edetä, tekeminen tuntuu hitaalta. Oman pelitavan vaihtaminen tilanteen mukaan on minulle parempi ratkaisu kuin odottaa, että peli olisi aina yhtä nopeatempoinen.

Ostoon liittyvä käytännön kysymys on myös se, mitä ilmainen saatavuus tarkoittaa omassa tilanteessa. Peliä voi kokeilla ilman perushintaa, mutta Playn kautta laskutettava mahdollinen sovelluksen sisäinen ostos on syytä huomioida ennen ostotoimintoa. En pitäisi ilmaisuutta lupauksena siitä, ettei pelissä voi tulla vastaan maksullista sisältöä. Jos en halua tehdä sovelluksen sisäisiä hankintoja, tarkistaisin ostokehotteet huolellisesti ja pitäisin omat rajani selvinä.

Kun kannattaa valita toinen peli

Vaikka pidän kaupungin tunnelmasta, tämä ei ole hyvä valinta jokaiseen tilanteeseen. Jos kosketusohjaus ärsyttää jo ajatuksena tai haluan pelata vain muutaman minuutin ilman, että minun tarvitsee päästä sisään tarinan tai ympäristön rytmiin, valitsisin toisenlaisen pelin. Samoin jos haluan valoisan ja kevyen seikkailun, rikosaiheinen sävy ei todennäköisesti tunnu oikealta. PEGI 18 ei ole pelkkä muodollisuus, vaan selkeä viesti siitä, että sisältö on tarkoitettu aikuisille.

Peli voi myös olla huono vaihtoehto silloin, kun pelaan usein meluisassa paikassa ja haluan seurata samalla muuta tekemistä. Äänet ja tilanteiden seuraaminen tukevat tunnelmaa, mutta hajamielinen pelaaminen voi tehdä kokonaisuudesta pirstaleisen. Jos taas pystyn varaamaan rauhallisen hetken, se palkitsee keskittymisen paremmin kuin moni nopeatempoinen välipeli. Tässä ei ole kyse siitä, että pelin pitäisi sopia kaikille, vaan siitä, että sen parhaat puolet vaativat tietynlaista mielialaa ja aikaa.

Yhteensopivuuden tarkistaminen kannattaa tehdä ennen lataamista: käytössä olevan laitteen käyttöjärjestelmän on täytettävä vähimmäisvaatimus, joka on 9. Tämä on käytännöllinen ensimmäinen askel, jos olen epävarma siitä, pääsenkö pelaamaan sujuvasti. Kun tekninen sopivuus, aikuisille suunnattu aihepiiri ja oma suhtautuminen kosketusohjaukseen ovat selvillä, päätös on paljon helpompi tehdä kuin pelkän nimen tai aiemman sarjakokemuksen perusteella.

Minulle ratkaisevaa ei lopulta ole se, että jokainen pelimekaniikka olisi saumaton, vaan se, että Liberty Cityn ilme, ääni ja liikkeen rytmi muodostavat tunnistettavan kokonaisuuden. Peliä voi lähestyä tarinan kautta, mutta se toimii myös silloin, kun haluan vain antaa kaupungin tunnelman johdattaa hetken. Tällainen vapaus on samalla sen rajoite: jos en arvosta matkantekoa ja paikan tuntua, suuri osa viehätyksestä jää minulta huomaamatta.

Kun otan huomioon aikuisille suunnatun aiheen, mobiiliohjauksen vaatimukset ja mahdolliset maksulliset ostot, suosittelen sitä harkiten mutta aidosti. Se on parhaimmillaan pelaajalle, joka haluaa seikkailun, jossa ympäristö ei katoa tehtävien alle, ja joka suostuu etenemään kaupungin ehdoilla. Jos taas toivon aina nopeaa toimintaa, huoletonta käyttöä tai lapsille sopivaa sisältöä, valitsen mieluummin toisen vaihtoehdon. Liberty City jää silti mieleeni juuri siksi, että se tuntuu paikalta, ei vain pelin läpi kuljettavalta reitiltä.