BUU-klubben

Analysoija Mobexer

Kun lapsella on vain muutama minuutti aikaa, hyvä peli ei saa vaatia pitkää perehdytystä tai täydellistä keskittymistä. BUU-klubben on juuri tällaisiin hetkiin suunnattu lasten ajanviete: BUU-hahmojen seurassa voi leikkiä, pelata ja tutkia rauhalliseen tahtiin. Minun kokemukseni perusteella sen suurin vahvuus ei ole kilpailu tai jatkuva palkintojen tavoittelu, vaan se, että tekemiseen pääsee kiinni nopeasti.

Peli sopii erityisen hyvin pienille lapsille, jotka haluavat käyttää puhelinta tai tablettia yhdessä aikuisen kanssa tai lyhyenä omatoimisena puuhahetkenä. Se on Yleisradio Oy:n kehittämä ilmainen peli, jonka ikäraja on PEGI 3. Käytännössä tämä kertoo paljon sen luonteesta: kyse ei ole vauhdikkaasta toimintapelistä, vaan helposti lähestyttävästä digitaalisesta leikkipaikasta.

Ensimmäinen vaikutelma on lämmin ja lapsille suunnattu. BUU-hahmot toimivat tuttuna kiintopisteenä, joten lapsen ei tarvitse aloittaa täysin vieraasta maailmasta. Kun peliä kokeilee ensimmäisen kerran, tärkeintä on huomata, että sen pariin voi siirtyä ilman monimutkaista valmistelua. Tämä tekee siitä käyttökelpoisen esimerkiksi aamun odotushetkeen, automatkan tauolle tai iltaan, jolloin lapsi kaipaa pientä tekemistä mutta ei pitkää pelisessiota.

Lyhyet pelituokiot toimivat paremmin kuin pitkä yhtäjaksoinen pelaaminen

Heti alkuun pääsee ilman suorituspainetta

BUU-klubbenin rytmi tuntuu sopivan tilanteisiin, joissa huomio on rajallinen. Lapsi voi tutkia vaihtoehtoja ja kokeilla tekemistä ilman, että jokainen hetki tuntuu testiltä. Tämä on tärkeä ero moniin lasten peleihin, joissa eteneminen perustuu jatkuvaan tehtävien suorittamiseen, pisteisiin tai kiireeseen.

Minusta paras tapa käyttää peliä on antaa lapsen valita itse, mitä hän haluaa tehdä. Aikuinen voi aluksi olla vieressä ja kysyä, mitä ruudulla tapahtuu, mutta jatkuvaa ohjaamista ei yleensä tarvita. Kun lapsi oppii pelin perusidean, hän voi palata siihen omilla ehdoillaan. Tällainen rakenne tekee kokemuksesta kevyen myös vanhemmalle, sillä sovellus ei muutu yhteiseksi projektiksi, joka vaatii jatkuvaa selittämistä.

Lyhyt istunto voi olla vain yksi pieni tutustuminen tai muutama peräkkäinen tehtävä. Peli ei tunnu parhaimmillaan silloin, kun sitä yrittää pelata pitkänä iltapäivän ohjelmana. Sen arvo syntyy pikemminkin pienistä annoksista: lapsi saa tekemistä, vaihtelua ja tutun hahmomaailman ilman, että ruutuaika täyttyy yhdestä pitkästä suorituksesta.

Lyhyet hetket paljastavat myös rajoitukset

Lyhyisiin sessioihin suunnattu rakenne voi samalla tuntua aikuisesta rajalliselta. Jos lapsi etsii peliä, jossa on paljon avattavaa, laajoja maailmoja tai selkeä pitkäaikainen tavoite, BUU-klubben ei todennäköisesti tarjoa samanlaista imua kuin monipuolisempi lasten seikkailu- tai rakentelupeli.

Myös vanhemmalle lapselle tekeminen voi tuntua nopeasti liian yksinkertaiselta. PEGI 3 -ikäluokkaan sopiva lähestymistapa on etu pienille käyttäjille, mutta se tarkoittaa väistämättä, ettei peliä ole rakennettu haastamaan koululaista monimutkaisilla säännöillä. Siksi ikä ja temperamentti ratkaisevat paljon. Rauhallisesta tutkimisesta pitävä lapsi voi viihtyä pitkään, kun taas kilpailua ja jatkuvaa uutta sisältöä kaipaava lapsi saattaa kyllästyä aikaisemmin.

Keskeyttäminen on luonnollinen osa käyttöä

Yksi pelin käytännöllisimmistä puolista on se, ettei jokaista aloitusta tarvitse ajatella sitoutumisena. Jos ruokailu alkaa, aikuinen tarvitsee laitteen tai lapsi menettää kiinnostuksensa, pelituokion voi lopettaa ilman suurta pettymystä. Tämä tekee sovelluksesta sopivan kotiin, jossa käyttöä halutaan rytmittää muun arjen mukaan.

Testaisin sitä esimerkiksi näin: lapsi odottaa, että päivällinen valmistuu, ja tarvitsee tekemistä noin kymmeneksi minuutiksi. Tällöin BUU-klubben on luontevampi valinta kuin peli, jonka tehtävä pitää viedä väkisin loppuun. Kun kutsu pöytään tulee, lapsen ei tarvitse kokea menettävänsä pitkälle rakennettua etenemistä tai jättävänsä joukkuetta pulaan.

Tämä on myös hyvä ominaisuus yhteiskäytössä. Aikuinen voi sanoa etukäteen, että pelataan hetki ja sitten laite laitetaan pois. Koska kokemuksen tarkoitus ei ole jatkuva kilpailu, lopettaminen on helpompi tehdä rauhallisesti. Tietenkin lapsi voi silti haluta jatkaa, mutta pelin perusluonne ei itsessään painosta venyttämään sessiota.

Takaisin palaaminen toimii tutun hahmomaailman ansiosta

Kun peliin palaa myöhemmin, lapsen ei tarvitse rakentaa kaikkea kiinnostusta uudelleen tyhjästä. BUU-hahmot antavat kokemukselle jatkuvuutta, vaikka yksittäinen pelituokio olisi lyhyt. Tämä tekee sovelluksesta erilaisen kuin kertakäyttöinen minipeli, jonka idea on hauska vain ensimmäisellä kokeilulla.

Paluuarvo ei kuitenkaan perustu vahvasti tarinan seuraamiseen tai suuriin saavutuksiin. Jos lapsi tarvitsee aina uuden tavoitteen pysyäkseen kiinnostuneena, tuttuus voi kääntyä itseään vastaan. Minun mielestäni peli sopii paremmin lapselle, joka nauttii hahmojen seurasta ja pienestä tekemisestä kuin pelaajalle, joka haluaa nähdä jatkuvasti uusia tasoja tai avata uusia järjestelmiä.

Vanhemmalle tämä merkitsee yhtä käytännöllistä asiaa: sovellus voi toimia varalla ilman, että sitä tarvitsee esitellä joka kerta uudelleen. Sen voi ottaa esiin rauhallisena vaihtoehtona esimerkiksi sadepäivänä, odotustilanteessa tai silloin, kun lapsi haluaa tehdä jotain itsenäisesti mutta ei vielä jaksa keskittyä pitkään ohjelmaan.

Toisto ratkaisee, jääkö peli käyttöön

Lasten pelissä toisto ei ole automaattisesti huono asia. Pieni lapsi haluaa usein tehdä saman asian uudestaan, koska tuttuus auttaa ymmärtämään sääntöjä ja antaa onnistumisen kokemuksia. BUU-klubben hyötyy tästä: tekemiseen voi palata ilman, että jokainen kerta tuntuu uudelta oppitunnilta.

Toiston arvo riippuu silti siitä, miten lapsi itse reagoi. Jos hän iloitsee tuttujen hahmojen näkemisestä ja pitää ennakoitavasta leikistä, peli voi säilyä kiinnostavana pitkäänkin pieninä annoksina. Jos hän taas etsii jatkuvasti uusia yllätyksiä, toistettavuus ei välttämättä riitä yksin kantamaan kiinnostusta.

Hyvä käytännön vinkki on vaihdella käyttötilannetta eikä vain antaa peliä aina samalla tavalla. Lapsi voi tutkia sitä ensin yksin, sen jälkeen kertoa aikuiselle, mitä hahmot tekevät, tai käyttää peliä lyhyenä rauhoittumishetkenä ennen muuta toimintaa. Näin sama sovellus ei jää pelkäksi automaattiseksi ajan täytteeksi, vaan siihen voi liittää keskustelua ja yhteistä huomioimista.

Yhdessä pelaaminen lisää sisältöä ilman lisävaatimuksia

BUU-klubben toimii mielestäni parhaiten silloin, kun aikuinen ei yritä pelata lapsen puolesta. Sen sijaan kannattaa antaa lapsen näyttää, mitä hän huomaa. Aikuinen voi kysyä, miksi jokin hahmo kiinnostaa, mitä seuraavaksi voisi kokeilla tai millainen tekeminen oli hauskinta. Tämä muuttaa lyhyen ruutuhetken vuorovaikutukseksi ilman, että pelistä tehdään opetustilannetta.

Tällainen käyttö on hyödyllistä etenkin lapselle, joka vielä harjoittelee laitteen eleitä ja valintoja. Samalla aikuinen näkee, onko käyttö lapselle helppoa vai aiheuttaako jokin kohta turhautumista. Jos lapsi joutuu jatkuvasti pyytämään apua, peli ei ehkä ole parhaimmillaan itsenäiseen käyttöön. Jos taas hän pystyy näyttämään idean itse, sovellus toimii paremmin pienenä omatoimisena puuhana.

En pitäisi sitä ensisijaisesti oppimissovelluksena, vaikka pelaaminen voi toki kehittää havainnointia, valintojen tekemistä ja laitteen käytön varmuutta. Sen vahvuus on ennen kaikkea leikillisessä kokemuksessa. Vanhemman ei tarvitse perustella käyttöä sillä, että jokaisen minuutin pitäisi opettaa jotakin mitattavaa.

Milloin tavallinen lastenohjelma tai muu peli on parempi?

Jos lapsi haluaa vain katsella tuttua sisältöä ilman kosketusta tai valintoja, tavallinen lastenohjelma voi olla helpompi vaihtoehto. BUU-klubben edellyttää jonkin verran osallistumista, joten se ei korvaa rauhallista katseluhetkeä silloin, kun lapsi on väsynyt eikä halua tehdä päätöksiä.

Toisaalta moniin kilpailullisempiin lastenpeleihin verrattuna tämä on vähemmän kuormittava. Pisteiden tavoittelu, aikarajat ja jatkuvat palkinnot voivat pitää lapsen kiinni pelissä, mutta ne voivat myös tehdä lopettamisesta hankalaa. BUU-klubbenin kevyempi lähestymistapa sopii paremmin perheelle, joka arvostaa ennakoitavaa ja lyhyisiin hetkiin sopivaa käyttöä.

Luovaan rakenteluun keskittyvä peli on parempi valinta lapselle, joka haluaa suunnitella omia maailmoja ja nähdä tekemisensä kasvavan pitkän ajan kuluessa. Seikkailupeli taas sopii paremmin käyttäjälle, joka kaipaa juonta ja jatkuvaa etenemistä. Tässä pelissä kannattaa arvostaa juuri sen pienimuotoisuutta, ei odottaa siltä kokonaan toisenlaista pelikokemusta.

Tekniset perustiedot kertovat kenelle peli on tarkoitettu

BUU-klubben on julkaistu 7.12.2016, ja käytössä on versio 44.0.0. Androidilla vähimmäisvaatimus on 7.1, joten sovellus on suunnattu myös sellaisille laitteille, jotka eivät ole aivan uusia. Tämä voi olla perheelle merkittävä etu, jos lapselle käytetään vanhempaa tablettia eikä uusinta puhelinta haluta antaa lelukäyttöön.

Peli on ilmainen, ja sitä on asennettu yli kymmenentuhatta kertaa. Sen keskimääräinen arvosana on 4,0, joka perustuu yli sataan arvioon, ja kirjoitettuja arvosteluja on yli neljäkymmentä. Näitä lukuja ei pidä tulkita täydellisenä lupauksena jokaiselle perheelle, mutta ne kertovat, että sovelluksella on oma käyttäjäkuntansa ja että kokemusta on kertynyt muiltakin kuin yksittäisiltä kokeilijoilta.

Ilmaisuus tekee kokeilemisesta helppoa, etenkin kun kyse on pienelle lapselle suunnatusta ajanvietteestä. Aikuinen voi ensin tarkistaa yhdessä lapsen kanssa, tuntuuko käyttö sopivalta, ilman että päätökseen liittyy ostokynnystä. Samalla on hyvä pitää odotukset oikealla tasolla: ilmainen lastenpeli ei välttämättä tarjoa samanlaista laajuutta kuin maksullinen, pitkäikäiseksi suunniteltu peli.

Kenelle suosittelen sitä ja kenelle en?

Suosittelen BUU-klubbenia ensisijaisesti pienelle lapselle, joka pitää tutuista hahmoista, lyhyistä tekemishetkistä ja rauhallisesta tutkimisesta. Se on hyvä vaihtoehto perheeseen, jossa halutaan pitää ruutuhetket helposti rajattavina ja jossa lapsi saa mieluiten käyttää sovellusta joko aikuisen lähellä tai lyhyesti itsenäisesti.

Se sopii myös tilanteisiin, joissa laitteelta ei haluta raskasta peliä. Vanha tabletti, lyhyt odotus tai rauhallinen iltapäivä ovat sille luonteisempia ympäristöjä kuin pitkä pelimaraton. Jos lapsi turhautuu nopeasti siihen, ettei tekeminen muutu jatkuvasti tai jos hän tarvitsee selkeitä haasteita, valitsisin toisenlaisen pelin.

En suosittelisi sitä ensisijaiseksi vaihtoehdoksi vanhemmalle lapselle, joka etsii syvää pelimekaniikkaa, laajaa tarinaa tai pitkäkestoista etenemistä. En myöskään valitsisi sitä tilanteeseen, jossa lapsi on jo liian väsynyt osallistumaan. Silloin äänikirja, yhteinen lukeminen tai rauhallinen katselu voi palvella paremmin.

Arjen lopullinen arvio

BUU-klubbenin viehätys on siinä, että se ei yritä tehdä jokaisesta minuutista suurta tapahtumaa. Se tarjoaa lapselle tutunoloisen paikan, jossa voi piipahtaa, kokeilla ja lopettaa ilman pitkää valmistelua. Minulle tämä on sen selkein käyttötarkoitus: pieni, helposti lähestyttävä pelihetki, ei koko päivän pääohjelma.

Sen toistettavuus on parhaimmillaan lapsella, joka pitää tutusta rytmistä ja BUU-hahmojen seurasta. Rajoitus näkyy siinä, että sisältö ei välttämättä jaksa kiinnostaa lasta, joka odottaa jatkuvaa haastetta tai uusia yllätyksiä. Siksi suosittelen kokeilemaan sitä lapsen omien reaktioiden perusteella, ei vain ikärajan tai ilmaisuuden vuoksi.

Kaiken kaikkiaan pidän sitä onnistuneena kevyenä lasten ajanvietepelinä. Se on ilmainen, PEGI 3 -ikärajalla merkitty ja Yleisradio Oy:n julkaisema, joten lähtökohta on selvästi perheiden pienimpiin käyttäjiin suunnattu. Jos etsit peliä, jonka voi avata nopeasti, jättää kesken ilman draamaa ja ottaa myöhemmin uudelleen esiin, BUU-klubben on harkitsemisen arvoinen. Jos taas tärkeintä ovat pitkä eteneminen, kilpailu tai jatkuvasti vaihtuva sisältö, tavallinen seikkailu-, rakentelu- tai pulmapeli on todennäköisesti parempi valinta.

Usein kysytyt kysymykset