Yksisarvinen päiväkirja (PIN)

Analysoinut Mobexer

Jaetulla tabletilla pieni kirjoitushetki voi olla lapselle mukava tapa kertoa päivän tapahtumista, mutta samalla perheen aikuiset miettivät, kenen ajatukset sovellukseen päätyvät ja kuka voi avata ne. Yksisarvinen päiväkirja (PIN) sopii tähän käyttöön silloin, kun lapsi haluaa tehdä omia merkintöjään värikkäässä ympäristössä ja perhe sopii laitteen käytöstä yhdessä. Minusta sen tärkein vahvuus on matala kynnys aloittaa: päivästä voi kirjoittaa muutaman rivin ilman, että päiväkirjasta täytyy tehdä suurta projektia.

Jaettu laite vaatii yhteiset pelisäännöt

Arjen tilanteessa yksi laite saattaa kiertää sisarusten tai aikuisen ja lapsen välillä. Silloin kannattaa sopia jo ennen ensimmäistä merkintää, milloin laite on kirjoittajan käytössä ja saavatko muut lukea hänen tekstejään. Päiväkirjan tarkoitus on usein tarjota oma tila ajatuksille, joten yhteiskäyttö ei automaattisesti tarkoita yhteistä sisältöä. Perheen kannattaa sanoittaa tämä lapselle selkeästi: laitteen käyttövuoro voidaan jakaa, mutta merkinnän lukemiseen tarvitaan lupa.

Jos kirjoittaja vaihtuu usein, käyttäjän kannattaa myös pysähtyä ennen tallentamista ja varmistaa, ettei hän ole jatkamassa toisen tekemää merkintää. Tämä on pieni käytännön tapa vähentää sekaannuksia yhteisellä laitteella. En kuitenkaan pitäisi värikästä ulkoasua tai salasanalla suojaamista merkkinä siitä, että sovellus itsessään järjestäisi perheen käyttäjätilit tai käyttövuorot. Selkeä laitekohtainen sopimus on siksi tärkeämpi kuin oletus automaattisesta perhekäytön hallinnasta.

Oma päiväkirja, vaikka laite olisi yhteinen

Suojauksen merkitys korostuu, jos lapsi tai aikuinen haluaa kirjoittaa asioista, joita ei ole tarkoitettu muiden nähtäväksi. Sovelluksen kuvaukseen kuuluu salasanasuojaus, mikä voi auttaa pitämään uteliaat silmät loitolla. Käytännössä perheen on silti hyvä sopia, kuka asettaa tunnuksen, miten se muistetaan ja mitä tehdään, jos kirjoittaja ei pääse päiväkirjaansa. Tunnusta ei kannata huudella muiden kuullen tai kirjoittaa näkyville laitteen viereen, jos yksityisyydellä on merkitystä.

Yhteiskäytössä kannattaa lisäksi välttää sitä, että aikuinen pyytää lasta avaamaan päiväkirjan tarkistusta varten ilman selkeää syytä. Jos lapsi kokee, että yksityiset merkinnät luetaan aina, kirjoittamisen luottamuksellisuus voi kärsiä. Toisaalta nuoremmalle käyttäjälle voi olla tarpeen kertoa, ettei sovellus korvaa keskustelua aikuisen kanssa silloin, kun jokin asia huolestuttaa. Näin päiväkirja voi olla oma rauhallinen tila, mutta lapsi tietää silti, milloin kannattaa hakea apua ihmiseltä.

Merkintöjen rytmi ja perheen arki

Perheessä päiväkirja toimii parhaiten, kun kirjoittaminen ei muutu velvollisuudeksi. Esimerkiksi koulupäivän jälkeen lapsi voi kirjata yhden mukavan asian, piirtää tai täydentää merkintää tarroilla ja hymiöillä. Aikuinen voi tarjota rauhallisen hetken, mutta antaa lapsen päättää, mitä hän haluaa jakaa. Tällainen pieni rutiini sopii paremmin kiireiseen iltaan kuin vaatimus pitkästä tekstistä joka päivä.

Muistutukset voivat auttaa muistamaan kirjoitushetken, mutta niitä ei kannata tulkita käskyksi tai onnistumisen mittariksi. Jos perheen aikataulu muuttuu, muistutus voi osua huonoon hetkeen ja tuntua häiritsevältä. Silloin rutiinia voi kokeilla joustavasti: merkintä tehdään silloin, kun lapsella on siihen halua, eikä väliin jäänyttä päivää tarvitse paikata. Päiväkirjan ei tarvitse olla katkeamaton sarja ollakseen hyödyllinen.

Ikä, luottamus ja sopiva sisältö

Sovelluksen ikäluokitus on PEGI 3, joten se on merkitty kaikenikäisille sopivaksi. Se ei kuitenkaan yksin ratkaise, sopiiko päiväkirjan käyttö juuri tietylle lapselle tai perheelle. Aikuinen voi ensin tutustua sovellukseen lapsen kanssa ja näyttää, miten merkintä aloitetaan sekä miten salasanalla suojaamiseen suhtaudutaan. Samalla voi puhua siitä, ettei päiväkirjaan tarvitse kirjoittaa nimeä, yhteystietoja tai muita arkaluonteisia tietoja vain siksi, että kenttä on käytettävissä.

Jos lapsi osaa kirjoittaa vasta vähän, lyhyt lause, hymiö tai kuvaan perustuva merkintä voi tuntua luontevammalta kuin tekstipainotteinen päiväkirja. Vanhemmalle käyttäjälle taas koristeellinen tyyli saattaa olla liian lapsellinen, vaikka kirjoitustoiminto muuten sopisi. Tässä makuasialla on oikeasti merkitystä: päiväkirjaa käytetään todennäköisemmin, jos sen ulkoasu tuntuu omalta. Siksi suosittelisin näyttämään sovelluksen käyttäjälle etukäteen, en päättämään sopivuutta pelkän ikäluokituksen perusteella.

Milloin tämä on parempi kuin tavallinen muistio?

Tavallinen muistiinpanosovellus on usein parempi valinta, jos tarvitset nopeasti haettavan listan, yhteisen ostosmuistion tai työn, jota useampi ihminen muokkaa. Päiväkirja taas on henkilökohtaisempi tapa tallentaa oma päivä ja sen tunnelma. Tässä sovelluksessa kirjoittamisen rinnalla voi käyttää tarroja, hymiöitä ja taustakuvia, joten merkinnästä saa omannäköisen ilman, että jokainen ajatus pitää ilmaista pitkänä tekstinä. Se on selkeä ero pelkistettyyn tekstimuistioon.

Paperipäiväkirjaan verrattuna digitaalinen vaihtoehto kulkee mukana puhelimessa tai tabletissa ja tarjoaa salasanalla suojaamisen. Paperi voi silti olla parempi, jos kirjoittaja haluaa piirtää vapaasti, välttää ruutua tai pitää päiväkirjan täysin erillään yhteisestä laitteesta. Minusta valinta kannattaa tehdä käyttötavan, ei ominaisuuslistan perusteella: jos lapsi innostuu tarroista ja hymiöistä, digitaalinen muoto voi madaltaa aloituskynnystä; jos hän kaipaa hiljaista kynä-paperihetkeä, perinteinen vihko voi tuntua aidommalta.

Myös tavalliset päiväkirjasovellukset voivat sopia paremmin käyttäjälle, joka etsii hillittyä ulkoasua tai aikuismaista kirjoitustyökalua. Yksisarvisaiheinen tyyli on osa tämän sovelluksen viehätystä, mutta juuri siksi se ei ole kaikille. En valitsisi sitä perheen yhteiseksi arkistoksi, johon tallennetaan kaikkien yhteisiä tietoja, vaan yhden käyttäjän omaan päiväkirjaan. Yhteiset muistot ja yksityiset ajatukset kannattaa pitää eri tarkoituksiin tarkoitetuissa paikoissa.

Arjessa sovellus on erityisen luonteva silloin, kun lapsi haluaa kirjata retken, syntymäpäivän tai pienen onnistumisen ennen nukkumaanmenoa. Hän voi kirjoittaa lyhyesti, lisätä koristeita ja palata myöhemmin omaan merkintäänsä. Jos aikuinen haluaa osallistua, hän voi kysyä, haluaako lapsi kertoa päivästä ääneen, sen sijaan että vaatisi nähdä tekstin. Näin päiväkirja voi tukea keskustelua ilman, että siitä tulee perheen raportointiväline.

Jos taas tavoitteena on koordinoida kotitöitä, jakaa kalenterimerkintöjä tai pitää usean käyttäjän yhteistä päiväkirjaa, valitsisin siihen tarkoitukseen tehdyn sovelluksen. Tämänkaltaisen henkilökohtaisen päiväkirjan vahvuus on oman kokemuksen tallentaminen, ei perheen tehtävien jakaminen. Erottelu helpottaa myös odotuksia: lapsen merkintöjä ei pidä käyttää muistilistana aikuisille, eikä yhteisiä suunnitelmia kannata piilottaa yhden käyttäjän päiväkirjaan.

Mikä tekee Yksisarvinen päiväkirjasta erityisen?

Ensimmäinen asia, joka kiinnitti huomioni, oli sovelluksen värikäs ja kutsuva käyttöliittymä. Kun avaat sovelluksen, tuntuu kuin olisit astunut satumaailmaan. Yksisarvinen päiväkirja on suunniteltu käyttäjäystävälliseksi, ja se tekee päiväkirjan kirjoittamisesta hauskaa ja helppoa. On hienoa, että sovellus on saatavilla sekä Android että iOS -laitteille, mikä tekee siitä saavutettavan laajalle käyttäjäkunnalle.

Ominaisuudet, jotka loistavat

Yksi sovelluksen parhaista puolista on sen monipuoliset ominaisuudet. Voit kirjata muistiin päivittäiset tapahtumat, tunteet ja ajatukset, ja mikä parasta, voit lisätä valokuvia ja jopa äänitiedostoja merkintöihisi. Tämä tekee päiväkirjastasi henkilökohtaisemman ja elävämmän. Olin erityisen vaikuttunut sovelluksen kyvystä luoda muistutuksia, jotka pitävät sinut ajan tasalla merkintöjen tekemisestä.

Sovellus tarjoaa myös

• salasanan suojauksen
• pilvitallennuksen
• mukautettavat teemat

Kokemukseni Yksisarvinen päiväkirjan kanssa

Kun aloitin sovelluksen käytön, huomasin heti, kuinka helppoa ja intuitiivista sen käyttö on. Kirjoittaminen ei ole koskaan tuntunut näin houkuttelevalta! Sovelluksen muistutukset auttoivat minua pitämään kiinni päivittäisestä kirjoitusrutiinista. En voinut olla huomaamatta, kuinka rauhoittavaa oli palata päivän päätteeksi kirjoittamaan ajatuksiani ja kokemuksiani.

Lisäksi, kun tunsin olevani luova, sovelluksen kyky lisätä kuvia merkintöihin auttoi minua vangitsemaan hetkiä visuaalisesti. Tämä ominaisuus teki päiväkirjastani elävämmän ja merkityksellisemmän. Tuntui siltä, että jokainen merkintä kertoi oman tarinansa.

Loppusanat

Lopuksi voin sanoa, että Yksisarvinen päiväkirja (PIN) ylitti odotukseni. Se on täydellinen työkalu kaikille, jotka haluavat pitää päiväkirjaa helposti ja hauskasti. Sovelluksen monipuoliset ominaisuudet, kuten muistutukset, salasanan suojaus ja mukautettavat teemat, tekevät siitä erinomaisen valinnan. Jos etsit sovellusta, joka tekee päiväkirjan pitämisestä taianomaista, et voi mennä vikaan tämän valinnan kanssa!

Mitä sovelluksen käytöstä kannattaa tietää?

DOSA Apps on tämän elämäntapasovelluksen kehittäjä. Sovellus on ilmainen ladata, ja sen ikäluokitus on PEGI 3. Sitä on ladattu yli 10 miljoonaa kertaa, ja sen keskiarvo on 4,5 tähteä 271 tuhannen arvion perusteella; käyttäjiltä on kertynyt myös 157 tuhatta kirjallista arvostelua. Näistä luvuista saa käsityksen siitä, että kyseessä ei ole aivan tuntematon kokeilu, vaikka suosio ei tietenkään kerro, sopiiko sen tyyli juuri omaan käyttöön.

Julkaisupäivä on 7.12.2017, nykyinen versio on 15.1.2 ja Androidilla vähimmäisvaatimus on 6.0. Nämä tiedot ovat hyödyllisiä etenkin vanhemman laitteen kanssa: ennen käyttöönottoa kannattaa tarkistaa, että käyttöjärjestelmä täyttää vaatimuksen. Sovelluksen sisäiset ostot voivat olla 0,99–99,99 euroa, jos ne laskutetaan Playn kautta. Ilmainen lataus ei siis automaattisesti tarkoita, ettei sovelluksessa voisi tulla vastaan maksullisia vaihtoehtoja; lapsen käyttäessä yhteistä laitetta aikuisen on järkevää käydä ostamisen rajat läpi etukäteen.

Värikäs päiväkirja on parhaimmillaan käyttäjälle, joka motivoituu koristeista ja haluaa kirjata tunteita tai päivän tapahtumia kuvien ja lyhyiden tekstien avulla. Se ei ole yhtä luonteva valinta henkilölle, joka etsii pelkistettyä tekstieditoria, yhteistä perhemuistiota tai ensisijaisesti tehtävien hallintaan tarkoitettua työkalua. Myös yksityisyysodotukset kannattaa sovittaa käyttöön: salasanasuojaus on hyödyllinen, mutta yhteisen laitteen lukitus ja sovelluksen suojaus ovat eri asioita, eikä perheen pidä olettaa niiden ratkaisevan kaikkia käyttöön liittyviä rajoja.

Kenelle suosittelisin sitä kotona?

Suosittelisin tätä lapselle tai nuorelle, joka pitää värikkäästä ilmeestä ja haluaa oman paikan pienille muistoilleen. Aikuinenkin voi käyttää sitä, jos teemallinen ulkoasu tuntuu omalta ja merkintöihin haluaa lisätä muutakin kuin tekstiä. Perheessä käytännöllisin tapa on nimetä päiväkirja yhden henkilön omaksi, vaikka laite olisi yhteinen. Silloin kirjoittaja saa henkilökohtaisen rutiinin, eikä muille synny epäselvyyttä siitä, kenen sisältöä sovelluksessa käsitellään.

Jos useampi lapsi haluaa kokeilla sitä samalla tabletilla, sopikaa vuoroista ja yksityisyydestä ennen kuin kukaan aloittaa. Yksi konkreettinen tapa on antaa lapselle rauhallinen hetki laitteen kanssa ja pyytää häntä sulkemaan päiväkirja käytön jälkeen; aikuinen voi puolestaan varmistaa, ettei tunnusta jaeta muille. Tämä ei korvaa erillisiä käyttäjätilejä, mutta vähentää arkista sekaannusta. Jos lapsi ei halua salasanan tuomaa vastuuta tai laite on jatkuvasti kaikkien käytössä, paperivihko voi olla vaivattomampi ja selkeämpi vaihtoehto.

Minun kotitalousarvioni on myönteinen, kun sovellusta käytetään henkilökohtaisena ja kevyenä päiväkirjana, ei perheen yhteisenä hallintakeskuksena. Koristeet, kuvat ja muistutukset voivat tehdä kirjoittamisesta houkuttelevaa, mutta vastuu käytännön rajoista jää käyttäjille ja aikuisille. Jos tämä työnjako sopii teille ja yksisarvismainen ilme innostaa kirjoittajaa, sovellus on kokeilemisen arvoinen. Jos taas tärkeintä ovat usean käyttäjän selkeät rajat, yhteistyö tai mahdollisimman huomaamaton ulkoasu, valitsisin toisenlaisen ratkaisun.