Muksuoppi-appi

Analysoija Mobexer

Kun lapsen kanssa toistuva ongelma alkaa hallita arkea, ensimmäinen tarve ei yleensä ole uusi kasvatuskirja vaan selkeä tapa päästä tilanteessa eteenpäin. Muksuoppi-appi on koulutukseen kuuluva sovellus, jonka lähtökohtana on Furman Training & Consultingin Muksuoppi-menetelmä: huomio siirretään pelkästä ongelman torjumisesta siihen, mitä lapsi voi opetella ja miten aikuinen auttaa harjoittelussa.

Minulle sovelluksen kiinnostavin puoli on juuri tämä näkökulman vaihto. Se ei yritä ratkaista jokaista perheen haastetta yhdellä yleisohjeella, vaan ohjaa pilkkomaan tilanteen pienemmäksi taidoksi. Kun vaikeus muuttuu harjoiteltavaksi asiaksi, keskustelu lapsen kanssa voi tuntua vähemmän syyttävältä. Samalla on hyvä ymmärtää, ettei kyse ole viihdepelistä tai automaattisesta kasvatusneuvojasta. Käyttäjän täytyy itse soveltaa ajatuksia omaan lapseen ja arkeen.

Kun arjen ongelma tarvitsee yhteisen lähtöpisteen

Oletetaan tavallinen ilta: lapsi unohtaa toistuvasti tavaroitaan, sisarusriita alkaa pienestäkin asiasta tai aamutoimet venyvät niin, että koko perhe lähtee kiireellä. Aikuinen saattaa nähdä saman käytöksen monta kertaa päivässä, mutta lapselle tilanne ei välttämättä näyttäydy yhtenä selkeänä ongelmana. Muksuopin hyödyllinen lähtökohta on kysyä, mikä taito tilanteessa oikeastaan puuttuu.

Ennen sovelluksen avaamista kannattaa kirjoittaa ongelma mielessä mahdollisimman konkreettisesti. “Lapsi ei tottele” on liian laaja. “Lapsi siirtyy aamupalalta pukemaan vasta usean muistutuksen jälkeen” kertoo jo, mitä arjessa tapahtuu. Tällainen rajaus tekee sovelluksen ohjeista käyttökelpoisempia, koska aikuinen ei yritä muuttaa lapsen koko luonnetta vaan yhtä havaittavaa toimintaa.

Toinen tärkeä aloituskysymys on lapsen oma näkemys. Jos aikuinen päättää yksin, mikä lapsessa on vialla, harjoittelusta tulee helposti uusi käskyjen sarja. Jos lapsi taas tunnistaa taidon itse tai hyväksyy sen yhdessä sovittuna tavoitteena, yhteistyölle on parempi pohja. Tämä ei tarkoita, että lapsen pitäisi aina olla samaa mieltä heti, vaan että hänen kokemuksensa otetaan mukaan ennen ratkaisun aloittamista.

Sovellus sopii erityisesti vanhemmalle, opettajalle tai muulle aikuiselle, joka haluaa käyttää myönteistä ja käytännöllistä tapaa ongelmatilanteen käsittelyyn. Se on maksuton koulutussovellus, jonka ikäraja on PEGI 3, joten sen aihepiiri sopii lapsiperheiden aikuisten käyttöön. Lapsen ei kuitenkaan tarvitse käyttää puhelinta itsenäisesti, eikä sovelluksen arvo riipu siitä, osaako lapsi lukea tai käyttää mobiilisovelluksia.

Ensimmäinen vaihe: ongelmasta opeteltavaksi taidoksi

Oman käyttökokemukseni perusteella tärkein työ tapahtuu ennen varsinaista harjoittelua. Aikuinen joutuu pysähtymään ja nimeämään taidon, jota lapsi voisi opetella. Jos tavoite on liian epämääräinen, sitä on vaikea huomata tai kehua. Jos se on liian suuri, lapsi ja aikuinen väsyvät ennen kuin edistymistä syntyy.

Esimerkiksi “ole rauhallinen sisaruksen kanssa” voidaan muuttaa taidoksi, joka on helpompi tunnistaa: lapsi pyytää vuoroa huutamisen sijaan tai kertoo aikuiselle ennen kuin riita kärjistyy. Tällöin onnistuminen ei ole täydellinen päivä ilman erimielisyyksiä, vaan yksi uusi toimintatapa oikeassa kohdassa. Tämä on sovelluksen ajattelutavan vahvuus: se tarjoaa aikuiselle kielen, jolla muutos voidaan tehdä näkyväksi.

Samalla menetelmä vaatii harkintaa. Kaikkia ongelmia ei voi käsitellä pelkkänä opeteltavana taitona. Jos tilanteeseen liittyy voimakasta pelkoa, väkivaltaa, jatkuvaa kuormitusta tai lapsen kehitykseen ja terveyteen liittyvä huoli, sovellus ei korvaa ammattilaisen arviota. Silloin sitä voi korkeintaan käyttää keskustelun tukena, ei ainoana toimintasuunnitelmana.

Toinen vaihe: tavoitteen sopiminen lapsen kanssa

Kun taito on rajattu, seuraava askel on tehdä siitä lapselle ymmärrettävä. Tässä kohtaa aikuisen kannattaa välttää luentoa. Lyhyt keskustelu toimii paremmin: mitä haluaisit oppia, missä tilanteessa sitä tarvitaan ja mistä huomaisimme, että harjoittelu onnistuu? Lapselle voi antaa vaihtoehtoja, mutta aikuisen vastuulle jää pitää tavoite realistisena ja turvallisena.

Arjen esimerkissä lapsi voisi harjoitella aamutoimien aloittamista yhden muistutuksen jälkeen. Tavoitetta ei kannata esitellä moitteena aiemmasta toiminnasta. Parempi muoto on kertoa, että kyseessä on taito, jota monet ihmiset harjoittelevat, ja että aikuinen auttaa sen oppimisessa. Tällainen sanavalinta vaikuttaa pieneltä, mutta se ratkaisee usein, kuuleeko lapsi pyynnön yhteistyökutsuna vai uutena arvosteluna.

Jos lapsi torjuu ehdotuksen, en yrittäisi viedä prosessia väkisin läpi samalla hetkellä. Tauko, tavoitteen pienentäminen tai sopivamman harjoittelutilanteen etsiminen voi olla järkevämpää. Sovelluksen kaltainen ohjattu malli auttaa etenemään, mutta se ei poista tarvetta lukea lapsen mielialaa, ikää, kuormitusta ja tilannetta.

Kolmas vaihe: harjoittelu näkyy pieninä hetkinä

Tässä vaiheessa Muksuopin ajatus muuttuu arjen toiminnaksi. Harjoittelun ei tarvitse tarkoittaa pitkää erillistä tuokiota. Usein hyödyllisintä on sopia etukäteen, missä tavallisessa tilanteessa taitoa kokeillaan. Aamulla harjoiteltava asia voi olla eteisessä, ruokailuun liittyvä taito ruokapöydässä ja sisarusristiriitaan liittyvä toimintatapa vasta silloin, kun kaikilla on riittävästi rauhaa kuunnella.

Yksi käytännöllinen vinkkini on valita tilanteeseen yksi muistettava lause tai merkki. Jos tavoite on pyytää apua ennen hermostumista, aikuinen voi käyttää samaa lyhyttä muistutusta joka kerta. Liian monet ohjeet kuormittavat lasta ja muuttavat harjoittelun helposti kontrolliksi. Kun sanoma pysyy samana, lapsi voi vähitellen tunnistaa tilanteen itse.

Toinen hyödyllinen oivallus on erottaa yritys lopputuloksesta. Lapsi ei välttämättä onnistu heti, mutta hän voi silti huomata tarpeen, aloittaa uudelleen tai hyväksyä aikuisen muistutuksen. Jos kaikki huomio annetaan vain täydelliselle suoritukselle, harjoittelu tuntuu epäonnistuvan liian usein. Edistymisen huomaaminen tekee tavoitteesta mahdollisen myös lapselle, jolla on paljon aiempia kielteisiä kokemuksia ohjeista.

Kolmas käytännön ero tavalliseen palkitsemiseen on se, että huomio kohdistuu opittavaan taitoon eikä pelkästään ulkoiseen palkintoon. Pieni kannustin voi auttaa aloittamaan, mutta lapsen olisi vähitellen hyvä ymmärtää, mitä hän osaa tehdä ja miksi taito helpottaa hänen omaa elämäänsä. Muuten harjoittelusta tulee helposti järjestelmä, joka toimii vain palkinnon ollessa näkyvissä.

Kun sama tavoite siirtyy aikuiselta toiselle

Perheessä onnistuminen riippuu usein siitä, käyttävätkö aikuiset samaa tavoitetta samalla tavalla. Jos yksi aikuinen harjoittelee lapsen kanssa vuoron pyytämistä ja toinen keskittyy vain siihen, ettei lapsi saa korottaa ääntä, lapsi saa ristiriitaisia viestejä. Sovelluksen ideaa kannattaa siksi käyttää yhteisenä keskustelupohjana, ei vain yhden vanhemman henkilökohtaisena projektina.

Hyvä työnjako voi olla yksinkertainen. Yksi aikuinen keskustelee lapsen kanssa taidosta, toinen tietää, millaisissa tilanteissa sitä harjoitellaan. Päiväkodissa tai koulussa lapsen kanssa työskentelevälle aikuiselle voidaan kertoa tavoite lyhyesti, kunhan lapsen yksityisyyttä ja arvokkuutta kunnioitetaan. Tarkoitus ei ole tehdä lapsesta seurantakohdetta, vaan auttaa eri ympäristöissä toimivia aikuisia tukemaan samaa oppimista.

Handoff eli siirtymä kodin ja muun arjen välillä on kohta, jossa hyvä suunnitelma usein hajoaa. Kotona lapsi saattaa onnistua rauhallisessa tilanteessa, mutta koulupäivän jälkeen väsymys muuttaa kaiken. Siksi tavoitetta ei pidä arvioida vain sen perusteella, miten se toimii parhaana päivänä. Aikuisten kannattaa sopia, missä tilanteessa taitoa oikeasti odotetaan ja milloin lapsi tarvitsee ensin lepoa, ruokaa tai yhteyden tunnetta.

Myös lapselle on tärkeää kertoa, ettei jokainen aikuinen arvioi häntä eri sääntöjen perusteella. Jos harjoittelu alkaa tuntua jatkuvalta raportoinnilta, motivaatio heikkenee. Käytännössä yksi lyhyt kuulumiskysymys voi riittää: mikä onnistui, mikä oli vaikeaa ja tarvitseeko tavoitetta muuttaa? Näin sovellus tukee keskustelua ilman, että puhelimesta tulee perheen valvoja.

Mitä onnistunut lopputulos oikeastaan tarkoittaa?

Muksuoppi-appi ei ole minulle parhaimmillaan silloin, kun se lupaa nopean muutoksen, vaan silloin, kun se auttaa aikuista näkemään pienenkin suunnanmuutoksen. Lopputulos voi olla se, että lapsi tunnistaa tilanteen aiemmin, pyytää apua, yrittää uudelleen tai pystyy harjoittelemaan hieman pidempään. Nämä ovat käytännössä arvokkaita välivaiheita, vaikka alkuperäinen ongelma ei katoaisi kokonaan.

Edistymistä kannattaa tarkastella muutaman arkitilanteen kautta, ei koko päivän yleisarviona. Aamutoimissa voi seurata, alkaako lapsi pukeutua pienemmällä muistutuksella. Sisarusten kanssa voi huomata, tuleeko ensimmäinen pyyntö ennen riitaa. Läksyjen aikana voi tarkkailla, palaako lapsi tehtävään tauon jälkeen. Tällaiset havainnot kertovat enemmän kuin tunne siitä, että “mikään ei muutu”.

Jos tavoite toteutuu jatkuvasti, se voi olla merkki siitä, että taito on vakiintumassa. Silloin harjoittelua voi keventää ja siirtää huomion seuraavaan tilanteeseen. Jos tavoite ei toteudu lainkaan, ratkaisu ei välttämättä ole tiukempi valvonta. Tavoite voi olla väärä, liian suuri, väärään aikaan asetettu tai lapselle merkityksetön. Tässä sovelluksen malli on hyödyllinen vain, jos käyttäjä uskaltaa palata taaksepäin ja muuttaa suunnitelmaa.

Arvostan myös sitä, että menetelmää voi käyttää ilman kallista välineistöä. Sovellus on ilmainen, ja sen nykyinen versio on 1.6.11. Se tekee kokeilemisesta matalan kynnyksen vaihtoehdon vanhemmalle, joka haluaa ensin tutustua lähestymistapaan ennen laajempaa koulutusta tai muuta tukea. Ilmaisuus ei silti tarkoita, että käyttäjän aika olisi ilmaista: keskustelu, seuranta ja johdonmukaisuus vaativat aikuiselta vaivaa.

Missä työnkulku alkaa rakoilla?

Suurin kitka syntyy, jos sovellusta käytetään kiireessä kuin pikaratkaisua. Kun lapsi on jo raivoissaan, aikuinen ei yleensä ehdi rakentaa uutta tavoitetta tai selittää harjoittelun ideaa. Muksuoppi toimii paremmin ennakoinnissa ja rauhallisissa välihetkissä. Jos avaat sen vasta kriisin keskellä, sen ohjeet voivat tuntua liian hitailta suhteessa tilanteen kiireeseen.

Toinen rajoitus liittyy aikuisten sitoutumiseen. Yksi innostunut käyttäjä voi aloittaa prosessin, mutta jos muu perhe ei tiedä, mitä tavoitellaan, lapsi joutuu vaihtamaan toimintatapaa aikuisen mukaan. Tällöin sovelluksen käyttäminen yksin ei ratkaise yhteistyön puutetta. Ennen aloittamista kannattaa kertoa muille keskeisille aikuisille yksi tavoite, yksi käytettävä muistutus ja yksi tapa huomata edistyminen.

Kolmas hankauskohta on tavoitteen väärä taso. Jos lapselta odotetaan taitoa, johon hänen vireystilansa, kehitysvaiheensa tai ympäristönsä eivät vielä anna edellytyksiä, harjoittelu muuttuu epäonnistumisten keräämiseksi. Sovellus ei voi tuntea perheen koko tilannetta puolestasi. Aikuisen on osattava pienentää tavoitetta, vaihtaa ajankohtaa tai hakea muuta apua.

Puhelinsovellus ei myöskään ole paras vaihtoehto jokaiselle. Jos haluat laajan taustoituksen, henkilökohtaista palautetta tai tukea monimutkaiseen perhetilanteeseen, ammattilaisen tapaaminen tai perusteellisempi koulutus on parempi. Jos taas tarvitset vain nopean muistilapun yhdestä arkirutiinista, tavallinen muistiinpanosovellus voi olla kevyempi. Muksuoppi on hyödyllisimmillään silloin, kun haluat nimenomaan menetelmällisen tavan muuttaa ongelma harjoiteltavaksi taidoksi.

Kenelle kokeilua suosittelen?

Suosittelen tätä sovellusta vanhemmalle, joka huomaa toistavansa samoja kieltoja ja haluaa vaihtaa lähestymistapaa. Se sopii myös aikuiselle, joka tarvitsee sanoja keskustellakseen lapsen kanssa ilman syyllistämistä. Erityisen toimiva se voi olla tilanteissa, joissa ongelma on rajattavissa yhteen taitoon ja lapsi pystyy osallistumaan tavoitteen määrittelyyn.

En suosittelisi rakentamaan sen varaan koko apua, jos perheessä on jatkuvaa kriisiä, lapsen turvallisuus on uhattuna tai vaikeudet ovat niin laajoja, ettei yhtä harjoiteltavaa taitoa löydy. Silloin tarvitaan rinnalle muuta tukea. Sovellus voi olla pieni työkalu, mutta sen ei pidä antaa luoda vaikutelmaa, että kaikki haastava käytös ratkeaa oikealla sanamuodolla.

Furman Training & Consultingin tekemä sovellus on saanut keskimäärin 4,1 tähteä, ja sitä on asennettu yli 50 tuhatta kertaa. Nämä luvut kertovat, että lähestymistapa on löytänyt käyttäjiä, mutta ne eivät yksin ratkaise, sopiiko se juuri sinun perheellesi. Minulle olennaisempaa on, tuntuuko ongelman pilkkominen taidoksi luontevalta ja pystyttekö varaamaan rauhallisen hetken yhteiselle harjoittelulle.

Julkaisunsa jälkeen sovellus on pysynyt koulutussisällönä, jonka arvo tulee ennen kaikkea sen soveltamisesta. Jos pidät selkeistä askelista mutta etsit samalla lapsen kuulemista ja myönteistä vuorovaikutusta, kokeilu on perusteltu. Jos odotat automaattista seurantaa, valmista yksilöllistä ohjelmaa tai viihdyttävää tekemistä lapselle, kokemus voi tuntua vaatimattomalta.

Lopulta oma suositukseni on käyttää sovellusta työkaluna ennen tilannetta, ei tuomarina tilanteen jälkeen. Rajaa yksi ongelma, nimeä yksi taito, sovi lapsen kanssa pieni harjoitus ja kerro mukana oleville aikuisille sama tavoite. Palaa sen jälkeen havaintoihin: mikä helpottui, missä kohtaa lapsi tarvitsi tukea ja pitääkö tavoitetta pienentää. Parhaimmillaan Muksuoppi tekee muutoksesta harjoiteltavan asian, ei jatkuvaa moittimista.

Usein kysytyt kysymykset