Monster Collector: Card Battle

Analyysin laatija Mobexer

Monster Collector: Card Battle herättää huomioni ennen kaikkea yhdistämällä korttipelin ja hirviöiden keräilyn. Ajatus on helppo ymmärtää: korttipaketteja avaamalla karttuu kokoelma, ja taistelut sekä minipelit tuovat keräämiseen tekemistä. Pidän tällaisissa peleissä parhaana sitä, että kokoelma ei jää pelkäksi näyttelyksi vaan tarjoaa syyn kokeilla erilaisia kokoonpanoja. Tämä korttipeli vaikuttaa sopivan erityisesti lyhyisiin pelisessioihin, joissa voi edetä pienin askelin sen sijaan, että pitäisi varata aikaa pitkälle tarinalle.

Keräilyyn rakennettu ensivaikutelma

Pelin ydin tuntuu olevan keräämisen ja pelaamisen välinen vaihtokauppa. Paketin avaaminen antaa odotettavaa, mutta kiinnostus säilyy paremmin, jos saaduille hirviöille löytyy käyttöä otteluissa. Mukana olevat minipelit tarjoavat toisenlaista tekemistä, kun korttitaisteluun ei juuri sillä hetkellä tee mieli keskittyä. Rakenne sopii hyvin pelaajalle, joka haluaa valita itse, tarttuuko seuraavaksi kokoelmaan, minipeliin vai PvP-kilpailuun.

En lähtisi tähän odottaen laajaa yksinpelattavaa seikkailua. Pelin esittely painottaa paketteja, hirviöitä, minipelejä ja pelaajien välisiä taisteluita, joten kiinnostus nojaa ennen kaikkea toistuvaan keräilyyn ja otteluihin. Se on selkeä vahvuus, jos korttien kartuttaminen tuntuu palkitsevalta. Jos taas etsit pitkää juonta, suuria tutkittavia alueita tai toimintapainotteista pelaamista, tämä lähtökohta saattaa tuntua rajatulta.

Hirviöiden maailma rakentuu korteista

Hirviöteema antaa kokoelmalle helposti lähestyttävän identiteetin. Kortit tekevät keräilyn konkreettiseksi: jokainen uusi tuttavuus voi tuntua löydöltä, mutta samalla kokoelma kutsuu miettimään, mitä sillä kannattaa tehdä taistelussa. Pelin sävy vaikuttaa näin muodostuvan enemmän korteista ja niiden ympärille rakentuvasta keräilyrutiinista kuin erillisestä tarinamaailmasta.

Taide ja ääni vaikuttavat paljon siihen, tuntuuko korttipelin maailma yhtenäiseltä, mutta en halua päätellä niiden yksityiskohtia pelkästä ideasta. Olennaisempaa pelaajan kannalta on, erottuvatko kortit toisistaan riittävästi ja tukeeko esitystapa valintojen tekemistä. Jos selaan kokoelmaa nopeasti, selkeä visuaalinen hierarkia auttaa huomaamaan, mitä omistan ja mitä haluan seuraavaksi kokeilla. Tällaisessa pelissä luettavuus on käytännöllinen osa tunnelmaa, ei vain koristelua.

Hirviöiden keräämisessä on myös pieni mutta tärkeä päätöshetki: avaanko uuden paketin heti vai pysähdynkö ensin tutkimaan nykyistä joukkoani? Jälkimmäinen tapa voi tehdä pelistä kiinnostavamman, koska se siirtää huomion pelkästä uuden odotuksesta siihen, miten jo kerättyjä kortteja voisi hyödyntää. Minulle paras keräilyrutiini syntyy silloin, kun uusi kortti herättää kysymyksen siitä, miten se muuttaa seuraavaa ottelua.

Äänet ja pelin rytmi

Korttipelin tunnelma riippuu usein siitä, miten nopeasti se päästää pelaajan toimintaan. Jos paketista taisteluun siirtyminen on sujuvaa, peli sopii luontevasti lyhyeen taukoon. Jos taas valikoissa joutuu viipymään, sama keräilyrakenne alkaa tuntua hitaammalta. En voi luvata tiettyä äänimaailmaa tai animaatioiden tyyliä, mutta pelaajana kiinnittäisin huomiota siihen, tukeeko ääni pelin rytmiä vai alkaako toistuva tekeminen tuntua raskaalta.

Arjen tilanteessa peli voisi toimia esimerkiksi silloin, kun odotan kuljetusta tai haluan pitää pienen tauon muun tekemisen välissä. Silloin minipeli voi olla luontevampi valinta kuin PvP-ottelu, johon haluan keskittyä rauhassa. Tämä on käytännöllinen tapa käyttää eri pelimuotoja: valitsen tekemisen sen mukaan, kuinka paljon aikaa ja huomiota minulla juuri silloin on. Lyhyisiin hetkiin sopivuus riippuu kuitenkin siitä, voiko kierroksen jättää hyvään kohtaan ilman, että ottelu jää kesken.

Taisteluiden rytmissä tärkeintä on, että päätöksillä tuntuu olevan merkitystä. Jos PvP perustuu vain siihen, kenellä on suurempi kokoelma, kerääminen voi alkaa tuntua velvollisuudelta. Jos taas valinnat ja korttien yhteensovittaminen painavat, myös pienempi kokoelma voi tarjota tilaa omalle pelityylille. Tämän eron huomaa parhaiten kokeilemalla useampaa ottelua ja tarkkailemalla, opinko niistä jotain vai toistanko samaa toimintaa.

Kokoelma, minipelit ja PvP sopivat eri pelaajille

Monster Collector: Card Battle on tyyliltään korttipeli, jossa keräily on näkyvä osa etenemisen houkutusta. Minipelit tarjoavat vaihtelua, ja PvP tuo mukaan vastustajan, jota vastaan omaa osaamista voi testata. Tämä yhdistelmä on hyödyllinen silloin, kun yksi pelimuoto alkaa kyllästyttää: korttipaketit voivat kiinnostaa keräilijää, minipelit lyhyttä tekemistä etsivää ja pelaajataistelut kilpailullisempaa otetta kaipaavaa.

Minulle luonteva tapa aloittaa olisi kokeilla ensin keräilyn ja taistelun perussilmukkaa: avata saatavilla oleva paketti, katsoa uudet kortit läpi ja pelata muutama ottelu ennen kuin keskittyy kokoelman täydentämiseen. Näin selviää, onko kerääminen oikeasti yhteydessä pelissä pärjäämiseen. Jos minipelit tuntuvat omalta osuudelta, niitä voi käyttää taukona otteluista sen sijaan, että yrittäisi edetä kaikissa pelimuodoissa yhtä aikaa.

Yksi hyödyllinen tapa välttää keräilyn muuttuminen päämäärättömäksi on valita itselle pieni tavoite ennen pelaamista. Se voi olla esimerkiksi tietyn kortin etsiminen, uuden kokoonpanon kokeilu tai yhden minipelin pelaaminen. Tavoite auttaa huomaamaan, tarjoaako peli muutakin kuin pakettien avaamisesta syntyvää odotusta. Samalla se hillitsee halua jahdata kaikkea kerralla, mikä on järkevää etenkin silloin, kun pelissä on myös sovelluksen sisäisiä ostoksia.

PvP:n kohdalla kannattaa miettiä omaa suhtautumista kilpailuun. Jos häviö tuntuu kannustavan muuttamaan korttivalintoja, pelaajien väliset ottelut voivat olla pelin palkitsevin osa. Jos taas haluan pelata täysin omassa tahdissa ilman vertailua toisiin, minipelit ja kokoelman rauhallinen läpikäynti voivat olla parempi käyttötapa. Minusta tämä on tärkeä ero: PvP ei ole automaattisesti sopiva kaikille vain siksi, että se kuuluu pelin tarjontaan.

Rahankäyttöä pohtivan on hyvä huomata, että peli on ilmainen, mutta Playn kautta veloitettavat sovelluksen sisäiset ostokset maksavat 1,09–15,99 euroa. Pakettien avaamiseen perustuvassa keräilyssä ostamisen houkutus voi kasvaa, jos haluaa täydentää kokoelmaa nopeasti. Itse pitäisin etenemisen aluksi maksuttomana ja arvioisin vasta kokemuksen jälkeen, tuoko ostaminen minulle oikeasti lisää pelinautintoa. Jos en nauti taisteluista ilman uusia kortteja, maksu ei välttämättä korjaa pelin perusfiilistä.

Mitä peliltä kannattaa odottaa?

Julkaisijana on brain, ja peliä on ladattu yli 100 000 kertaa. Sen keskiarvo on 4,2 tähteä 265 arviosta, ja kirjallisia arvosteluja on 40. Nämä luvut kertovat, että peli on saanut pelaajia ja palautetta, mutta eivät yksin ratkaise, sopiiko se minulle. Korttipelissä henkilökohtainen mieltymys ratkaisee paljon: keräilyn ystävä voi viihtyä pitkään, kun taas pelaaja, joka kaipaa jatkuvasti uusia ympäristöjä tai tarinallista etenemistä, voi kaivata toisenlaista rakennetta.

Versio 1.0.2 on pelin nykyinen versio, ja vähimmäisvaatimuksena on Android 7.0. Ikäraja on PEGI 3, joten sisältö on luokiteltu pienillekin lapsille sopivaksi. Ikäluokitus ei kuitenkaan kerro, sopiiko kilpailullinen pelaaminen lapselle tai kuinka paljon hän haluaa käyttää aikaa pakettien avaamiseen. Jos peliä harkitsee perheen nuoremmalle pelaajalle, kannattaa sopia yhdessä, miten sovelluksen sisäisiin ostoksiin suhtaudutaan.

Tämä peli sopii parhaiten ihmiselle, joka pitää korttien keräämisestä, haluaa kokeilla hirviöiden muodostamia vaihtoehtoja ja suhtautuu kilpailuun uteliaasti. Se voi olla myös hyvä kevyt rinnakkaispeli silloin, kun en halua sitoutua pitkään kampanjaan. Sen sijaan korttipelien satunnaisuus tai kokoelman täydentämisen odottelu voi ärsyttää pelaajaa, joka haluaa avata kaiken sisällön heti. Jos haen ensisijaisesti yksin pelattavaa tarinaa tai selkeästi rajattua kertakokemusta, valitsisin mieluummin pelin, joka on rakennettu juuri sitä varten.

Kenelle tunnelma kantaa loppuun asti

Monster Collector: Card Battle vaikuttaa parhaimmillaan silloin, kun sen eri osat tukevat toisiaan: hirviöiden kerääminen antaa syyn palata, korttitaistelut käyttävät kokoelmaa ja minipelit muuttavat tahtia. Tällainen rakenne voi luoda mukavan, kevyen pelirytmin, mutta se ei välttämättä riitä pelaajalle, joka odottaa voimakasta juonta tai syvällistä yksinpelikampanjaa. Tunnelman onnistuminen riippuu lopulta siitä, palkitseeko kokoelman kehittäminen myös itse pelaamista eikä vain seuraavan paketin avaamista.

Suosittelisin kokeilemaan peliä maksutta, jos hirviöteemainen keräily ja korttitaistelut kiinnostavat, mutta pitäisin ostokset aluksi sivussa. Pelaa ensin eri pelimuotoja ja huomaa, palaatko mieluiten PvP:hen, minipeleihin vai korttien järjestelyyn. Jos jokin niistä alkaa tuntua omalta, pelillä on selkeä paikka arjen lyhyissä pelituokioissa. Jos taas huomaat odottavasi enemmän tarinaa ja tutkimista kuin kokoelman karttumista, tämä ei todennäköisesti ole paras valinta.

Oma arvioni on myönteinen varauksin: idea on helposti lähestyttävä ja eri tekemiset voivat pitää keräilyn elävänä, mutta pelin vetovoima riippuu siitä, kuinka hyvin kortit tuntuvat vaikuttavan otteluihin. Valitsisin tämän silloin, kun haluan kevyen hirviökokoelman ympärille rakennetun korttipelin, en silloin kun etsin suurta seikkailua. Juuri tuo ero auttaa asettamaan odotukset kohdalleen ja nauttimaan pelistä sen omilla ehdoilla.