Jоkеr Jеwеls

Analyysin laatija Mobexer

Kun kotona luetaan eri kirjoja ja jokainen merkitsee kiinnostavat kohdat omalla tavallaan, yhteinen hylly ei aina riitä pitämään lukemisia järjestyksessä. Jоkеr Jеwеls näyttäytyy tässä tilanteessa ennen kaikkea henkilökohtaisena kirjastona: sen ideana on koota kirjat, lukemiseen liittyvät muistiinpanot ja arviot yhteen paikkaan myös ilman verkkoyhteyttä. Minusta ajatus on hyödyllinen erityisesti silloin, kun haluan kirjata lukukokemuksen heti enkä vasta myöhemmin muistaa, mikä teoksessa jäi mieleen.

Nimi antaa odottaa aivan muuta kuin kirjahyllyä, joten sovelluksen tarkoitus voi jäädä ensisilmäyksellä hämäräksi. Kyse on kuitenkin kirjallisuuteen liittyvästä työkalusta, ei pelistä. Se sopii parhaiten lukijalle, joka haluaa seurata omia lukemisiaan ja pitää ajatuksensa tallessa. Yhteiseen käyttöön sitä kannattaa arvioida hieman varovaisemmin: henkilökohtainen kirjasto ei automaattisesti tarkoita yhteistä perhetiliä tai jaettua lukupäiväkirjaa.

Kirjat ja muistiinpanot arjen keskellä

Kun kirjat kiertävät samassa kodissa

Kuvitellaan tavallinen ilta: yksi perheenjäsen etsii seuraavaa luettavaa, toinen haluaa muistaa, mitä mieltä oli juuri päättyneestä kirjasta, ja kolmas on keskeyttänyt romaanin kiinnostavan kohdan jälkeen. Tällaisessa arjessa lukulista, arvio ja lyhyt muistiinpano voivat auttaa pitämään eri lukuprojektit järjestyksessä. Offline-toiminta on tässä luonteva etu, sillä kirjamerkintöjen tekeminen ei ole sidottu siihen, että yhteys sattuu toimimaan juuri silloin, kun ajatus tulee mieleen.

Minulle tärkein käyttötapa ei olisi pitkien arvostelujen kirjoittaminen vaan muutaman käytännöllisen asian tallentaminen: miksi lisäsin kirjan listalle, mihin jäin ja mitä haluan muistaa siitä myöhemmin. Tällainen kevyt kirjaaminen toimii paremmin kuin epämääräinen muistikuva tai viesti perheen keskusteluryhmässä, jonne lukuhuomiot hukkuvat muun jutustelun sekaan. Jos sovelluksen tarkoitus pysyy omien kirjojen ja omien ajatusten hallinnassa, se voi olla hyödyllinen myös lukijalle, joka ei muuten pidä päiväkirjaa.

Yhteiskäytössä pitää silti erottaa kaksi asiaa: kodin yhteinen kirjahylly ja sovelluksen henkilökohtainen kirjasto. Jos puhelinta käyttää vuorotellen useampi ihminen, merkinnät voivat sekoittua, ellei kukin pidä huolta siitä, kenen lukemisesta on kyse. En lähtisi olettamaan, että sovellus tarjoaa erillisiä profiileja tai perheenjäsenten välisiä käyttörajoja. Käytännöllinen ratkaisu voi olla sopia, että sovellukseen kirjataan vain yhden lukijan kirjat tai että jokainen käyttää omaa laitettaan.

Oma laite, omat rajat

Ennen kuin Jоkеr Jеwеlsistä tekee kodin yhteisen lukupaikan, kannattaa miettiä, kenen tietoja sinne aiotaan tallentaa. Arviot ja muistiinpanot ovat usein henkilökohtaisia, vaikka kirja itsessään olisi lainassa tai kaikkien luettavissa. Tein itse eron sen välille, mitä haluan jakaa ääneen ja mitä haluan säilyttää omana lukupäiväkirjanani. Sovellus vaikuttaa sopivan paremmin jälkimmäiseen käyttöön kuin kodin yhteiseksi ilmoitustauluksi.

Jos laite vaihtaa omistajaa päivän mittaan, yksi selkeä tapa vähentää sekaannuksia on kirjata muistiinpanoon lukijan nimi tai nimikirjaimet. Tämä ei korvaa käyttäjäprofiileja, mutta tekee merkinnöistä myöhemmin ymmärrettävämpiä. Toinen hyödyllinen tapa on pitää arviot lyhyinä ja lisätä niihin perustelu: pelkkä pisteytys voi tuntua omasta mielestä selvältä tänään, mutta muutaman kuukauden päästä syy arvosanaan ei välttämättä enää muistu mieleen.

Offline-käyttö puolestaan tekee sovelluksesta kiinnostavan esimerkiksi mökillä, matkalla tai paikassa, jossa yhteys on heikko. Silloin luettuun kirjaan liittyvän ajatuksen voi tallentaa heti eikä jättää myöhemmän synkronoinnin varaan omassa päässä. Jos kodissa on useita käyttäjiä, tämä vahvuus ei kuitenkaan ratkaise sitä, miten heidän merkintänsä erotellaan. Siksi sovellusta ei kannata ottaa käyttöön koko perheen yhteisenä järjestelmänä ilman, että ensin miettii käytännön pelisäännöt.

Lukemisten koordinointi ilman yhteistä projektia

Jоkеr Jеwеls voi auttaa koordinoimaan lukemista epäsuorasti: omasta listasta näkee, mitä itse aikoo lukea ja mitä on jo käsitellyt. Tämä on kätevää, jos perheenjäsenet lainaavat toisiltaan kirjoja ja haluavat välttää sen, että sama teos unohtuu palauttaa tai ostetaan uudelleen. Sovellus ei silti ole sama asia kuin yhteinen lainakirjanpito. Jos kirjan sijainti tai lainaaja on tärkeä tieto, siitä kannattaa tehdä selkeä merkintä eikä olettaa, että pelkkä kirjan lisääminen kirjastoon kertoo koko tarinan.

Hyvä pieni työnkulku on lisätä kirja listalle silloin, kun se herättää kiinnostuksen, ja kirjata lukemisen jälkeen yksi tai kaksi konkreettista huomiota. Esimerkiksi “sopii junamatkalle, luvut ovat lyhyitä” auttaa tulevaa minää valitsemaan seuraavaa luettavaa paremmin kuin pelkkä nimi. Jos kirja on tarkoitus antaa toiselle, muistiinpanoon voi kirjata myös, kenelle se voisi sopia ja miksi. Näin sovellus tukee keskustelua kirjoista ilman, että kaikkien täytyy käyttää samaa tiliä tai ylläpitää yhteistä listaa.

Vertailukohtana ovat yleensä puhelimen muistiinpanot, laskentataulukot tai lukemiseen tarkoitetut yhteisöpalvelut. Yleinen muistiinpanosovellus on joustavampi, mutta kirjojen, lukutilan, arvioiden ja huomioiden pitäminen siististi yhdessä voi vaatia enemmän omaa järjestelyä. Yhteisöpalvelu taas sopii paremmin silloin, kun haluan seurata muiden lukijoiden suosituksia ja jakaa arvosteluja. Jоkеr Jеwеls vaikuttaa järkevimmältä vaihtoehdolta lukijalle, joka arvostaa omaa, offline-käytössä olevaa kirja-arkistoa enemmän kuin julkista keskustelua.

Lapsille sopivuus ja luottamus

Sovelluksen ikäluokitus on PEGI 3, ja se on ilmainen. Nämä ovat perheessä hyödyllisiä lähtötietoja, mutta ne eivät yksin kerro, sopiiko sovellus tietyn lapsen lukurutiineihin tai miten yhteiskäyttö kannattaa järjestää. Käyttäisin sitä lapsen kanssa mieluummin lukemisen tukena kuin valvontavälineenä: lapsi voi opetella muistamaan lukemansa ja kertomaan omin sanoin, mistä kirjassa piti. Aikuinen voi puolestaan auttaa tekemään merkinnöistä selkeitä ilman, että jokaisesta kirjasta pitää laatia pitkä arvio.

Jos lapsi käyttää sovellusta aikuisen puhelimella, kannattaa sopia etukäteen, kuka tekee merkinnät ja miten lapsen kirjat erotetaan aikuisen kirjoista. En pitäisi sovelluksen nimeä tai ikäluokitusta takeena siitä, että se tarjoaa lapsiprofiileja, vanhemman hallintaa tai perheenjäsenten välisiä asetuksia. Luottamus syntyy tässä ennen kaikkea selkeistä käyttörajoista ja siitä, ettei henkilökohtaisia arvioita käsitellä yhteisinä ilman lupaa.

Myös aikuiselle, joka haluaa pitää lukemisensa yksityisenä, omalla laitteella käyttäminen on yksinkertainen raja. Jos taas koko perhe tarvitsee näkyvän listan siitä, mitä kirjoja on kotona, yhteinen taulukko tai jaettu muistiinpano voi olla parempi. Se tekee omistajuuden ja lainaustilanteen helpommin näkyväksi, vaikka se ei tarjoakaan samanlaista kirjalähtöistä rakennetta. Valinta riippuu siitä, onko tärkeintä henkilökohtainen lukuhistoria vai kodin yhteinen koordinointi.

Mitä arjessa kannattaa huomioida

Sovelluksen käyttökelpoisuus riippuu siitä, jaksaako omat merkinnät pitää johdonmukaisina. Jos lisään kirjoja satunnaisesti mutta en koskaan merkitse lukemisen etenemistä tai ajatuksia, kirjastosta tulee helposti vain toinen lista, jota en muista tarkistaa. Aloittaisin yhdellä yksinkertaisella rutiinilla: lisään kiinnostavat kirjat heti ja kirjoitan lukemisen jälkeen yhden lauseen, jonka haluan muistaa. Tällainen tapa pitää ylläpidon kevyenä eikä muuta lukemista suorittamiseksi.

Toinen käytännön huomio koskee arvioita. Jos annan jokaiselle kirjalle arvosanan heti viimeisen sivun jälkeen, arvio voi kuvata hetkellistä tunnelmaa enemmän kuin sitä, kuinka mieleenpainuva teos lopulta oli. Muistiinpanoon voi siksi kirjoittaa myös, mikä vaikutti arvioon: henkilöhahmot, kerronnan tahti tai se, sopiko kirja juuri kyseiseen elämäntilanteeseen. Tämä tekee omasta arkistosta myöhemmin hyödyllisemmän kuin pelkistä numeroista koostuva lista.

Kolmas kompromissi liittyy offline-käytön ja yhteisen koordinoinnin eroon. Ilman verkkoyhteyttä toimiva henkilökohtainen kirjasto voi olla rauhallinen ja helposti mukana kulkeva paikka omille tiedoille, mutta kodin muiden lukijoiden ajan tasalla pitäminen on eri tarve. Jos perhe haluaa nähdä toistensa lukulistat reaaliaikaisesti, kannattaa valita työkalu, jonka yhteiskäyttöominaisuudet vastaavat tätä tarvetta. Tässä Jоkеr Jеwеlsin vahvuus ei ole kaikkien yhdistäminen vaan oman lukemisen kokoaminen.

Käyttöönotto ilman turhaa säätöä

Kun alan käyttää tällaista kirja-arkistoa, en yrittäisi siirtää sinne kerralla jokaista vuosien aikana lukemaani teosta. Se kasvattaa aloituskynnystä ja voi tehdä ensimmäisestä käyttökerrasta luettelointityötä lukemisen sijaan. Aloittaisin kirjoista, jotka ovat parhaillaan kesken, seuraavaksi luettavien listasta ja muutamasta teoksesta, joista haluan säilyttää muiston. Näin näen nopeasti, tukeeko sovellus omaa tapaani lukea, ennen kuin käytän aikaa laajemman historian kokoamiseen.

Jos kirjaan keskeneräisen teoksen, pitäisin muistiinpanon käytännöllisenä: viimeinen luettu luku, sivu tai mieleen jäänyt tapahtuma. Tällainen merkintä auttaa palaamaan kirjaan pitkänkin tauon jälkeen ilman, että koko juonta pitää muistella alusta. Samalla välttäisin liian yksityiskohtaisia juonipaljastuksia, jos joku muu voi nähdä merkinnät samalla laitteella. Tämä on pieni mutta hyödyllinen ero lukumuistiinpanon ja julkisen arvostelun välillä.

Myös kiinnostavien kirjojen listaa kannattaa käyttää valintatilanteessa, ei vain keräilyyn. Kun lisään kirjan, voin merkitä lyhyesti, mistä suositus tuli tai millaiseen hetkeen teos voisi sopia. Se auttaa erottamaan pitkän aikavälin kiinnostuksen niistä kirjoista, jotka haluan lukea seuraavaksi. Jos lista kasvaa niin pitkäksi, ettei siitä ole enää apua, muutaman vanhentuneen ehdokkaan poistaminen tai arvioiminen uudelleen voi olla hyödyllisempää kuin uusien nimien lisääminen.

Usein kysytään, pitääkö merkinnät tehdä heti lukemisen aikana. Minusta ei tarvitse: rutiinin pitää sopia lukijalle eikä keskeyttää itse lukemista. Voin tehdä yhden muistiinpanon luvun päätyttyä tai vasta, kun kirja on valmis, kunhan kirjauksesta jää riittävästi tietoa myöhempää käyttöä varten. Offline-käyttö tekee spontaanista tallentamisesta luontevaa, mutta se ei tarkoita, että jokainen ajatus pitäisi kirjata ylös. Parhaimmillaan sovellus säilyttää muutaman olennaisen huomion ja jättää tilaa itse lukukokemukselle.

Lukijalle, joka ei halua sosiaalista kerrosta

Valinta henkilökohtaisen kirjalistan ja lukuyhteisön välillä riippuu siitä, mitä lukemiselta haluan. Jos minua kiinnostaa ennen kaikkea muiden suositusten selaaminen, keskusteluun osallistuminen ja omien arvioiden jakaminen, yhteisöllinen palvelu on luontevampi paikka. Jos taas haluan yksityisen muistijäljen kirjoista ja mahdollisuuden kirjata huomioita ilman yhteyttä, tällainen sovellus osuu paremmin tarpeeseen. Näitä käyttötapoja ei tarvitse pakottaa samaan työkaluun: voin löytää suosituksen yhdestä paikasta ja säilyttää henkilökohtaiset lukumuistiinpanot toisessa.

Myös tavallinen muistiinpanosovellus voi olla parempi valinta, jos haluan kirjata samalla tavalla kirjoja, elokuvia, reseptejä ja muita asioita. Sen etuna on vapaus rakentaa oma järjestelmä, mutta juuri se vaatii käyttäjältä enemmän johdonmukaisuutta. Kirjoihin keskittyvä ratkaisu voi vähentää tätä käsityötä, kun lukutila, arviot ja kirjat pysyvät saman aiheen ympärillä. Ratkaiseva kysymys on, haluanko itse suunnitella luokittelun vai käyttää valmiiksi kirjalähtöistä tapaa järjestää ajatukseni.

Jos lukeminen on satunnaista eikä vanhoihin teoksiin tule palattua, sovellus voi tuntua ylimääräiseltä vaiheelta. Silloin puhelimen yksittäinen muistilappu tai kirjanmerkin väliin kirjoitettu ajatus saattaa riittää. Jоkеr Jеwеlsin arvo kasvaa vasta, kun samalle lukijalle kertyy kirjoja, arvioita ja muistiinpanoja, joista on hyötyä myöhemmin. En siis suosittelisi sitä jokaiselle, vaan ihmiselle, joka todella haluaa muodostaa lukemisestaan henkilökohtaisen arkiston.

Ikä, vastuu ja käytön rajat

PEGI 3 kertoo, että sovelluksen sisältö sopii nuorellekin yleisölle, mutta lapsen kanssa käytettäessä tärkein kysymys on silti se, mitä tietoja laitteelle kirjataan ja kuka niitä näkee. Lukupäiväkirja voi sisältää henkilökohtaisia mielipiteitä tai tietoa siitä, mitä lapsi parhaillaan lukee. Siksi käyttäisin sitä yhdessä lapsen kanssa vasta, kun hän ymmärtää, että arvio on oma ajatus eikä velvollisuus miellyttää aikuista. Näin kirjoista puhuminen pysyy kannustavana eikä muutu suorituslistaksi.

Yhteisellä puhelimella kannattaa sopia myös, saako toinen lukea toisen muistiinpanot. Lapselle voi olla luontevaa näyttää oma arvio vanhemmalle, mutta se ei tarkoita, että jokaisen perheenjäsenen ajatukset olisivat automaattisesti kaikkien nähtävillä. Jos yksityisyys on tärkeä osa käyttöä, erillinen laite tai selkeä sopimus siitä, mitä sovellukseen tallennetaan, on järkevämpi kuin oletus siitä, että yhteinen laite sopii kaikille samalla tavalla.

Perheen lukurutiinia voi tukea ilman kilpailua tai pisteiden keräämistä. Esimerkiksi viikon lopussa voi valita yhden muistiinpanon, jonka haluaa jakaa muille, eikä käydä läpi koko kirjastoa. Tällainen rajaus antaa sovellukselle paikan arjessa mutta säilyttää lukemisen omana harrastuksena. Jos lapsi ei halua kirjoittaa, aikuinen voi auttaa tallentamaan hänen sanelemansa lyhyen ajatuksen, kunhan lapsi itse saa päättää, mitä haluaa sanoa.

Kenelle ottaisin tämän käyttöön?

Ottaisin sovelluksen kokeiluun, jos haluaisin pitää omat kirjani, lukemiseen liittyvät arviot ja muistiinpanot yhdessä paikassa, myös silloin kun en ole verkossa. Se sopii erityisesti lukijalle, joka palaa vanhoihin merkintöihin ja haluaa muistaa, miksi jokin kirja jäi mieleen tai miksi toinen ei edennyt. Myös kiireinen lukija voi hyötyä siitä, että kiinnostavan teoksen voi lisätä heti listalle eikä tarvitse luottaa muistamiseen.

Jättäisin sen väliin, jos tärkein tarve on perheen yhteinen kirjavarasto, useiden käyttäjien erillinen seuranta tai kirjoista keskusteleminen muiden lukijoiden kanssa. Silloin jaettu muistiinpano, taulukko tai yhteisöllisempi lukusovellus voi palvella paremmin. Samoin lukija, joka ei halua kirjata lukemistaan lainkaan, ei välttämättä saa henkilökohtaisesta kirjastosta tarpeeksi hyötyä. Järjestelmä toimii vain, jos sen täyttäminen tuntuu omassa arjessa luontevalta.

Minun kotitalousarvioni on myönteinen mutta rajattu: Jоkеr Jеwеls on parhaimmillaan yhden lukijan omana kirja-arkistona, ei valmiina perhekirjastona. Kun jokainen tietää, kenen merkintöjä sovellukseen tallennetaan, offline-lukeminen ja omat muistiinpanot muodostavat käyttökelpoisen yhdistelmän. Jos taas tavoite on sopia kirjojen lainauksista ja pitää kaikkien lukusuunnitelmat näkyvillä, valitsisin siihen erillisen yhteisen työkalun ja käyttäisin tätä vain henkilökohtaisiin lukumuistoihin. Näillä odotuksilla Jоkеr Jеwеls voi olla näppärä lisä lukijan arkeen, kunhan sen rooli pidetään selkeänä.