iCollect Everything: Inventory

Analysoinut Mobexer

Kun kodin kirjat, elokuvat, levyt ja pelit ovat useamman ihmisen käytössä, muistikuva siitä, mitä omistetaan, alkaa helposti pettää. Minulle iCollect Everything: Inventory on kiinnostavimmillaan silloin, kun se toimii yhteisenä tarkistuspaikkana: ennen kuin ostan kirpputorilta tutulta näyttävän pelin tai lupaan lainata elokuvan, voin katsoa, mitä kokoelmasta jo löytyy. Se ei itsessään ratkaise sitä, kuka saa muuttaa luetteloa tai miten perheenjäsenten tiedot erotellaan, joten yhteinen käyttötapa kannattaa sopia ennen laajaa kirjaamista.

Kyseessä on elämäntapasovellus, jonka on kehittänyt iCollect Everything, LLC. Se on ilmainen ladattava sovellus, jonka sisältöluokitus on PEGI 3. Google Playn keskiarvo on 4,1, ja asennuksia on yli 100 000. Nämä kertovat, että sovellus on löytänyt yleisönsä, mutta kotikäytössä ratkaisevaa on silti se, sopiiko kokoelman rakenne juuri teidän kirjoillenne, elokuvillenne, musiikillenne, videopeleillenne ja sarjakuvillenne.

Kokoelma yhteiseen arkeen

Jos kirjahylly, elokuvakokoelma, levypino, pelit tai sarjakuvat alkavat levitä muistilapuiksi ja puhelimen kuvagalleriaan, sovellus tarjoaa niille yhden selkeämmän kodin. Kokeilin sitä ennen kaikkea kokoelmien muistikirjana, en ostoslistana tai tavallisena muistiinpanosovelluksena. Ensivaikutelmani oli käytännöllinen: sovellus yrittää auttaa muistamaan, mitä omistan, mitä olen jo nähnyt ja mitä kokoelmastani puuttuu.

Yhteisessä kodissa hyöty ei rajoitu siihen, ettei samaa kirjaa osteta kahdesti. Luettelo voi auttaa myös silloin, kun yksi perheenjäsen etsii lainattavaa peliä tai kun muuton alla pitää selvittää, mitkä laatikot sisältävät sarjakuvia. Käytännön ero syntyy siitä, onko luettelo yhden ihmisen hallussa vai kaikkien yhteinen työväline. En olettaisi, että sovellus itsessään määrittelee tällaiset roolit: sopikaa ensin, kuka lisää nimikkeet ja millä periaatteella.

Yksi realistinen tapa aloittaa on ottaa puhelin mukaan viikonlopun kirpputorikierrokselle. Jos nuori etsii tiettyä peliä, hän voi kysyä ennen ostoa, löytyykö se jo kotoa, ja aikuinen voi tarkistaa kokoelman. Tämä toimii kuitenkin vain, jos hakemisto on riittävän ajan tasalla ja perheen käyttämä nimike on kirjattu samalla tavalla. Epämääräinen luettelo ei poista epävarmuutta, vaan siirtää sen sovelluksen sisälle.

Yhteisen luettelon rajat kannattaa sopia ensin

Ennen kuin koko perhe ryhtyy lisäämään tavaroita, päättäisin, kuvataanko listalla koko talouden omistusta vai vain yhden keräilijän kokoelmaa. Jos esimerkiksi yhden lapsen pelit ja vanhemman levyt ovat samassa luettelossa, yhteinen kokonaisuus voi olla kätevä mutta vaikeampi tulkita. Yksinkertainen sopimus nimikkeiden kirjaamisesta ja omistajaa koskevan tiedon merkitsemisestä auttaa välttämään sekaannuksia, jos käytettävissä olevat kentät sopivat siihen.

Toinen päätös koskee lainassa olevia tavaroita. Jos luettelo on tarkoitettu vain kodissa säilytettävien esineiden muistiksi, lainattu kirja voi tehdä siitä harhaanjohtavan. Jos taas haluatte seurata myös poissa olevia nimikkeitä, sopikaa, miten niiden tilanne kirjataan. En rakentaisi prosessia oletukselle, että sovellus hoitaa perheen lainakirjanpidon automaattisesti; selkeä yhteinen tapa on luotettavampi kuin toive siitä, että kaikki tulkitsevat listaa samalla tavalla.

Kenelle yhteiskäyttö sopii?

Yhdessä asuville keräilijöille sovellus voi olla hyödyllinen, jos useampi ihminen osallistuu saman fyysisen kokoelman kartuttamiseen. Se sopii myös vanhemmalle, joka haluaa tarkistaa kotona olevat pelit ennen uuden hankkimista. Jos jokainen haluaa täysin oman, muista riippumattoman kirjastonsa tai tarvitsee tarkat käyttäjäkohtaiset oikeudet, valitsisin ensin työkalun, jonka jakamisen toimintatapa vastaa tätä tarvetta.

Jaettu laite ei myöskään ole sama asia kuin yhteinen tili tai yhteisesti ylläpidetty tietokanta. En antaisi lapsen käyttää aikuisen puhelinta niin, että kaikki muokkaavat luetteloa ilman sopimusta: vahinkopoistot ja päällekkäiset merkinnät ovat arkisia riskejä missä tahansa luettelossa. Jos tavoitteena on vain näyttää, mitä kotona on, yksi aikuinen voi pitää tiedot ajan tasalla ja muut voivat pyytää tarkistusta. Se on vähemmän spontaani mutta usein hallittavampi tapa aloittaa.

Ikäraja ei kerro koko käyttökontekstia

PEGI 3 kertoo sovelluksen sisältöluokituksesta, mutta se ei ole sama asia kuin arvio siitä, miten perheen kannattaa hallita ostoksia tai yhteisiä tietoja. Sovelluksen lataaminen on ilmaista, mutta Playn kautta laskutettavat sovelluksen sisäiset ostot maksavat 10,99–109,99 euroa. Jos nuori käyttää laitetta, jossa voi tehdä ostoksia, huoltajan kannattaa huomioida tavalliset laitteen ja kaupan ostorajat. En tulkitse matalaa sisältöluokitusta lupaukseksi siitä, että kaikki sovelluksen käyttöön liittyvät päätökset olisivat automaattisesti lapsen vastuulle sopivia.

Sovelluksen arvosana ja käyttäjämäärä antavat hieman taustaa, mutta eivät kerro, miten juuri teidän kodissanne yhteinen järjestely toimii. Sen vuoksi testaisin ensin pienellä ja harmittomalla otoksella, esimerkiksi muutamalla kirjalla ja pelillä, ennen kuin siirtäisin koko perheen arvokkaimmat tai tarkimmin järjestetyt kokoelmat. Näin näette, löytävätkö kaikki tiedot ja ymmärtävätkö he luettelon samalla tavalla.

Arjen tarkistus ennen isompaa syöttöurakkaa

Käyttö kannattaa aloittaa yhdestä kokoelmasta eikä yrittää syöttää koko omaisuutta kerralla. Jos aloitat esimerkiksi elokuvista, saat nopeasti selville, tuntuuko tietojen lisääminen luontevalta ja auttaako näkymä oikeasti arjessa. Sama pätee kirjoihin tai videopeleihin: sovelluksen arvo syntyy vasta, kun listalla on tarpeeksi omaa sisältöä, jotta siitä voi tarkistaa tilanteen ennen ostosta tai lainapyyntöä.

Pidän ajatuksesta, että eri keräilykohteet ovat samassa paikassa. Moni käyttää yhtä sovellusta elokuville, toista peleille ja kolmatta kirjoille, jolloin kokonaiskuva katoaa. Tässä lähestymistapa on päinvastainen. Kun olen lähdössä kirpputorille, voin tarkistaa puhelimesta, omistanko jo tietyn teoksen. Levykaupassa sama ajatus toimii musiikin kanssa, ja pelihyllyn äärellä se vähentää riskiä ostaa kahdesti sama nimike.

Samalla tämä ei ole täysin huoleton ratkaisu jokaiselle. Kokoelman rakentaminen vaatii alussa aikaa ja kärsivällisyyttä, etenkin jos omistuksessa on paljon eri versioita. Elokuvissa voi olla eri julkaisuja, kirjoissa painoksia ja peleissä alustoja. Jos haluat vain nopean listan ilman yksityiskohtia, tavallinen muistiinpanosovellus voi tuntua kevyemmältä.

Kokoelman aloittaminen ilman turhaa käsityötä

Ensimmäinen käytännön vinkkini on rajata aloitus yhteen tarkoitukseen. Tee ensin lista niistä elokuvista, joita lainaat tai ostat useimmin, tai kirjoista, joiden omistamisesta et ole varma. Kun sovelluksen rakenne tulee tutuksi, laajenna kokoelmaa vähitellen. Näin et joudu käyttämään iltaa siihen, että yrität täydellistää koko tietokantaa ennen kuin tiedät, palveleeko se omaa tapaa kerätä.

Minusta hyödyllinen työnkulku on pitää puhelin mukana ostosretkillä ja käyttää sovellusta tarkistusvälineenä, ei vain arkistona. Jos löydän käytetyn pelin tai vanhan sarjakuvan, tarkistan ensin oman listani. Tämä muuttaa kokoelman passiivisesta luettelosta päätöksenteon apuvälineeksi. Pieni ero on tärkeä: sovellus ei ole parhaimmillaan silloin, kun sitä katsellaan kerran kuukaudessa, vaan silloin, kun se estää konkreettisen päällekkäisen hankinnan.

Toinen käytännöllinen tapa on kirjata kokoelma ensin karkealla tasolla ja tarkentaa tietoja vasta myöhemmin. Kaikkien yksityiskohtien syöttäminen heti tekee projektista raskaan. Itse etenisin nimikkeistä, jotka ovat eniten käytössä tai joista on useita samannimisiä versioita. Harvinaisemmat ja varastossa olevat tuotteet voi täydentää myöhemmin, kun sovelluksen käyttörytmi on muodostunut.

Kenelle eri sisältöalueet sopivat parhaiten?

Elokuvien ja kirjojen kerääjälle sovellus on helppo ymmärtää: näet, mitä hyllyssä on, ja voit käyttää listaa muistina ostoksia suunnitellessa. Musiikin kohdalla hyöty riippuu siitä, haluatko seurata fyysisiä julkaisuja vai vain kuunteluhistoriaa. Tämä ei korvaa suoratoistopalvelun kuuntelutilastoja, koska sen vahvuus on omistettujen kokoelmien järjestämisessä.

Videopeleissä alustakohtainen ajattelu voi olla erityisen tärkeää. Sama peli voi löytyä useammalle laitteelle, ja keräilijälle sillä on eri merkitys kuin henkilölle, joka haluaa vain muistaa pelanneensa sen. Sovellus on kiinnostavampi fyysisten pelien omistajalle kuin käyttäjälle, joka pelaa lähes kaiken digitaalisena ja tarvitsee lähinnä pelikirjaston.

Sarjakuvien kanssa järjestelmällisyys korostuu. Yksittäiset numerot, kokoelmat ja eri julkaisut voivat helposti sekoittua, joten tietojen syöttämisessä kannattaa päättää oma sääntö etukäteen. Kirjaanko jokaisen osan erikseen vai käsittelenkö kokoelman yhtenä kokonaisuutena? Sovellus ei voi tehdä tästä päätöksestä käyttäjän puolesta, ja juuri siksi oma luokittelutapa kannattaa päättää ennen laajaa syöttöurakkaa.

Käytön hinta, vaihtoehdot ja lopullinen arvio

Nykyinen versio on 10.0.0, ja sovellus julkaistiin 22.9.2020. Näiden tietojen perusteella kyse ei ole aivan uudesta ideasta, vaan tuotteesta, joka on ehtinyt olla käytössä useamman vuoden. Minulle versionumero kertoo ennen kaikkea siitä, että sovellusta kannattaa arvioida kokonaisena työkaluna eikä vain yksittäisenä kokeiluna.

En silti tulkitse versionumeroa automaattisesti lupaukseksi täydellisyydestä. Kokoelmien hallinnassa tärkeintä ei ole suuri numero vaan se, kuinka nopeasti löydän oikean nimikkeen, pystynkö erottamaan omat versiot toisistaan ja tuntuuko tietojen ylläpito vaivan arvoiselta. Tässä sovelluksen kehitystä kannattaa seurata käytännön näkökulmasta: helpottaako uusi versio lisäämistä, hakemista ja kokoelmien ylläpitoa vai tuoko se vain uusia kerroksia käyttöliittymään?

Nykyinen asema näkyy myös käyttäjäluvussa. Sovellusta on asennettu yli 100 000 kertaa, mikä kertoo kohtuullisesta kiinnostuksesta, mutta ei tee siitä automaattisesti valtavirran työkalua. Näen tämän kaksijakoisena asiana. Pienempi käyttäjäkunta voi tarkoittaa, että sovellus on suunnattu aidosti keräilijöille eikä kaikille mahdollisille käyttäjille. Toisaalta yhteisön koko vaikuttaa siihen, kuinka helposti löydät neuvoja, käyttövinkkejä ja ratkaisuja erikoisiin kokoelmatilanteisiin.

Myös maksupuoli vaikuttaa siihen, miten sovellusta kannattaa lähestyä. Peruslataus on ilmainen, mutta Playn kautta laskutettavat sovelluksen sisäiset ostot ovat 10,99–109,99 euroa. En lähtisi maksamaan laajemmista ominaisuuksista ennen kuin olen testannut oman kokoelmani kanssa, kuinka paljon aikaa sovellus säästää. Keräilijälle, jolla on tuhansia nimikkeitä ja pitkäaikainen tarve hallita niitä, kustannus voi olla perusteltavissa. Satunnaiselle käyttäjälle ilmainen perusratkaisu tai yksinkertainen taulukko voi riittää paremmin.

Mitä nykyinen versio merkitsee vanhalle käyttäjälle?

Jos olet käyttänyt sovellusta jo pitkään, suurin hyöty on todennäköisesti valmiissa kokoelmassa. Tällöin vaihtaminen toiseen työkaluun ei ole vain uuden sovelluksen asentamista, vaan myös oman tietokannan järjestämistä uudelleen. Siksi jatkaminen on järkevää, jos nykyinen työnkulku toimii ja löydät omat nimikkeesi nopeasti.

Uuden käyttäjän kannattaa puolestaan ajatella ensimmäistä viikkoa kokeiluna. Lisää pieni, edustava otos kirjoja, elokuvia, musiikkia, pelejä tai sarjakuvia ja tarkkaile, missä kohtaa käyttö alkaa tuntua hitaalta. Jos joudut jatkuvasti korjaamaan samaa tietoa tai et löydä haluamaasi kokoelmasta, ongelma ei välttämättä ratkea sillä, että lisäät kaiken muun. Testi paljastaa nopeasti, sopiiko sovellus omaan keräilytapaan.

Yksi aliarvostettu käyttötapa on kokoelman tarkistaminen ennen muuttoa, myyntiä tai vakuutusasioiden valmistelua. En käyttäisi sovellusta yksin virallisena arvonmäärityksenä, mutta järjestetty luettelo auttaa hahmottamaan, mitä todella omistaa. Samalla se tekee lahjoittamisesta ja myymisestä hallitumpaa: ensin voi tunnistaa päällekkäisyydet, sitten päättää, mistä haluaa luopua.

Toinen hyvä työnkulku on jakaa ylläpito lyhyisiin hetkiin. Kun ostat uuden kirjan tai pelin, lisää se heti. Vanhaa kokoelmaa voi täydentää esimerkiksi muutaman nimikkeen kerrallaan. Näin tietokanta pysyy käyttökelpoisena ilman, että sen ylläpidosta tulee erillinen harrastus. Jos lisäät kaiken vasta vuoden lopussa, muistaminen vaikeutuu ja versioiden erottelu muuttuu työläämmäksi.

Missä sovellus jää vajaaksi?

Suurin rajoitus on se, että hyvä lopputulos riippuu käyttäjän omasta järjestelmällisyydestä. Sovellus voi koota tiedot samaan paikkaan, mutta se ei päätä puolestasi, miten eri painokset, alustat tai julkaisut kannattaa käsitellä. Jos kokoelmasi on pieni ja haluat vain muistaa muutaman suosikin, näin laaja rakenne voi olla ylimitoitettu.

Myös tietojen tarkkuus vaatii omaa valvontaa. Erityisesti samannimisten elokuvien, kirjojen ja pelien kanssa kannattaa tarkistaa, että lisäät oikean kohteen. Keräilijän näkökulmasta pieni ero nimessä tai julkaisussa voi olla tärkeä, vaikka satunnaiselle käyttäjälle se ei merkitse mitään. En luottaisi sokeasti automaattiseen tunnistamiseen, jos kokoelman arvo tai harvinaisuus on sinulle merkittävä.

Vertailussa tavalliseen muistiinpanosovellukseen tämä tarjoaa enemmän rakennetta, mutta vähemmän vapautta. Taulukkolaskenta taas antaa paremman kontrollin omiin sarakkeisiin, suodattimiin ja varmuuskopioitavaan muotoon, jos jaksat rakentaa järjestelmän itse. Toisaalta taulukko ei tunnu yhtä luontevalta, kun haluat nopeasti tarkistaa kokoelmaa kaupassa. Valinta riippuu siis siitä, arvostatko valmista keräilyyn suunnattua ympäristöä vai täydellistä muokattavuutta.

Suoratoistopalvelut ja digitaaliset kirjastot ovat vielä eri asia. Ne kertovat, mitä voit käyttää juuri nyt, kun taas tämä sovellus keskittyy omaan kokoelmaan. Jos omistat vähän fyysistä mediaa ja käytät lähes kaiken palveluiden kautta, et ehkä saa sovelluksesta tarpeeksi hyötyä. Se on parhaimmillaan henkilölle, jolla on jotain konkreettista seurattavaa ja tarve muistaa se kodin ulkopuolella.

Kolme tapaa saada enemmän hyötyä kuin pelkällä listalla

Ensimmäinen on käyttää sovellusta ostosten suodattimena. Ennen kuin lähdet kirpputorille, päätä yksi kokoelman osa, jota täydennät, ja tarkista puhelimesta jo omistamasi nimikkeet. Tämä vähentää heräteostoksia ja auttaa keskittymään puuttuviin osiin. Menetelmä toimii paremmin kuin koko kokoelman selaaminen ilman tavoitetta.

Toinen on tehdä erillinen tarkistus ennen lainaamista. Jos ystävä tarjoaa elokuvaa, kirjaa tai peliä, tarkista ensin, onko sama jo omassa kokoelmassa. Jos on, voit käyttää ajan johonkin puuttuvaan. Jos ei ole, tiedät heti, että laina täydentää kokoelmaa eikä vain toista sitä.

Kolmas on käyttää sovellusta kokoelman siivoamisen tukena. Kun huomaat, että sama nimike esiintyy useampana versiona tai että et enää halua säilyttää jotakin, merkitse asia itsellesi johdonmukaisesti ja tarkista lista ennen myyntiä tai lahjoittamista. Tärkeää on olla poistamatta kohteita impulsiivisesti, jos haluat säilyttää historian omistuksistasi. Ensin kannattaa päättää, kuvaako lista nykyistä omistusta vai koko keräilyhistoriaa.

Kenelle suosittelen ja kenelle en?

Suosittelen tätä ennen kaikkea ihmiselle, jolla on useita fyysisiä kokoelmia ja toistuva tarve tarkistaa niiden sisältöä. Jos ostat käytettyjä kirjoja, elokuvia, levyjä, videopelejä tai sarjakuvia, sovellus voi säästää rahaa ehkäisemällä tuplahankintoja. Se sopii myös käyttäjälle, joka haluaa yhdistää eri harrastukset yhteen näkymään eikä ylläpitää erillisiä listoja.

En valitsisi sitä ensimmäisenä, jos haluat vain seurata katsottuja elokuvia, luettuja kirjoja tai pelattuja pelejä ilman omistamisen näkökulmaa. Silloin kyse on enemmän henkilökohtaisesta päiväkirjasta tai suosituspalvelusta kuin kokoelman inventaariosta. En myöskään suosittelisi sitä ihmiselle, joka inhoaa tietojen käsin ylläpitoa. Kokoelmanhallinta ei pysy hyödyllisenä, jos uudet hankinnat jäävät jatkuvasti lisäämättä.

Jos kokoelmasi on erittäin tarkasti luetteloitu taulukkoon, siirtyminen voi tuntua turhalta, ellei sovelluksen käyttö kauppareissuilla tai eri sisältöalueiden yhdistäminen tuo selvää etua. Vastaavasti suuren kokoelman omistajan kannattaa ensin arvioida, kuinka helposti nykyiset tiedot saa järjestettyä uudelleen. Käytännöllinen ratkaisu ei ole käytännöllinen, jos siirtymä kuluttaa enemmän aikaa kuin se säästää.

Mitä kehityksessä kannattaa seurata?

Minä seuraisin ennen kaikkea sitä, paraneeko suurten kokoelmien hallinta. Pienen listan kanssa lähes mikä tahansa järjestelmä toimii, mutta todellinen testi tulee vastaan, kun nimikkeitä on paljon ja mukana on eri formaatteja, painoksia tai alustoja. Myös tiedon lisäämisen nopeus ratkaisee: jos uuden hankinnan kirjaaminen tuntuu liian raskaalta, lista vanhenee nopeasti.

Toinen tärkeä seurattava asia on tasapaino ilmaisen käytön ja maksullisten ostojen välillä. 10,99–109,99 euron hintahaarukka Playn kautta laskutettuna tekee kokeilusta järkevän, mutta maksulliseen käyttöön kannattaa siirtyä vasta, kun oma tarve on selvä. En pitäisi korkeampaa hintaa perusteltuna vain siksi, että kokoelma näyttää siistimmältä. Sen pitäisi tuoda konkreettista säästöä ajassa, ostoksissa tai ylläpidossa.

Nykyisen version kohdalla arvioin sovellusta mieluummin vakaana työkaluna kuin jatkuvasti muuttuvana uutuutena. Se on ollut saatavilla 22.9.2020 lähtien, ja versio 10.0.0 kertoo tuotteen saavuttaneen ainakin yhden merkittävän kehitysvaiheen. Käyttäjän kannattaa silti tehdä päätös oman työnkulun perusteella: löydätkö tietosi nopeasti, pystytkö pitämään ne ajan tasalla ja palveleeko sama järjestelmä kaikkia tärkeimpiä kokoelmiasi?

Kenelle tämä toimii kotona?

Perheen tai kämppisten kannattaa kokeilla sovellusta, jos heidän kokoelmansa menevät fyysisesti sekaisin mutta haluavat silti välttää ostamasta samoja nimikkeitä. Aloittaisin yhdestä yhteisestä hyllystä ja seuraisin, pystyykö jokainen käyttämään luetteloa ilman jatkuvaa opastusta. Jos järjestelmästä tulee yhden ihmisen ylläpitämä arkisto, se voi silti olla hyödyllinen, mutta sitä ei kannata kutsua yhteiseksi ratkaisuksi ennen kuin muutkin löytävät siitä tarvitsemansa.

Kun tavaroita on paljon ja niillä on eri omistajat, ensin kannattaa tehdä pieni koejakso: kirjatkaa muutama yhteinen nimike ja muutama henkilökohtainen, ja tarkistakaa sitten, onko erottelu ymmärrettävä. Jos se ei ole, älkää siirtäkö koko talouden varastoa sovellukseen vain siksi, että kaikki mahtuu samaan paikkaan. Erilliset luettelot tai yksinkertainen taulukko voivat olla selkeämpi vaihtoehto silloin, kun omistajuus on tärkeämpi kuin yksi koottu näkymä.

Lopputulokseni on myönteinen, mutta rajattu. iCollect Everything: Inventory ei ole taikaratkaisu keräilijälle, joka ei halua ylläpitää tietojaan, eikä se korvaa suoratoistopalveluita tai täysin vapaasti muokattavaa taulukkoa. Se on kuitenkin järkevä vaihtoehto, kun haluat seurata elokuvia, kirjoja, musiikkia, videopelejä ja sarjakuvia samassa paikassa.

Minulle sen paras puoli on arkinen hyöty: voin tarkistaa ennen ostosta, mitä minulla jo on, ja pitää eri harrastukset samassa muistissa. Aloittaisin ilmaiseksi pienellä kokoelmalla, käyttäisin sitä muutaman ostos- tai lainatilanteen ajan ja päättäisin vasta sitten, tarvitaanko maksullisia ominaisuuksia. Jos tuo kokeilu poistaa päällekkäisiä hankintoja ja tekee hyllyjen hallinnasta helpompaa, sovellus on hintansa arvoinen juuri sinun kokoelmassasi.